MUISTAJAISET

1. suruajan pituutta yhistetään kuolinpaikan 

ja meren väliseen etäisyyteen (henkien uskotaan

kävelevän tai melovan matkan tuonilmaiseen,

vrt. uivan kalan hahmossa).

2. suruaikana käydään peseytymässä joen toisella 

puolella (elävien ja kuolleiden puolet).

3. muistajaisiin kuuluu kuuznedäliset joissa

kuollut toivotetaan takaisin suvun ei-elävänä 

jäsenenä (järjestetään yöllä, ajoitus vierasta 

perinnettä).

4. muistajaisia järjestetään viiden päivän ja 

neljän kuunkierron päästä kuolemasta
(vanhempia ajoituksia).

5. muistajaisiin kuuluu haudan kattoon 

koputtaminen (kolmasti, tervehdys), sieluaukon
räppänän poistaminen, tulen virittäminen 

haudan viereen, yhessä syöminen (kuolleen
kattaus), sieluaukon sulkeminen, kattoon 

koputtaminen (kolmasti, hyvästit) ja haudalta
poistuminen.

6. muistajaiset järjestetään vuosi kuoleman 

jälkeen.

7. muistajaisissa syödään yhteisestä kulhosta 

(jokaisella oma lusikka).

8. muistajaisissa syödään "tulen palama aika" 

(myöhemmin kynttilän).

9. muistajaisissa lauletaan kuolleen omaa laulua 

tai häälauluja (muistellen parhaita päiviään).

10. muistajaisiin kuuluu valmistelujen tekeminen 

(alkuillasta), sukulaisten henkien odottaminen 

(saapuvat illan pimetessä), paikan kattaminen 

hengille, hiljaiseen ääneen puhuminen, yhessä 

syöminen (sukulaisia muistellen), haudoille 

lähteminen (päivän noustessa), kotoa tuotujen 

hiilien levittäminen haudoille, hautojen silittäminen 

pudonneilla oksilla, muistelijaisten jakaminen 

(kuolleiden lahjat), haudalla syöminen (kuollutta
muistellen) ja koteihin palaaminen ("viimeiset 

heät on pietty, ei enämpi enää sen häitä pietä").

11. muistajaisiin kuuluu keskiyöllä nouseminen, 

aamupalan laittaminen, yhessä syöminen, 

kuolleiden muisteleminen tuohuksien valossa 

ja haudoille lähteminen (päivän noustessa).

12. muistajaiset pidetään kahden kuun päästä 

hautajaisista (jonka jälkeen vuoden välein).

13. muistajaisissa muistellaan suvun vanhinta 

("ken on moan haltia"), viimeisenä lähtenyttä ja 

lopuksi koko sukukuntaa  ("yheksäst polvest 

yheksäh polveh, muistetut ja muistamattomat, 

tietyt ja tietämättömät, kaikki suurta sukukuntoa, 

helietä heimokuntoa").

14. muistajaisissa voidaan toteuttaa kuolleiden 

unissa esittämiä toiveita.

15. vanhuuteen kuolleiden muistajaisia pidetään 

iloisina tapahtumina ("jumalten suosikkeja", 

saivat elää pitkän elämän).

16. kuolleelle laadittua kuolinnukkea pidetään 

kodassa ja kohdellaan kuin ihmistä itseään 

(puetaan, tuodaan istumaan paikalleen, 

syötetään, riisutaan, laitetaan nukkumaan).

17. kuolinnuket laaditaan 15-30cm pitkiksi 

hahmoiksi (puetaan useaan kerrokseen vaatteita, 

kasvot peitetään, vaatteiden alle kolikko tai 

kiiltävä kivi, "kirkas kehä").

18. kuolinnukke haudataan kolmen vuoden 

päästä kuolemasta.

19. obinugrilaiset pitävät muistajaisia 4-5 päivää 

kuoleman jälkeen (sukupuolen mukaan, 

haudan äärellä syöty ateria).

20. muistajaistapoihin kuuluu kuolleen 

kävelyttäminen (rakkaimmilla paikoillaan),
kylvettäminen ja tanssittaminen, yhessä 

syöminen ja haudalle saattaminen aamun 
koitteessa ("kylläisenä ja iloisena").

21. kuolinnukkea pidetään pyhällä hyllyllä 

tai pyhässä vakassa (samassa vakassa perheen 

suojelushenkien kanssa).

22. kuolinnuken rintaan kaiverretaan perheen 

suojeluseläimen tunnus.

23. muistajaisia kutsutaan nimin kuusnetäliset, 

puolivuotehiset ja vuotehiset.

24. muistajaisia vietetään öisin ja pimeällä kuulla 

(henkien uskotaan liikkuvan pimeässä eli 

tuonilmaisen valossa).

25. karjalaiset pitävät muistajaisia unien mukaan 

(kuolleiden tahtoa noudattaen).

26. kadonneita ja kaukana kuolleita muistellaan 

veen äärellä (uskotaan kuljettavan sanat).

27. kuolleiden uskotaan käyvän kotona tietyn ajan 

(käyntien loppuessa suruaika ohi).

28. muistajaisiin kuuluu valkoisen liinan 

ripustaminen ovenpieleen, sukulaisten henkien 

kutsuminen (nimillään), pöytien kattaminen, 

tuohusten sytyttäminen, henkien puhutteleminen, 

tuohusten sammuttaminen, pöytään käyminen, 

kylläiseksi syöminen, henkien hyvästeleminen, 

tuohusten sytyttäminen, nimien luetteleminen, 

tuohusten sammuttaminen ja henkien saattaminen 

talon rajalle.

29. kuolleiden muistinpäiviä kutsutaan syntyjen 

päiviksi (tahtoaan kuulostellaan etenkin talvisin, 

päivän poissaollessa).

30. lappilaiset ajeluttavat kuolleen henkeä porolla 

("läpi rakkaimpien paikkojensa").

31. muistajaistapoihin kuuluu hautakummun 

peittäminen turpeella.

32. muistajaisiin uhrattu eläin syödään 

haudalla ("jos kuolien osoa et anna, 
ni oma osas katou").

33. muistajaisissa tarjotaan kalakukkoa, 

keittoa, mämmiä ja kutjaa (hautajaispuuroa).

34. muistajaisiin osallistuu vain aikuisia 

(kuolleen läheisiä).

35. karjalaiset elävät kuolleen hengen kanssa 

kuoleman jälkeen (kutsutaan aamiaiselle,
tarjotaan juomaa ja ruokaa, pidetään 

huolta kuin elävästä, vrt. kuolinnukke).

36. lapsen hengen uskotaan pysyttelevän 

kotona kuoleman jälkeen ("nukkuu 

kätkyessä").

37. kuolleita muistellaan rakkaimpina 

pitäminään ajankohtina.

38. kuolleita muistellaan toivominaan 

ajankohtina.

39. karjalaisten muistajaisiiin kuuluu

kuuven netälin murkinat, kuuznedälizet,
mustaizet ja läksinlounat.

40. lapset eivät osallistu muistajaisiin 

(laitetaan istumaan uunille ruokailun 

ajaksi).

41. muistajaisiin kuuluu vuoteen sijaaminen 

talon pyhään nurkkaan, reen peittäminen
valkoisella kankaalla, sukulaisten henkien 

noutaminen reellä, lusikoiden ja tyynyn
laittaminen uunin päälle, ikkunoiden 

aukaiseminen, kirjaillun liinan laittaminen 
ikkunalle (toinen pää maahan), pihapiirin 

kiertäminen itkuvirsiä laulaen, pöydän
kattaminen, käsipaikkojen ripustaminen, 

kuolleen vaatteiden ripustaminen kuistille, 
piirissä ruokaileminen (henget syövät piirin 

keskellä), henkien hyvästeleminen viimeisen 

ruokalajin (kiisseli) jälkeen ja henkien 

saattaminen ulos.

42. muistajaisten luonne muuttuu ajan 

myötä (iloisemmaksi, aika parantaa).

43. muistajaistapoihin kuuluu ruuan 

murusteleminen haudoille.

44. muistajaisiin kuuluu käsi poskella 

itkeminen, tuulipaikan sitominen haudalle, 

haudan savustaminen, ruokien laskeminen 

haudalle (valkoiselle liinalle, kuolleelle oma 

lautanen, kuolleen lusikka nurinperin) ja 

haudalla syöminen (otetaan pala tai kaksi, 

loput kuolleen osaksi).

45. muistajaisia kutsutaan synnynpäiviksi, 

sukulaisten päiviksi ja kallehiksi päiviksi.

46. kuolleen vuode sijataan ensimmäisiin 

muistajaisiin asti (uskotaan elävän kotona).

47. kuollutta puhutellaan suruaikana nimellään 

(suruajan jälkeen aletaan kutsua lintuseksi).

48. kuolleen uskotaan palaavan kotiin puoli 

vuotta kuoleman jälkeen (puolivuodehizet).

49. muistajaisiin kuuluu kynnysten peseminen, 

sukulaisten henkien noutaminen haudoilta, 

seisomaan nouseminen henkien saapuessa, 

kynttilöiden sytyttäminen, nimien luetteleminen 

(aloittaen viimeisenä kuolleesta), kynttilöiden 

sammuttaminen, yhessä syöminen ("alkamattomia 

ruokia"), kynttilöiden sytyttäminen, henkien
hyvästeleminen, nimien luetteleminen (käänteisessä 

järjestyksessä), puuron laittaminen aidantolppien 

päälle ("linnuille"), kepin laskeminen pihalle 

("kävelykepiksi") ja henkien saattaminen 

pihapiirin rajalle.

50. hantit järjestävät muistajaiset 4-5 päivää 

kuoleman jälkeen (sukupuolen mukaan).

51. hantit pitävät kuolleille 5-8 muistinateriaa 

(viiden vuoden aikana).

52. muistajaiset järjestetään seitsemän päivää 

hautaamisen jälkeen.

53. mordvalaisiin muistajaisiin kuuluu kodin 

puhistaminen pihkaa ja katajanhavuja polttamalla, 

saunan lämmittäminen kuolleelle (kutsutaan 

haudalle päin huhuillen), haudalle lähteminen, 

lämpimien hiilien laskeminen haudan päälle, 

liinan levittäminen hiilien päälle, juomien ja ruokien 

asettaminen liinan päälle, kotiin palaaminen, 

kuolleen osan kattaminen pyhään nurkkaan, 

sukulaisuuden mukaan istuminen (lähiomaiset 

pyhää nurkkaa lähimpänä), yhessä syöminen 

(kalapiirasta, puuroa), pöydän ympäri käveleminen
(kolmasti myötäpäivään), pöytäliinan eli sieluliinan 

ravistaminen päivännousun suuntaan, sieluliinan 

vieminen haudalle (toisen tiedon mukaan ripustetaan 

"punaiseen ikkunaan"), kuolleen osan esittäminen 

(piirakat, kaljalla täytetty tuohus) ja kuolleen 

saattaminen hautaan ("kulkee empien").

54. mordvalaiset istuttavat muistajaisissa 

kuusen taimen talon "punaisen ikkunan" alle 

(pyhän nurkan kohdalle, sielujen kulkutieksi).

55. muistajaistapoihin kuuluu vihreiden 

koivunlehvien painaminen hautakumpuun.

56. muistajaiset pidetään kuolleelta unessa 

saatujen ohjeiden mukaan (toisaalla jos 

uskotaan tarvitsevan jotain).

57. muistajaisissa pyritään tekemään asiat 

samassa järjestyksessä kuin hautajaisissa.

58. saamelaisiin muistajaisiin kuuluu 

kuollutta vetäneen poron uhraaminen ja 

syöminen (luut kootaan ja haudataan) 

ja puisen akan tai ukon laskeminen haudan 

päälle (jäljittelee kuolleen ulkonäköä,

vrt. kuolinnuket).

59. muistajaisruuat syödään haudan päälle 

laitetun laudan tai liinan päältä ("kalmolaudu", 

"purinlaudu").

60. mordvalaiset pitävät ensimmäiset muistajaiset 

1-2 päivän päästä kuolemasta (tilaisuudessa

"nakerrellaan pähkinöitä").

61. mordvalaiset nukkuvat suruaikana kengät 

jalassa ja vaatteet päällä (nurinkurisuus).

62. mordvalaisiin muistajaisiin kuuluu uuden 

mullan tuominen haudalle (mar, "jotta 

kasvaisivat").

63. mordvalaiset pitävät muistajaiset seitsemän 

päivän päästä kuolemasta.

64. mordvalaisiin muistajaisiin kuuluu metsään 

meneminen koiran kanssa, pölkyn veistäminen 

puusta jonka kohdalle koira pysähtyy, kuolleen 

vaatteiden kasaaminen ihmisen hahmoon, 

pölkyn asettaminen peräseinälle, vaatteiden 

istuttaminen pölkyn päälle, saunan lämmittäminen 

kuolleelle (toivotaan tuovan mukanaan sukulaisten 
henget), uuden tulen sytyttäminen pihalle 

(hankaamalla tehty tuli), ohimolta leikattujen 

hiusten ja partakarvojen pudottaminen tuleen 

ja tulen yli hyppiminen.

65. muistajaisiin uhrattua eläintä itketään, 

kumarretaan ja syötetään (syötäväksi
kelpaamattomat osat viedään haudalle, 

toisen tiedon mukaan eläin jätetään eloon, 
otetaan vain karvoja).

66. mordvalaisten mukaan kuollut ilmoittaa 

unissa keitä haluaa muistajaisiin (kutsutut 

samaa sukupuolta).

67. mordvalaiset kutsuvat suruaikaa sanoilla

kulin pora (kuolleen aika).

68. muistajaistapoihin kuuluu lyhdeaineksien 

leikkaaminen kuolleen pellosta (naisella pellava 

tai hamppupalsta), lyhteen tuominen haudalle, 

korren leikkaaminen lyhteestä ja vyön laatiminen 

oljista (leski pitää vyötä suruajan).

69. mordvalaisiin muistajaisiin kuuluu sukulaisten 

henkien kutsuminen (kutsutaan nimeltä pitkään 

valkoiseen liinaan, pohjoista kohti syvään 

kumartaen), liinan tuominen pirttiin, tarjoilujen 

laskeminen liinan eteen, liinan heiluttaminen tulen 

yllä, liinan laskeminen kynnykselle, haudalle 

matkaaminen, liinan levittäminen haudan päälle, 
liinan kulmien leikkaaminen ja hautaaminen 

maahan, verilettujen paistaminen, sukulaistaloissa 

kiertäminen (isien tuohusta ja lakkia kantaen), 

kananmunien kerääminen isien lakkiin, tuohuksen, 

lakin ja syöminkien kantaminen riihen taakse 
(päivän laskiessa), henkien hyvästeleminen ja 

kerättyjen munien heittäminen hautoja kohti.

70. mordvalaiset pitävät muistajaiset kerran 

vuodessa (jokainen perhe vuorollaan).

71. mordvalaiset säilyttävät muistajaisissa 

käytettyä isien tuohusta, isien lakkia ja 
punaisiin liinoihin käärittyä sukukynttilää

perheen aitassa (jokainen perhe vuorollaan). 

72. mordvalaiset säilyttävät sukuvakkaa 

(vajmä kätkt, vrt. vaimo-sielu) suvun 

vanhimman talossa (sirä kutsa, vanha talo).

73. mordvalaisiin muistajaisiin kuuluu suvun 

(jurom) vanhimman taloon kokoontuminen,
sukuvakan tuominen aitasta, vakan ripustaminen 

talon seinässä olevaan naulaan (sisältää sukulaisten 

kuvia ja pyhiä esineitä, henkien uskotaan saapuvan 

seitsemän päivän pituiselle vierailulle vakan 

nähdessään), kankaan levittäminen peräpenkin 

päähän (henkien sijaksi), tarjoilujen laskeminen 

liinan päälle, yöpyminen, suvun vanhimman taloon 

palaaminen, sukuvakalle kumartaminen, yhessä 

syöminen ja sukulaistaloissa kiertäminen.

74. komit paistavat muistajaisten ensimmäisen 

leivän sukulaisten hengille (kutsutaan nimeltä).

75. komit puhuttelevat sukulaisten henkiä sanoin 

"hyvät vanhemmat, tulkaa ja maistakaa".

76. muistajaisruuista nousevaa höyryä pidetään 

henkien osana (annetaan jäähtyä hyvin).

77. suruajan tapoihin kuuluu hiusten, vyön ja 

kenkien auki pitäminen (arjen vastakohtaa).

78. saamelaiset pitävät muistajaiset kolmen 

vuoden päästä kuolemasta.

79. saamelaiset kutsuvat kuolleen ennen 

kuolemaansa lahjoittamaa nimikkoporoa 

muistinporoksi (pomnek-poaddza).

80. saamelaiset hoitavat muistinporoa kolme 

vuotta (uhrataan muistajaisissa, syötäessä 

muistellaan kuollutta).

81. saamelaiset yhistävät muistinporoa 

kuolleen varjosieluun (uskotaan matkaavan 

muistinporon selässä, kolme vuotta 

matkattuaan pääsee tuonilmaiseen).

82. kuolleen hengen uskotaan saapuvan 

muistajaisiin näkymättömän linnun 
hahmossa.

83. muistajaistapoihin kuuluu haudan 

puhistaminen koivuvitsoin, tuoreiden
kuusenhavujen laittaminen haudan päälle, 

ruokien laskeminen havujen päälle, yhessä 

syöminen ja kuolleen muisteleminen 

ensimmäisen lusikallisen aikana.

84. marien muistajaisiin kuuluu kuolleen 

parhaan ystävän pukeminen kuolleen 
vaatteisiin (istutetaan kuolleen paikalle, 

saatetaan haudan suuntaan ennen 
päivännousua).

85. hantit laativat kuolleelle puisen nuken 

josta pidetään huolta kolme vuotta 

(kohdellaan kuin ihmistä itseään).

86. hantit hautaavat kuolinnuken kolme 

vuotta kuoleman jälkeen (ei uskota enää 

palaavan kotiin).

87. muistajaisia kutsutaan sanoilla 

lounaalliset ja mustaazit.

88. marien muistinpäiviin (sorta ketse) kuuluu 

kynttilöiden sytyttäminen manalan hengille 

(kiamat, pyydetään lähettämään sukulaisten 

henget alisesta), kynttilöiden sytyttäminen 

sukulaisten hengille (jokaiselle oma), yhessä 

syöminen (hengille oma kattaus), laulaminen, 

saunominen (ennen päivännousua, hengille 

omat vihdat), henkien saattaminen talon portille 

(viimeisenä kuolleen uskotaan jäävän yöksi), 
yöpyminen, aamiaisen syöminen ja yöpyneen

hengen saattaminen haudalle.

89. kuolleille viedään ruokaa siihen asti kunnes 

uskotaan maatuneen (vrt. vuosi kuoleman 

jälkeen pidetyt muistajaiset).

90. virolaiset kutsuvat muistajaisia peijaisiksi 

(peied).

91. virolaisissa peijaisissa muistellaan 

kuollutta ja syödään niin paljon kun jaksetaan

(mitään ei saa jäädä, osa juomista kaadetaan 

maahan).

92. virolaiset välttelevät kuolleen nimen 

mainitsemista suruaikana.

93. muistajaisiin kuuluu saunan lämmittäminen, 

haudalle ajaminen päivän ollessa korkeimmillaan 

(ajetaan kovaa kulkuset kilisten) ja kestitysten 

laskeminen haudan päälle (tarkoituksena kuolleen 

hengen kutsuminen).

94. udmurttien muistajaisissa tanssitaan iloisesti 

hihkuen suvun uhrivakkaa kiertäen (jokainen 

tanssii rakkaana pitämänsä sukulaisen hengelle).

95. udmurtit vievät kuolleen kunniaksi syödyn 

eläimen luut ja nahan suvun kalmistoon (eläin 

valitaan kuolleen iän ja sukupuolen mukaan).

96. komien muistajaisiin kuuluu sukulaisten 

henkien vastaanottaminen (yksi järjestäjistä 

vastassa kokoajan), kupin, lusikan ja mesimaljan 

kattaminen hengille (ei kosketa paljain käsin), 

lämpimien piirakoiden taitteleminen sukulaisten 
nimiä lausuen ("tulkoon tämä osaksesi"), henkien 

keralla syöminen ja henkien saattaminen polkujen

risteykseen (kynttilät käsissä).

97. muistajaisten aikana sattuneita asioita 

pidetään kuolleilta saatuina viesteinä.

98. obinugrilaiset kääntävät vaatteet nurin 

ja purkavat lettinsä hajalleen suruajaksi 

(miehillä ja naisilla pitkät letit).

99. obinugrilainen leski laatii puusta akan tai 

ukon jolle pukee puolisonsa vaatteet ja korut ja 

kohtelee nukkea kuin elävää (istuu puolison 

paikalla, makaa yöt vieressä, suruajan jälkeen 

haudataan maahan).

100. obinugrilaisiin muistajaisiin kuuluu 

ruuan vieminen haudalle tuohisissa 

("silloin kun siltä tuntuu").

101. udmurttien mukaan varjosielu (ort) 

poistuu kotipiiristä vuoden kuluttua kuolemasta 

(talossa roikkunut valkoinen liina viedään 

haudalle ja syödään muistajaisateria).

102. muistajaisruuat kannetaan haudoille 

liinoihin käärittyinä ("jotta pysyvät 

lämpiminä").

103. muistajaistapoihin kuuluu kuolleen 

lempiruokien ja juomien valmistaminen, 
haudalle matkaaminen, valkoisen liinan 

levittäminen haudan päälle, ruokien laskeminen 

liinan päälle, yhdestä kulhosta syöminen 

ja kuolleen muisteleminen.

104. "armahainen synnyttäjäni, lieneekö 

laskettu sinut näihin omiin parassoppiisi, 
kallehut synnyttäjäni, voisimmeko me 

tuntea sinut omista jumalnurkista, kallis
synnyttäjäni, lieneekö sinun heleä henkyesi 

kerkiellyt näille huoleville huomenes-
murkinaisille, oh sinä se minun ihalainen 

imettelijäiseni, katso jo me tulimme kalliilta
kalmasilta, ja jo muistinmurkinaisia 

varustamaan, minun omalle ihalalle 

imettelijälleni, ja kuinka jo sinä ruvennet 

siellä, ja lopun ikääsi tuonilmaisissa elämään, 

oh sinä minun ihalainen imettelijäiseni, 

jos sinulla on siellä omat valkeat mielivaltasesi, 

niin näyttäydy sinä jo minulle, pitkinä pimeinä 

yön aikasina, ja miten sinut asettivat armaat 

syntyset, sinun heleän henkesi" (emolle laulettua 

itkuvirttä).

105. kuolinnuken pää laaditaan kivestä tai 

metallista (vrt. sielun sijaksi).

106. kuolinnukelle voidaan laittaa kuolleen 

hiuksia.

107. kuolinnukke puetaan kuolleen 

vaatteisiin.

108. obinugrilaiset levittävät suruaikana 

hiukset hajalleen ja pitävät palmikoita rinnan 

puolella (toisaalla käännetään huivi

nurinpäin).

109. obinugrilaiset järjestävät muistajaiset 

kuolleen ilmestyessä unessa (jollekin 

sukulaiselle).

110. obinugrilaiset muistajaiset pidetään yöllä 

(tuonilmaisen päivä).

111. kuolleiden muistopäiviä pidetään syksyisin 

(tuonilmaisen kevät).

112. udmurtit järjestävät muistajaisia unien 

ja enteiden mukaan.

113. udmurtit kokoontuvat hautaamaan kotona 

pidetyn sieluliinan puolikkaan vuoden päästä 

kuolemasta (haudataan suvun kalmistoon, 

repäistään kahtia hautajaisissa, vrt. kaksi 

luojahenkeä=kaksi sielua).

114. komit pitävät sieluliinaa kuolintalon seinällä 

(ajan jonka kuolleen uskotaan asuvan kotona, 

eläväiset eivät saa koskea liinaan).

115. mordvalaiset kutsuvat sukulaisten henkiä 

liinaa, pajunoksia ja ruokia pidellen (henkien 

määrä ilmoitetaan lyömällä liinaa oveen, 

sisällä liina levitetään penkille).

116. muistajaistapoihin kuuluu saunan 

lämmittäminen, kylpemään meneminen 

henkien liina käsivarrella, liinan vastominen 

("kylvetetään sukulaiset") ja kylvetettyjen 

henkien saattaminen takaisin tuonilmaiseen 

(vrt. saivoon).

117. muistajaisissa syötyä rokkaa pidetään 

kuolleen osana (syödään "kuolleen 

hyvinvoinnille").

118. mordvalaiset ripustavat kuolintalon 

peräseinälle kuolleen koruja tai viitan 
(sukupuolen mukaan).

119. mordvalaisten muistajaisissa kuollutta 

esittää valkealla liinalla peitetty pölkky tai turkki 

(pystytetään haudalle muistajaisten jälkeen).

120. marit kiertävät kutsumassa muistajaisiin 

kuolleen vaatteisiin pukeutuneena (kierroksen 

jälkeen palautetaan vaatteet pyhään nurkkaan, 

vain leski saa olla vaatteiden lähellä).

121. saamelaisiin muistajaisiin kuuluu kuolleen 

vaatteiden riisuminen pölkyn päältä, pölkyn 

peitteleminen jäkälien alle ja liinan sitominen 

lähimmän puun oksaan.

122. mansit pitävät muistajaiset kuoleman 

jälkeisenä keväänä (tapoihin kuuluu kuolleen 

hiuksien ja kynsien polttaminen sorsansulkien 

kanssa).

123. haudalle sidottu valkoinen liina vaihdetaan 

haudalla käytäessä (hautojen päälle jätetään

"muisteliaista", lahjoja ja ruokaa).

124. marien muistajaisiin kuuluu saunan 

lämmittäminen, paikan varaaminen kuolleita 

varten, syöminen, juominen, laulaminen ja 

kynttilöiden polttaminen viimeisenä kuolleen 

muistoksi.

125. mordvalaiset sitovat suruajaksi päähänsä 

suuren valkoisen liinan (lesken tapoja).

126. udmurtit laittavat kuolleille laaditut 

juomat ja ruuat tulen viereen.

127. udmurtit pitävät muistajaisia keväisin 

ja syksyisin (laulun ja tanssin keralla).

128. virolaiset eivät peseydy, kampaa hiuksia 

tai tee työtä suruaikana.

129. muistajaisiin laaditaan kuolleen lempiruokia.

130. haudalla käydään siihen asti kunnes kuolleen 

uskotaan maatuneen (vrt. sielujen matkat).

131. inkeriläiset pitävät lakajaiset touko ja 

elokuussa (tapoihin kuuluu haudan lakaiseminen, 

kunnostaminen ja kattaminen ruuilla).

132. inkeriläiset pitävät lakajaisia "niin kauan 

kun ihmistä ajatellaan".

133. samojedit muistelevat kuolleita hautojen 

ohi kulkiessaan (tapoihin kuuluu haudalla 

syöminen ja poronsarvien jättäminen 

haudalle).

134. udmurttien muistajaisiin kuuluu kuppien, 

kynttilöiden ja tuohitötteröjen laittaminen 

sukulaisten hengille (tulen ääreen, kuppeihin 

henkien osa) ja kuppien ympärillä laulaminen 

ja tanssiminen (tanssin aikana kysytään 

"kenelle tanssit" johon vastataan sukulaisen 

nimellä).

135. udmurtit keräävät muistajaisissa syödyn 

eläimen luut koriin (viedään haudalle).

136. marien muistajaisiin (konom ketse, 

kuolleiden päivä) kuuluu sukulaisten 

henkien kestittäminen ja kylvettäminen 

(henkien sijana koivuhalko tai puupölkky 
johon kiinnitetään kynttilöitä).

137. hantit laativat kuolleelle puisen nuken 

jota syötetään, puetaan ja palvellaan siihen asti 

kunnes ruumiin uskotaan maatuneen (1-3 vuotta, 

maatumisen jälkeen nukke riisutaan ja 

haudataan).

138. muistajaisruokia syödään maistamalla 

vähän, laittamalla palanen tulen ääressä
pidettyyn "vanhempien kuppiin", lausumalla 

kuolleen nimi ja syömällä ruoka loppuun
(toisen tavan mukaan "vanhempien kuppi" 

tuodaan pöytään, kupin viereen kynttilä
jokaiselle muistetulle).

139. komit laskevat muistajaisten ajan öistä 

(sizim ui, seitsemäs yö).

140. komit kutsuvat muistajaisia sanoilla ares 

kiston (vuosi-vuodatus, järjestetään vuosi 

kuoleman jälkeen).

141. muistajaisiin kuuluva henkien kattaus 

lasketaan talon kynnykselle sanoin "vanhat ja 

nuoret, älkää loukatko toisianne, yhdessä 

syökää ja juokaa" (viimeisenä kuolleelle 

laitetaan kynttilä ja tuohitötterö, muille 

puukupit).

142. muistajaisiin kuuluu kuolleen hengen 

kanssa käveleminen.

143. muistajaisiin kuuluu kuolleen hengen 

viihdyttäminen lauluin ja tarinoin.

144. muistajaisten lopuksi saatetaan kuolleet 

(kel´an) ulos, heitetään hiilillä ja höyhenillä 

täytetty virsu maahan, sanotaan "vanhukset 

syökää, juokaa ja lähtekää", palataan sisään 

ja pyyhitään kädet tuhkalla (vrt. an-sielu,

anni).

145. komien muistajaisiin kuuluu kynttilöiden 

laittaminen kynnyksen molemmin puolin, 

kuolleen hengen (lol) kutsuminen, oven 

aukaiseminen, kuolleen huivin tai lakin 

ripustaminen peränurkkaan, kuolleen kupin 

vieminen tulen ääreen ja ruuan laittaminen 

kuppiin sanoin "syö veliseni, syö kaimaseni".

146. komit eivät käy haudalla ennen vuosipäivää 

(kuolleen sielun (urt) uskotaan siirtyvän tuolloin 

yhteisesti muisteltavien joukkoon).

147. komien muistajaisiin (vuotehiset) kuuluu 

juomien ja ruokien laatiminen, haudalle 

kokoontuminen koko suvun voimin, puisen 

kehyksen kyhääminen haudan ympärille, 

liinan levittäminen kehyksen päälle, juomien 

ja ruokien laskeminen liinan päälle, kuolintalon 

orressa roikkuneen valkoisen kankaan kaivaminen 

haudan viereen ja kuolleen tervehtiminen 

suvun vanhimman toimesta.

148. udmurtit pitävät muistajaiset enneunen 

jälkeen (tapoihin kuuluu lihaliemen tai puuron 

keittäminen, yhessä syöminen ja kuolleen osan 

vieminen pihakodan pyhään nurkkaan).

149. udmurtit järjestävät muistajaiset valkoisen 

sieluperhon (urt-bugli) ilmestyessä kodin lähelle 

tai pihamaalle.

150. udmurttien muistajaisiin (kulem-murt 

suan, kuolleen häät) kuuluu häälaulujen 

laulaminen, ruuan tarjoaminen sukulaisten 

hengille (nostetaan pohjoista kohti sanoin 

"vanhuksille"), puuron syöminen, laulaminen, 

tanssiminen, soihtujen sytyttäminen, lihalla 

täytetyn niinikopan saattaminen uhripaikkaan 

ja tuhkalla peseytyminen.

151. udmurtit saattavat muistajaisiin uhratun 

eläimen jäännökset luiden hautapaikalle 

(li-kujan, kallo ja jalkaluut ripustetaan 

puuhun).

152. udmurttien muistajaisissa seisotaan 

kuolleen sukupuolen mukaan (miehen 

muistajaisissa miehet etualalla, naisen 

muistajaisissa naiset).

153. udmurttien muistajaisiin (tulis-kiston, 

touko-vuodatus) kuuluu suvun (bel´ak)
vanhimman taloon kokoontuminen, 

yhessä syöminen, sukulaisten muisteleminen, 
joella käyminen juoma ja ruokalahjojen kanssa, 

lehtipuun vesan istuttaminen haudalle ja 

muistotolpan pystyttäminen niille jotka on 

haudattu vieraille maille (toivoen että
löytävät tiensä kotikylään).

154. komien keväiseen muistojuhlaan 

(semik) kuuluu samana päivänä laadittujen 

juoma ja ruokalahjojen vieminen kalmistoon 

(haudan päälle, puiden oksille).

155. saamelaiset pitävät muistinporoa 

(poomnik) kuolleen ilmentymänä (kohdellaan 

kuin kuollutta itseään, vrt. kuolinnuket).

156. samojedit muuttavat kuoleman jälkeen 

kauempana olevaan kotaan (lähiomaiset 

eristäytyvät muista).

157. obinugrilaiset syövät muistajaisissa kalaa.

158. obinugrilaiset syövät iän ja sukulaisuuden 

mukaisessa järjestyksessä.

159. obinugrilaiset laskevat kuolleen pään 

viereen kalaa sanoin "tällä ilmalla, tässä maailmassa 

syömäsi kalainen ruoka menköön sydämesi 

seitsemään sopukkaan, vatsasi seitsemään 

sopukkaan".

160. hantit laativat kuolleen päälle lasketuista 

punaisista langoista nilkkasiteet (jaetaan 

sukulaisten kesken, pidetään kunnes tippuvat 

itsestään, surun ilmentymiä).

161. mansit pitävät suruajan merkiksi 

helmiriipusta (kaulassa tai kädessä, 

annetaan olla kunnes katkeaa).

162. obinugrilaiset muistelevat kuolleita 

pitelemällä näille kuuluneita esineitä 

(itse laaditut esineet, osa ihmistä).

163. mansit laskevat kuoleman jälkeen 

hiukset vapaiksi (miehelle viideksi päiväksi, 

naiselle neljäksi), palmikoivat letit uudestaan 

ja siirtävät letit rinnan puolelle (miehelle 

viideksi kuukaudeksi, naiselle neljäksi).

164. obinugrilaiset naiset kääntävät suruajan 

merkiksi huivin tai mekon nurinperin 

(toisen tavan mukaan käytetään erityistä 

mustareunaista huivia, kolmannen tavan 

mukaan kannetaan kolmatta lettiä jonka 

pää jätetään palmikoimatta).

165. obinugrilaiset miehet kulkevat suruaikana 

ilman vöitä ja säärisiteitä (kuolleen aika, 

4-5 kuukautta).

166. obinugrilaisiin muistajaisiin kuuluu 

haudalla ruokaileminen, kuolleen osan 

kaataminen maahan, suulla maiskuttaminen 

ja haudalle kumartaminen.

167. korvien soimista pidetään pyyntönä 

järjestää muistajaiset.

168. obinugrilaiset veistävät kuolleelle puisen 

nuken (puetaan kuolleen hiuksiin, vaatteisiin 

ja koruihin).

169. obinugrilaiset elävät kuolinnuken kanssa 

4-5 vuotta (syötetään ja laitetaan nukkumaan 

kuin olisi elävä ihminen, pidetään vakassa 

perheen muiden haltijoiden kanssa).

170. obinugrilaiset eivät käy haudalla kuolinnuken 

ollessa kotona (haudassa "tyhjä kuori").

171. obinugrilaiset hautaavat kuolinnuken suruajan 

päätyttyä (toisen tiedon mukaan viedään kuolinkotaan, 

kolmannen tiedon mukaan poltetaan).

172. obinugrilaiset hautaavat kuolinnuken keväällä 

(jokien avauduttua ja sorsien saavuttua).

173. hantilesket käyvät haudoilla öisin (henkien 

aikaa).

174. samojedit muistelevat kuollutta kuolinkodan 

ohi kulkiessaan (syödään ja soitetaan kodan 

kelloa).

175. unkarilainen leski makaa puolisonsa paikalla 

(kunnes ilmestyy unessa).

176. unkarilaiset käyttävät kuolleen vaatteita kotona 

suoritettuihin menoihin (vrt. ottaneet kuolinnuken 

paikan, yhden sieluista uskotaan elävän vaatteissa).

177. hantit käyvät haudoilla kuolleiden pyynnöstä 

tai tiettyinä vuodenaikoina (äskettäin käynyt ei 

voi tulla muiden kanssa, haudoille johtava polku 

suljetaan puun taimella).

178. hantit syövät haudoilla käydessään kuolleiden 

kanssa (kuolleiden osa maahan).

179. hantit jättävät haudoille puisia linnunkuvia.

180. marit järjestävät muistajaisia kuolleilta saatujen 

enteiden mukaan.

181. marien muistajaisiin kuuluu haudalle 

meneminen, juoman ja ruuan laskeminen 

haudan päälle, kotiin palaaminen, kynttilöiden 

sytyttäminen, ruokapalojen laittaminen kuolleen 

kuppiin, yhessä syöminen ja aamuun asti 

kylpeminen.

182. marit pitävät suuremmat muistajaiset 

(kugu suan) kuolleen hengen poistuessa
lopullisesti.

183. marien suuriin muistajaisiin kuuluu haudoille 

matkaaminen, sukulaisten henkien kutsuminen, 

tarjoilujen laskeminen haudan päälle, kotiin 

palaaminen, kuolleen paikan valmistaminen 

(sijaksi kangas, vaatteet orrelle kankaan 

yläpuolelle), kuolleen kutsuminen (nimeltä), 

kuolleen kylvettäminen ja viihdyttäminen, 

vieraiden saapuminen (mukana tuomisia), 

kynttilöiden polttaminen läpi yön (suurimpana 

"kuolleen kynttilä"), kuolleen keralla syöminen 

("mitä enemmän syödään sitä kylläisempi on"), 

rakkopillin säestyksellä tanssiminen, sukulaisten 

henkien kutsuminen tanssiin, kuolleen vaatteisiin 

pukeutuminen, kuolleeksi pukeutuneen saattaminen 

niitylle (aamun sarastaessa), kestitysten laskeminen
maahan (liinan päälle) ja kuolleen kupin ja lusikan 

särkeminen kestitysten viereen.

184. marien muistajaisiin (kotsem uzatenas) 

kuuluu kuolleen sijan väsääminen kynnykselle,
kuolleen hyvästeleminen ("olkoon sinulla tuolla 

valoisaa, älköön maa painako sinua"), kuolleen 

saatteleminen läheiselle kedolle, pienen pöydän 

laatiminen kedolle (kolse ustel, kuolleen pöytä), 

pöydälle johtavien polkujen kunnostaminen 

(purojen päälle riu´ut, kotse kuwar, kuolleen silta) 

ja mukana tuotujen kestitysten laskeminen 

pöydälle.

185. marit saattavat kuolleen iloisesti laulaen, 

soittaen ja tanssien (ilon toivotaan tarttuvan 

kuolleen henkeen, leski ei osallistu tapahtumaan, 

nukkuu yön puolisonsa vaatteiden kanssa).

186. marit kutsuvat muistajaisia sanoilla sorta-pairam 

(kynttilä-päivä) ja toste-pairam (vanhojen-päivä).

187. marit pitävät muistajaisia keväällä uuden 

kuun aikaan (jokien avauduttua, ört-sielujen 

uskotaan liikkuvan jokia pitkin).

188. marien muistajaisiin kuuluu vahingollisten 

henkien karkottaminen pihlajanoksien kanssa, 

sukulaisten henkien kestittäminen ja kylvettäminen 

ja tuohusten sytyttäminen hengille (sytytettäessä 

mainitaan sukulaisen nimi).

189. marit viettävät muistajaisia yhden tai 

useamman perheen voimin (tapahtumalla 

hiljainen luonne).

190. hantit kertovat kuolleen hengelle tarinoita 

(kuin unta odottavalle lapselle).

191. hantit käyvät haudalla kuolleen pyytäessä 

(tai jos on oltu poissa pitempään).

192. hantit vievät kuolleille ruokaa "niin kauan 

kun näitä ajatellaan".

193. hantinaiset pitävät kuoleman jälkeen 

tuomenoksista punottua otsanauhaa (4-5 päivää, 

suruajan jälkeen lasketaan haudalle).

194. hantinaiset sitovat hiuksiin pehmeän 

valkoisen kangaspalan suruajan merkiksi 

(pidetään päivisin, otetaan pois joutsenten 

saapuessa tai lähtiessä, kuoleman ajankohdasta 

riippuen).

195. hantit laativat kuolleelle kuolinnuken 

4-5 päivää kuoleman jälkeen (sukupuolen 

mukaan, nuken kanssa eletään 40-50 päivää 

tai 4-5 vuotta).

196. hantit hautaavat kuolinnuken metsään 

tai haudan viereen (toisen tiedon mukaan viedään 

aittaan tai majan etunurkkaan, kolmannen tiedon 

mukaan poltetaan).

197. hantit laativat kuolinnuken (ittorma

=nukke, ura=kuva) taittamalla kankaan, laittamalla 

kankaan sisään kuolleen hiuksia, taittamalla 

kankaan uudestaan ja kietomalla käärön ympärille 

toisen kankaan (valmis nukke puetaan pieniin 

vaatteisiin, sukupuolen mukaan).

198. hantit pitävät kuolinnukkea tuohivakassa 

majan oikeassa nurkassa (samassa vakassa jossa 

pidetään läheisten hiuksia, toisen tiedon mukaan 
nukelle laaditaan pieni sija kuolleen paikalle).

199. hantit hautaavat kuolinnuken suruajan 

jälkeen (vuoden vaihduttua, 4-5 kuun päästä, 

vrt. joutsenet vuodenvaihteen merkkinä).

200. hantit polttavat kuolinnuken samassa 

paikassa jonne viedään jälkeiset synnytyksen 

jälkeen (tuhkat peitetään tuohella).

201. hantit pitävät kuolinnukkea majan ylisillä 

(siihen asti kunnes sielun uskotaan syntyneen 

uudestaan).

202. hantien kuolinnuken laatijoina toimivat 

sukulaiset (ei lähimmät).

203. mansit laativat kuolinnuken (ittorma) 

kuolinmajan takaseinästä lohkotuista puunpalasista 

(toimii jälleensyntyvän sielun sijana).

204. mansit kiinnittävät kuolinnuken rintaan 

kiiltelevän kiven tai kolikon ("valokehä").

205. mansit kiinnittävät kuolinnuken päähän 

kuolleen hiuksia (sielun uskotaan siirtyvän hiuksista 

sukulaislapsen hiuksiin, vrt. hiukset nukkeja

vanhempaa perinnettä).

206. mansit pukevat kuolinnuket samanlaisiin

vaatteisiin kuin haltijakuvat (kainaloiden kohdille 

jätetään aukot).

207. mansit pitävät kuolinnukkea jälleensyntyvän 

sielun sijana (10-12cm pitkä, puetaan pieniin 

vaatteisiin).

208. mansien kuolinnuken laatijoina toimivat 

sukulaiset (ei lähimmät).

209. mansit laativat kuolinnuken kankaasta 

tai puusta (kasvojen kohdalle kiiltävä kolikko 

tai kivi, naispuoliselle nukelle letit ja rinnat, 

miespuoliselle vyö).

210. mansit pitävät kuolinnukkea perheen 

pyhässä vakassa tai kuolleen lempipaikassa 

(kohdellaan kuin ihmistä itseään, syötetään, 

laitetaan nukkumaan).

211. mansit säilyttävät kuolinnukkea 2-2.5 vuotta 

(nukessa elävän sielun uskotaan siirtyvän 

sukulaislapseen, lapsen syntymän jälkeen nukke 

haudataan metsään tai laitetaan takaisin perheen 

vakkaan).

212. kuolleille tarkoitettuja lahjoja viedään 

saunaan ja perheen pitämyspuun juurelle 

(yhteydessä tuonilmaiseen).

213. "vielä on jälet jäähtymättä, kalmaheinät 

kasvamatta, kuin saat jälet jäähtyneeksi, hauta 

saap alenneheksi, sitte vasta laulella pitää, 

sitte ilota kelpajaa" (surun aika).

214. selkupit laativat kuolleelle kirjavasti 

puetun nuken (ripustetaan puuhun).

215. udmurtit tarjoavat muistajaisissa 

kalaruokaa.

216. hantit vievät haudalle ruokaa, juomaa ja 

tupakkaa (laitetaan pienen ikkunan eteen).

217. obinugrilaiset vaihtavat suruajan 

merkiksi palmikkonauhat punaisista sinisiin 

(letit käännetään selästä etupuolelle).

218. "häm piti niin kauvon ko niitä oli" 

(kuolleen emonsa vaatteita).

219. "kyllä sitä ajan olloon surusta ja 

murreesta ihminen asettuu entiselleen" 

(surun luonteesta).

220. "se ei alent ikännää, vaik se laimen mut 

se ei alent" (kuoleman aiheuttama suru).

221. "nii oisha siit miel vähä hoahkijamp" 

(nähdessäni kuollutta, unissa).

222. "miä leinaizin kauvvan ättiä jälkeh hänen 

uppomizen" (leinasin eli surin, hukkunutta 

isääni).

223. "hänelle tuli kovast hallia ku sai tidä jod 

nain koli" (hallia=suru, nain=vaimo).

224. "hänen jälgiperäd myö lopemmo täs" 

(jälkiperät, kuolleelta jääneet työt).

225. "izän d emän jälgizil jäi elämäh poigu" 

(vanhempiensa jäljille).

226. "jeänny jällem pideä" (jäänyt=jälkeläinen, 

jäljen=muiston).

227. "jäi jiämisty hänez" (jäämistä eli 

tavaroita).

228. "konz itketytti, sid itkiettih" (haudoilla 

käytäessä).

229. "vuosi nainutta nakretah, kaksi kuollutta 

itetäh" (nauru ja itku).

230. "iten ihalaisie aikasie, pois männehie 

murehin" (ihalaisia eli yhessä vietettyjä 

iloisia aikoja).

231. "itki tuatan kuolendoa" (isän kuolemaa).

232. "nämä on izossinat" (isän perua olevat 

tavarat).

233. "igäine ailas puutui, ukko meni vedeh" 

(ailas eli suru).

234. "igävyin ukon kuoltuu" (aloin ikävöimään).

235. "häi kuolluon armahutta pagizoo" 

(puhuu hyvää kuolleesta).

236. "vuoz nainutta nagretah, kaks kuollutta 

kaihotah" (kaihon aika).

237. "kengät suan jalgah hot kalmoil lähen itkemäh" 

(kalmoilla käyminen).

238. "lähen kalmoilla muistelomah" 

(kalmoilla eli haudoilla).

239. "kävväh kalmoile omam peäle, heitetäh 

juodaine kalmulavval, katkatah piirai da heitetäh 

kalmulavval" (oman päällä käyminen

juodaine=vati).

240. "olin kalmoil vellem peäl" (veljen päällä).

241. "izän da emäm peäl kävväh kalmaizil" 

(isän ja emän päällä).

242. "dai kalmoipiiruaz pidäs punaldua" 

(pyörittää myötäpäivään, haudalle 

vietävä piiras).

243. "kalmoipäivy tulou ga kui voinnoh kalua 

suaha" (saada kalaa, haudoille vietävää 

kalakukkoa varten).

244. "ei pie niidy kastie kalmoisuuruksii" 

(maistaa hautaruokia).

245. "eihäi ni kalmoil oteta kartohkoa eigo 

panna jumaloin edeh kartohkahistu" 

(kartohkoa eli perunoita, omat ja vieraat 

ruuat).

246. "a käyää akat konza ken kattsougi" 

(käymme haudoilla, kun siltä tuntuu,

vrt. keinotekoiset muistopäivät).

247. "kalmoil kävväh, kalalla kegritetäh" 

(kegritetään kuolleita, kekri-sanan

alkuperää).

248. "otettih niitä sreäpnöjä vakkaseh, 

putruo luuvalla ta sielä hauvalla kropnitsan 

peällä syötih" (haudan päällä syöminen).

249. "mie ku kuolen, käyköä kuki milma 

muistelomah" (muistajia toivovat).

250. "kuolluizii itkietäh" (itkun aika).

251. "kuolendapäiveä pietäh, vuozi ku täydyö" 

(vuoden päästä kuolemasta).

252. "muaman kuolendupäiv on tänäpäi" 

(kuoleman ajankohdan muistaminen).

253. nganasanit käyvät haudalla kerran 

vuodessa kolmen vuoden ajan (vrt. sielun 

matkaaminen tuonilmaiseen).

254. sanalla surra tarkoitetaan kuolemista, 

suremista, tuskaa, murhetta ja tajuttomuuden 

tilaa (viron sure, hantin suran).

255. nenetsit syöttävät sukulaisnoidan 

kuolinnukkea 5-6 vuotta (laaditaan 
kuoleman jälkeen, lopulta viedään haudalla 

pidettyyn nytterma-vakkaan jossa noidan 

haehae-henkien kuvat).

256. hantien suruajan tapoihin kuuluu 

peseytymättä ja hiukset sekaisin käveleminen 

(kestää muutamia päiviä).

257. hantileski laatii puolisolleen puisen 

kuolinnuken (puetaan puolison vaatteisiin, 

kohdellaan kuin ihmistä itseään, haudataan 

vuoden päästä kuolemasta).

258. hantit käyttävät suruajan ja muistopäivien 

kirjaamiseen lovettuja keppejä (pyyhitään pois 

lovi / päivä, pidetään uhriaitassa).

259. nenetsit käyvät haudalla vuoden päästä 

kuolemasta.

260. nenetsit koskettavat haudalla käydessään 

pientä kuolleen pään ylle ripustettua kelloa 

(vrt. hautaan koputtaminen).

261. nenetsit eivät pidä hautoja sukulaisten 

henkien palvontapaikkoina ("eiväthän henget 

siellä elä", uskotaan toimivan viittoina 

hengille).

262. nenetsit laativat kuolleelle nuken 

(pytarma) jossa henkensä uskotaan jatkavan 

elämää (pidetään kodassa, jälleensyntyvän 

sielun sija).

263. samojedit laativat kuolinnuken kuolleen 

tavaroista (puetaan näköisekseen).

264. samojedit eivät saa naida uudestaan 

suruaikana.

265. udmurtit pitävät muistajaisia kahdesti 

vuodessa (keväällä pääsiäisen aikoihin ja 

syksyllä syystöiden loputtua). 

266. udmurttien muistajaisiin kuuluu 

tuohikuppien laittaminen kiukaan viereen 

ja kynttilän sytyttäminen kullekin muistetulle 

(pidetään kotona).

267. udmurtit uhraavat kuolleille härän 

(joka kolmas vuosi, lihat syödään niityllä, 
luut kuoppaan).

268. hantit laativat kuolinnuken (ittarma) 

4-5 päivää kuoleman jälkeen (sukupuolen 

mukaan, yhden sieluista uskotaan siirtyvän 

nukkeen). 

269. hantit laativat kuolinnuken kietomalla 

kuolleen hiustupsun (sielu) vasta kudotun 

kankaan väliin ja kietomalla käärön toiseen 

uuteen kankaaseen (valmis nukke laitetaan 

kuolleen takin päälle). 

270. hantit laativat kuolinnukelle makuusijan 

pieneen tuohivakkaan (mukaan pieni tyyny).

271. hantit pitävät kuolinnuken vakkaa 

kodan kunniapaikalla (takaseinä).

272. hantit kohtelevat kuolinnukkea kuin 

kuollutta itseään (laitetaan nukkumaan,
herätetään, puetaan, laitetaan istumaan, 

ruokitaan).

273. hantit pitävät kuolinnukkea kotona 

4-5 kuukautta tai 4-5 vuotta (sukupuolen

mukaan, lopulta haudataan metsään tai 

viedään suvun pyhään aittaan).

274. hantien muistajaisiin kuuluu haudalle 

matkaaminen, kuolleen tervehtiminen 
hautaan koputtamalla, suojan poistaminen 

sieluaukon edestä, tulen tekeminen haudalle, 

lämpimän juoman keittäminen, kalan ja lihan 

keittäminen, ruokien laittaminen matalalle 

pöydälle, kuolleen osan laittaminen haudan 

eteen, yhessä syöminen, sieluaukon peittäminen, 

hautaan koputtaminen ja haudalta poistuminen.

275. hantit pitävät kuolinnukkea (ittyrma) 

vakassa majan pyhässä nurkassa (puetaan 

sukupuolen mukaan).

276. hantit muistavat hukkuneita ja kadonneita 

laatimalla pienen lintulautaa muistuttavan 

kuolintalon pylvään päähän (elävän puun 

rungosta, sisään ura-nukke).

277. hantit pitävät hiuksia auki 4-5 päivää

kuoleman jälkeen (lähiomaiset).

278. hantit järjestävät ensimmäiset muistajaiset 

4-5 päivää kuoleman jälkeen (menoihin kuuluu 

kahden salon ottaminen kuolinkodasta ja 

kuolinnuken laatiminen saloista).

279. hantit kutsuvat kuolinnukkea sanoilla 

ittarma ja thung-koot (vrt. tunkio).

280. hantit pystyttävät kuolinnukelle oman 

pienoiskodan (4-5 salosta, nukkea syötetään 

ja käytetään vanhalla makuupaikallaan). 

281. hantien suruajan (4-5kk) tapoihin kuuluu 

tulen ylläpitäminen, lettien pitäminen
etupuolella, pääliinan pitäminen nurinperin 

(leski), pääliinan vieminen metsään suruajan 

päätyttyä, vyöttä liikkuminen (miehet), 

otsarihman pitäminen (miehet), työnteon 

rajoitteet (ei laadita kauniita esineitä), 

esineiden peittäminen tai pitäminen ylösalaisin 

ja kovien äänien vältteleminen.

282. hantit polttavat suruajan jälkeen 

kuolleelta ennen kuolemaa otetun hiustupsun 

(vrt. kuolinnukkeen laitettu tupsu).

283. hantit pitätävät muistajaisia 4-5 vuoden 

ajan (sukupuolen mukaan). 

284. hantit pitävät muistajaisia 4-5 päivän, 

4-5 kuukauden ja vuoden päästä kuolemasta.

285. hantit polttavat kuolinnuken 4-5 vuoden 

päästä kuolemasta (toisaalla nostetaan majan 

ylisille, nukessa eläneen sielun uskotaan 
siirtyneen eteenpäin).

286. hantien mukaan kuolinnuken 

polttaminen merkitsee surijoiden palaamista 

elävien joukkoon.

287. udmurtit kutsuvat kuolleiden muistamista 

sanalla kuyaskon (kuuluu kaikkiin uhripäiviin, 

vrt. kuja, asko).

288. udmurtit hautaavat kuolleiden osan 

uhripuun alle (kotona kynnyksen tai tulen 

viereen).

289. hantit laativat kuolinnuken heinätupoista 

ja kuolleen hiustupsusta (tupsussa elää yksi 

sieluista). 

290. hantit kohtelevat kuolinnukkea kuin 

ihmistä itseään (syö perheen kanssa). 

291. hantit hautaavat kuolinnuken 

suruajan jälkeen (toisen tiedon mukaan 

poltetaan metsässä). 

292. hantit laativat kuolinnukkeja 

kankaasta, puusta ja metallista (pidetään 

perheen pyhässä vakassa).

293. hantit vievät haltijaksi muuttuneen 

kuolinnuken sukupyhäkköön (muiden 

haltijakuvien joukkoon, vrt. haudatut 

ja poltetut nuket).

294. hantien suruajan tapoihin kuuluu ilon 

ja laulamisen vältteleminen, valvominen, 

hiusten auki pitäminen, huivien kääntäminen 

nurin, paljain jaloin liikkumisen vältteleminen, 

solmujen solmimisen vältteleminen, vöiden 

auki pitäminen ja työnteon vältteleminen. 

295. hantit pitävät kuolleelle 4-5 muistajaiset 

(enteiden ja unien mukaan).

296. hantit järjestävät muistajaisia haudalla 

(puolenpäivän aikaan).

297. hantien muistajaisiin kuuluu parhaisiin 

vaatteisiin pukeutuminen, tarjoilujen 

pakkaaminen tuohiastioihin, haudalle 

matkaaminen, kuolleen osan antaminen 

(pienen ikkunan kautta), haudalla itkeminen 

ja laulaminen, tulen ympärillä istuminen, 

yhessä syöminen, hautaan koputtaminen ja 

koteihin palaaminen.

298. hantileskien suruaika kestää 4-5 vuotta.

299. hantit kutsuvat hautaan laitettua nukkea 

sanoilla sidyryan ja sonchat (pidetään varjosielun 

sijana, vrt. kotona pidetty jälleensyntyvän sielun 
nukke).

300. ersalaiset ruokkivat kuolleen henkeä viikkoja 

kuoleman jälkeen (kattaus pöydälle tai pyhään 

nurkkaan, paazan uugol).

301. vepsäläiset laittavat kuolleen hengelle oman 

juoma ja pesuveden.

302. udmurtit pitävät muistajaisia kolmen 

vuoden välein.

303. udmurttien muistajaisiin kuuluu sukulaisten 

muisteleminen, yhessä syöminen ja vanhan kuusen 

juurella uhraaminen (mozhga-suvun tapoja).

304. udmurtit muistelevat lähisukulaisia yhden, 

kolmen tai seitsemän vuoden päästä kuolemasta 

(äidin menoja vetää tytär, isän menoja poika).

305. udmurttien muistajaisiin kuuluu eläimen 

uhraaminen, yhessä syöminen ja eläimen kallon 

ja luiden vieminen metsään (kuolleen uskotaan 

asettuvan uhripaikkaa vastaavalle paikalle 

tuonilmaisessa).

306. "jogast nimelläh muissettih" 

(muistajaisissa).

307. "en nähnyn ni mitä muuta, kuin muistelin 

toattojani" (toattojani eli isääni).

308. "mureh muuvon mussuttau" (liiasta 

murehtimisesta).

309. "kolme muissimpäiveä ov vuuvessa niitä, 

vanhoja muissimpäivie" (yhteiset muistinpäivät,

vrt. vieras kalenterivuosi).

310. "muissinsuovatta, silloim muissellah kuoleita" 

(muistinpäivien vieraasta alkuperästä).

311. "tsikoksie muisseldih" (omat muistelut, 

perhekohtaisia, tunteiden ja unien mukaan 

järjestettyjä).

312. "muistoasvirzi lauletah muistoaziem pidäes" 

(muistajaisvirsi, vrt. oma laulu). 

313. "kuoliem muistiks sid juatah evästy 

pakittsieloil" (jaetaan evästä, muistajaisiin 

osallistuville).

314. "tytär pidää maamoosinoi sobii" 

(emolta jääneitä vaatteita).

315. "vuuven liikad on täytymizilleh izän kuolduo" 

(kuolinpäivän muistaminen).

316. "laittih lettustu, syväinkokkoi" 

(muistajaisruokia).

317. "leskinehmiine lapsien kel eläy" (elää 

lapsien kanssa).

318. "leskimiez olen, seittsez vuozi jo leskestän" 

(leskestän seitsemättä vuotta).

319. "minä viizi vuottu leskestin" (leskestäminen,

puolison muistamista).

320. "leskevyndän varai, meni kiirehel miehel" 

(varai eli pelkäsi, leskenä oloa).

321. "mie olen leinä leski" (leinä eli surullinen).

322. "leinäine naine, armaz lehväizeni, sinullez 

aihelemmoz armahil syndyizil kaikenjyttymii hyviidy" 

(pyydämme surevalle leskelle hyviä asioita, 
syntyset=sukulaisten henkiä).

323. "keveäl kuoli" (kuoleman ajankohdan 

muistaminen, vrt. vieraat kalenteripäivät).

324. "piiruh kutsutah" (kuolleen muistoksi 

pidettyihin pitoihin, vrt. pi=yö).

325. "peäsi päivölän pidoihi, häihe 

kuttsumattomihe, piiruihi sanattomihi" 

(päivölän pitoihin, vrt. päivä sielujen 

määränpäänä).

326. "yheksäm päiväm peästä kävimä 

kalmismoalla koatimassa" (koatimassa eli 

savustamassa, vrt. etäisyys tuonilmaiseen).

327. "olin kalmoil vellem peäl" (veljen 

päällä käyminen).

328. "häi muamah piäl itkemäh menöy" 

(muamah eli emon päälle).

329. "izän da emäm peäl kävväh kalmaizil" 

(isän ja emän päällä käyminen,

vrt. alla, puuhaudat).

330. "kalmoile kävyim omiem piäle" 

(omien päällä käyminen).

331. "nyd on jo mättähäs toine vuozi" 

(vuosien laskeminen).

332. "eäreh ku lähtietäh kalmoloil, jalloin 

keskis oma peä painetah, sid ed varoa" 

(katsotaan maahan, kalmoilta palatessa, 

vrt. kuljetaan jonossa).

333. "a niitä virvovvittsoja vietih joka 

pokonniekoillah omillah" (virpomisvitsoja

omille kuolleille, jokaiselle oma).

334. "ne koivun varbazet pistimä kalmoila, 

pyssyttelimä äijä varvasta" (pystytimme 

haudoille koivunvarpuja, tverin-karjalassa).

335. "nämä koivuzet pisselläh kalmizolla 

omalla i ruvetah muistelomah omie" 

(pistetään koivuset omille, koivu=heimojen 

syntypuita).

336. "kaikkuanne pissetäh varvasta kalmoila" 

(pistetään varpuja haudalle).

337. "huomei on tuatam puametti, kalmoile 

pidäy kävvä" (puametti=muistopäivä, 

vrt. kuoleman vuosipäivä).

338. "syökeä, syökeä ta syötyönä muisselkoa 

poikoani Teruo" (yhessä muisteleminen).

339. "Isakkaa pidäs pominojja, eigo Isakku 

tulis syömäh" (muistelemisen tarkoituksesta, 

kutsuu hengen syömään).

340. "puissaldi muruzet kalmalla, linduziilla" 

(puisteli muruset linnuille, vrt. henkien 

eläinhahmot).

341. "siitä pantih se putroluota hauvam peällä" 

(luota=lautanen, muistajaisissa).

342. "aihelendoa myö i puutui hänelleh" 

(suruajan tarkoituksesta).

343. "naiset mänivät kalmoilla" (kalmoille 

eli haudoille).

344. "kiisteltiin ja kankateltiin sitä myöhii 

aikoinaan, mutta syy oli ainaa sinussa" 
(mies vaimonsa haudalla, puhutaan kuin 

eläville).

345. "karsikkipuu" (puu johon kaiverrettiin 

kuolleen puumerkki ja kuolinvuosi).

346. "karsikko" (paikka jonka puihin 

kaiverrettiin kuvioita, omat puumerkit).

347. "karsikko" (vanha kalmisto jossa 

karsittuja kuusia).

348. "kaekki ijät panttiin siihen karsikkoo" 

(iät=syntymä ja kuolinvuodet, vieraat 

numerot, vieras ajanlasku).

349. "karsikoita" (kallioon hakattuja  

nimikirjaimia, vieraat kirjaimet).

350. "eloaetan ovem peället tehtiin kaeken 

talovväen karsikot" (karsikot eli muistotaulut).

351. "karsikoksi" (isännälle iso petäjä, 

emännälle kuusi).

352. "karsikko" (lapsen, tehtiin pienempään 

puuhun).

353. "karsikkoaitta" (aitta jonka oviseinässä 

kuolleiden muistoksi tehtyjä kaiverruksia).

354. "karsikkokuusi" (tehtiin vuolemalla 

vuosiluku puuhun, vrt. puumerkki).

355. "karsikkopetäjä" (tien varrella oleva 

petäjä johon kaiverrettiin nimikirjaimia ja 

syntymä ja kuolinaikoja).

356. "sem min oon kuullu jotta se on kuolleen 

karsikos" (kuolleiden karsikot).

357. "se ol ikäär ruumiin karsikospuu" 

(ruumiiden karsikkopuut, vrt. puuhun

hautaaminen, puun juurelle).

358. "no ei ne ulluh hälläkääk kevyet päevät 

elläessään" (kuolleen muistelemista).

359. "kuka on kuollut, kaihoot sitä ja ikävöit 

kuolluttasi" (kuolleen kaihoominen).

360. "sitä vähä niinko kaipothin" (kaipothin 

eli välteltiin, häissä käymistä suruaikana).

361. "ennen kalmoilla lähtiessä ei syuvä, 

kalmoilda tullah, syuväh, muissellah" 

(kalmoilta tultaessa syöminen).

362. "sreäpittih ta enneim murkinoa siitä kyläh 

vietih niitä muisteliesie" (sreäpittih eli leivottiin, 

vrt. rääppijäiset).

363. "mie jos kavon, ni sini kuni olet elossa 

nin käy tämäm puul luo" (kavon=katoan, kuolen, 

puun luona käyminen, vrt. sukulaiskansojen 

oma puu-perinne).

364. "sie vanhin käy yö miun kalmalla" 

(vanhin poika, käy yö kalmalla, 

yö=henkien aikaa).

365. "mie tuagieh muistelen roditeloida" 

(tuagieh=taajaan, roditeloida=vanhempia,

sukulaisia).

366. "rodiitelad, tulgoa syömäh i duomah 

vereksel kalaizel, pyöröil, piiroal" 

(sukulaisten henkien kestittämistä).

367. "konza tuli vain rahkua söi, muuda ni 

syönyn ei, zentäm mie tämpiän i rahkua luajin, 

rahkalla muistelen" (muistelen veljeäni rahkalla, 
jota söi käydessään).

368. nenetsit kutsuvat kuolinnukkea sanoilla
sidriang (sidiang=varjo, sidia=kaksi, varjo

=kaksoisolento, vrt. sidri-ang).

369. nenetsit pitävät kuolinnukkea kodassa
(syötetään, laitetaan nukkumaan, lahjotaan, 

kysytään neuvoa).

370. nenetsit kutsuvat kuolleen hengelle laadittua 

nukkea sanoilla nyttarma (vrt. tarmo).

371. nenetsit pitävät kuolinnukkeja (ngitarma) 

hengellisinä (khekhen omaavia, ngi-tarma, 

yhdyssanoja).

372. nenetsit laativat kuolleen hengelle nuken 

(pytarma, pidetään kodassa missä "elää elävien 

keralla").

373. nenetsit pitävät kuolinnukkea kodan vaav

puolella (makuusijan puoli, vrt. vaavi).

374. hantit laativat kuolinnuken (ittarma) ilman 

metallisia työkaluja (vieraita työkaluja vanhempaa 

perinnettä, vrt. it-tarma).

375. hantit pukevat kuolinnuken karvavaatteisiin 

(nukella oma paikkansa kodassa, laitetaan
nukkumaan illalla).

376. hantien kuolinnukke osallistuu perheen 

elämään neljän vuoden ajan (kuoleman 

jälkeen).

377. hantien kuolinnuket (ittarma) ovat 

kooltaan suojelushenkien (lux) kuvia pienempiä 

(luxit 50cm, ittarmat 20-25cm).

378. hantit ompelevat kuolinnuken poronnahasta 

tai kankaasta.

379. hantit pitävät kuolinnukkea henkisielun 

(lil) väliaikaisena sijana (jälleensyntyvä sielu,

vrt. lilli).

380. hantien mukaan kuolinnuken täytyy olla 

sukulaisen valmistama.

381. hantit pitävät kuolinnukkea kodassa 

4-5 vuotta (sukupuolen mukaan, elää tavallista 

elämää, syötetään, laitetaan nukkumaan, 

puetaan ihmisten tavoin).

382. hantit pukevat kuolinnuken koristeltuihin 

kangas tai poronnahkavaatteisiin.

383. hantien mukaan kuolinnukessa elävä lil 

voi syntyä uudestaan (laksas) sukulaislapseen 

(kodassa pidettynä aikana).

384. hantit pitävät kuolinnukkea puisessa astiassa 

(appa / lux-laras, reunat päällystetään valkoisella
nahalla tai siperianmännyn kuorella, nukke makaa

poronnahan päällä, yöksi peitetään liinalla).

385. hantit laittavat 4-5 vuotta elätetyn nuken 

pussiin (naisen hyllylle / pyhään nurkkaan, 

miehen ullakolle / ylisille, peitetään poron

nahoilla).

386. hantien mukaan 4-5 vuotta elätetty nukke 

voidaan piilottaa tai viedä metsään (tavoissa
vaihtelua, vrt. henki poistunut).

387. hantit eivät pyydä kuolinnukelta mitään 

(kohdellaan kuin ihmistä itseään, ei palvota 

kuten metsäpyhäköissä pidettyjä 

haltijakuvia).

388. hantit laativat kuolinnuken puusta 

(ihmisen näköiseksi, pää hiillytetään 

tulessa, vrt. ommellut nuket).

389. hantit pukevat kuolinnuken miehen
tai naisen vaatteisiin (laatijana eri kodassa 

asuva sukulainen).

390. hantit pitävät kuolinnukkea mukana 

kodasta poistuessaan (kuljetettaessa
peitetään liinalla).

391. hantien muistajaisiin kuuluu leteistä 

leikattujen hiusten, merkkikepin (sumlan jux, 

lovetaan kuoleman jälkeiset päivät) ja tavin
sulkien polttaminen tulessa (tulen viereen 

kyhätään pienoiskota 4-5 kepistä).

392. hantien muistajaistapoihin kuuluu

kalaöljyn roiskiminen tuleen (4-5 kertaa).

393. hantien mukaan päivän säteet eivät
saa koskettaa kuolinnukkea tai tämän astiaa 

("haluaa mennä tuonilmaiseen", päivä

=elämää yllä pitävä voima, kuoleman 

vastavoima).

394. hantit polttavat kuolinkodassa tulta 

hautajaisista muistajaisiin asti (tuli otetaan 

haudalle sytytetystä tulesta, tulen sammuttaa 

sytyttäjä).

395. hantien muistajaisiin (upit sup usla) 

kuuluu hiuksen ottaminen jokaiselta
sukulaiselta, harmaan sorsan (tavi, haapana,
jouhisorsa) pyytäminen, lettien sitomatta
jättäminen (arkena sidotaan yhteen nauhalla),
sukulaisnaisten huivien sitominen haudan
lähellä olevaan uhripuuhun ("leveälehtinen
puu", yleensä koivu), uhrisorsan keittäminen
ja syöminen (jokainen ottaa vähän), pienen
kodan (lil xot, henkisielun kota) väsääminen
kuolinmajan oven ulkopuolelle (4-5 tikusta ja
koivuntuohesta), sorsan luiden, sulkien ja
untuvien ja sukulaisten hiusten laittaminen
kotaan, kodan polttaminen (naisten itkiessä
itkuvirttä, kasvot huivilla peittäen), kasvojen 

peseminen, yhessä syöminen ja ruuan 

uhraaminen tuleen (4-5 palaa).

396. hantien mukaan muistajaisten 

tarkoituksena on saattaa henkisielu liliä 

yliseen (jonne lentää "kuun ja päivän välistä",

vrt. tähdet=jälleensyntymistä odottavia 

sieluja).

397. hantien muistajaisiin kuuluu lettien 

purkaminen, lettinauhojen (sevkel, jokaisella 

neljä) vieminen haudalle (yhessä huivien 

kanssa), lettien sitominen uusilla nauhoilla
ja uuden huivin sitominen päähän.

398. hantien muistajaistapoihin kuuluu 

hiusten auki pitäminen (tytär ei letitä 

hiuksiaan neljään kuukauteen).

399. hantien muistajaisissa jokainen

osallistuja laittaa puun haudalle sytytettyyn 

tuleen (sytyttäjän ruokkiessa tulta 

kalaöljyllä).

400. hantien muistajaisiin kuuluu kuolleiden 

kanssa keskusteleminen, kerallaan syöminen 

ja teen juominen (jokainen keskustelee sen 

kanssa jolle asiaa, ruokana kalakeittoa).

401. nenetsit kutsuvat suremista sanoilla

jidorpim (vrt. pimeä).

402. nenetsit kutsuvat surua sanoilla tidj 

ja tsid.

403. nganasanit kutsuvat surua sanoilla
tsiarua (vrt. sija, siita).

404. selkupit kutsuvat surua sanalla kekki
(vrt. käen nimet).

405. "i kaikim männäh kalmoila omie roditeloida 
tiedelömäh" (roditeloida eli sukulaisia).

406. "vanhemban kuoltui tytöt pietäh tukkie 

levälleh" (tukkia levällään, vrt. lettejä).

407. "tuvvah pärbäzet, tuomazet työnnetäh 
tuonilmazil" (pärpäset eli tuomiset,

vrt. tuomen juureen).

408. "mustuazih pidäy mennä vatsan ker" 
(muistajaisiin, tyhjällä vatsalla).

409. "vuodehizet piimmö da i kaksivuodehized, 

piämmö kolmivuodehized vie" (muistajaisten 

nimiä).

410. "kalmoilla miän ei äijiä itkietä" 

(itketä kalmoilla, vrt. kuolinnuket, 

kaksi eri perinnettä).

411. hantit laativat kuolinnuken (ittor-ma) 

ilman metallisia työkaluja (puetaan 

nahkoihin, vrt. matti, mattar-ahkka).

412. hantien kuolinnukke osallistuu perheen 

elämään neljä vuotta kuoleman jälkeen 

(tuodaan syömään toisten kanssa, 

laitetaan nukkumaan nurkkaan omaan 

vakkaansa).

413. hantit laativat kuolinnukkeja yhteen 

ommelluista poronnahoista ja kankaista 

(20-25cm pitkiä, luxit eli suojelushenkien 

kuvat 50cm pitkiä).

414. hantit laativat kuolinnuken henkisielu 

lilin sijaksi (uskotaan elävän nukessa siihen 

asti kunnes sukuun syntyy uusi lapsi).

415. hantit pitävät ittormaa kuolinkodassa 

(otetaan mukaan jos lähdetään jonnekin,

kohdellaan kuin ihmistä itseään).

416. hantit tuovat ittorman syömään toisten 

kanssa, riisuvat nuken nukkumaan käydessään 

ja pukevat aamulla herätessään (nukkuu 

kodan nurkassa, peitetään liinalla).

417. hantien mukaan ihmisen lili elää 

kuolinnukessa 4-5 vuotta (sukupuolen 

mukaan, laksas=voi syntyä sukulaislapseen 

kyseisenä aikana).

418. hantit pitävät ittormaa puu tai

tuohiastiassa (appa / lux-laras, reunat 

sidotaan nahkanauhoilla tai siperianmännyn 

juurilla).

419. hantit laittavat 4-5 vuotta palvelleen 

ittorman pyhän nurkan hyllylle (nainen) 

tai ullakolle (mies, vrt. haltijoiksi muuttuvat 

sukulaisten henget).

420. hantimiehen ittormaan kuuluu nahkojen 

päälle asetettu vakka (laras, pidetty alkujaan 

haltijareessä) ja vakan sisällä pidetty valkoiseen 

poronnahkaan puettu kuolinnukke (toisessa 

vakassa kodin suojelushengen kuva).

421. hantien kuolinnukkejen laatijoina toimii 

sukulaiset (ne jotka eivät asu samassa kodassa 

kuolleen kanssa).

422. hantien ittorman laatimiseen kuuluu 

nuken kehon veistäminen puusta, pään 

nokeaminen tulessa ja paidan ja puvun 

(sax) pukeminen nukelle.

423. hantinaiset leikkaavat läheisen kuoleman 

jälkeen osan leteistään (käytetään tulessa ja 

laitetaan kuolinnuken vakkaan yhdessä

suruaikaa mittaavan merkkipuun kanssa, 

sumlan jux).

424. hantien muistajaisiin kuuluu merkkitikun 

(sumlan jax), kuoleman jälkeen leikattujen 

hiusten ja tavin sulkien polttaminen tulessa 

(tulen viereen tehdä pieni kota 4-5 tikusta, 

tuleen pirskotetaan kalanrasvaa).

425. hantit pitävät päivää kuolleiden oppaana 

(yhistetään muistajaisiin, vrt. tuonilmaisen

sijainti, yöllä liikkuvat henget).

426. hantien muistajaisia vetää perheen vanhin 

mies tai nainen (lähimpänä tuonilmaista).

427. hantit laativat kuolinnuken 4-5 päivää 

kuoleman jälkeen (sukupuolen mukaan).

428. hantien mukaan päivän säteet eivät saa 

koskettaa kuolinnukkea tai vakkaansa (appa, 

uskotaan olevan matkalla tuonilmaiseen, 

päivä=elämän voima).

429. hantit polttavat kotona tulta kuolemasta 

muistajaisiin asti (otetaan haudalle sytytetystä

tulesta).

430. hantien muistajaisiin kuuluu hiusten 

kerääminen sukulaisilta (talvella kuolleelle 

säästetään kevääseen, vrt. kaksiosainen 

hautaus).

431. hantien keväisiin muistajaisiin kuuluu 

tavin, haapanan tai jouhisorsan uhraaminen 

eli syöminen (vrt. sorsan uhraaminen lapsen 

syntymän jälkeen).

432. hantinaiset pitävät hiuksiaan auki 

muistajaisiin asti  (vrt. kevääseen, 

"tie tuonilmaiseen auki").

433. hantien muistajaisiin kuuluu 

sukulaisnaisten huivien kerääminen ja 

sitominen haudan lähellä olevaan 

leveälehtiseen puuhun (yleensä

koivuun).

434. hantien muistajaisiin kuuluu

uhratun sorsan keittäminen ja syöminen 

(sulat ja höyhenet kerätään lil-sielun 

lähtemistä varten, kaikkien tulee maistaa 

lihaa).

435. hantit nimeävät uhrisorsien luut

(rintaluu (xon) annetaan tärkeimmälle 

vieraalle, vrt. kuollutta lähimpänä 

olleelle).

436. hantien muistajaisiin kuuluu 4-5 

kepistä ja tuohesta laaditun henkikodan 

(lil xot, 10-20cm korkea) pystyttäminen 

oven viereen.

437. hantien lil xot-menoihin kuuluu 

uhratun sorsan luiden, sulkien, untuvien 

ja naisilta saatujen hiustupsujen laittaminen 

henkikotaan, kodan polttaminen, kasvot 

peitettyinä itkeminen (tulen sammumisen 

jälkeen), kasvojen peseminen ja yhessä 

syöminen (tulen osaksi 4-5 lihanpalasta).

438. hantien muistajaisiin kuuluu 

sukulaisnaisten letinjatkeiden (sevkel) 

kerääminen kuolleen tyttären toimesta 

(kerää myös puuhun sidotut huivit, 

tapahtuman jälkeen hiukset sidotaan 

ja peitetään uudella huivilla).

439. hantien kalmistokäyntiin kuuluu polulle

laitettujen oksien poistaminen (estävät 

is-henkiä lähtemästä), haudan kiertäminen 

(myötäpäivään), hautamajan aukkoon (jos-vus, 

käsireikä) koputtaminen (ilmoittaa isille

tulosta), henkien kestittäminen (aukon 

lähellä ja matalalla pöydällä), veden 

kaataminen haudan viereen, henkien 

kanssa keskusteleminen (pöydän ääressä),

tulen tekeminen (jokainen tuo kepin),

tulen syöttäminen voilla tai kalanrasvalla, 

loven tekeminen puuhun (ensimmäinen käynti),

henkien keralla syöminen (teen ja kalan 

valmistuttua), pyhäkön esineiden palauttaminen 

paikoilleen, astioiden peseminen, kasvot 

peitettyinä itkeminen, haudan kiertäminen, 

hautaan koputtaminen (hyvästeiksi), varjojen

huutaminen polulle tultaessa (is xor, jua 

jua jua, varjoni, tule tule tule) ja polun 

sulkeminen oksilla (ensimmäisenä tullut 

lähtee viimeisenä).

440. hantit kertovat haudalla käydessään

isille elämästään (mitä tapahtunut tämän 

poissa ollessa, vrt. kuolinnuket ja lilit, 

kuollut itse ja jälleensyntyvä sielu, 

eri olentoja).

441. hantit pitävät varjosieluja (is) 

muistajaisten emäntinä (pöytien ja 

ruokien laittajat toimivat puolestaan, 

tarjoiluista kiittäminen kiellettyä).

442. hantit kutsuvat varjosieluaan (is)

muistajaisista lähtiessään (uskotaan 

keskustelevan toisten isien kanssa, 

varjonsa hukkaaminen vaarallista).

443. hantien surutapoihin kuuluu kenkien 

pitäminen kuoleman jälkeen (paljain jaloin 

kävelemistä vältellään), paitojen ja huivien 

kääntäminen nurin ja vyöttä kulkeminen

(arjen vastakohtaa).

444. hantinaiset avaavat lettinsä hautaamisen 

aikana (vrt. hengen matkan helpottaminen, 

suruajan alkaminen).

445. hantien surutapoihin kuuluu hiusten 

repiminen ja ihon raapiminen.

446. mansien surutapoihin kuuluu

haudattaessa itkeminen ja kuolleen 

ylistäminen (vrt. vierailta tuntuvat 

itkuvirret).

447. hantien muistajaisiin kuuluu kalan 

tai lihan keittäminen ja vieminen ulos 

tuohiastiassa (muiden lahjojen kanssa, 

lasketaan maahan oven viereen, toisen 

tavan mukaan kaadetaan maahan teetä 

tai kylmää vettä).

448. mansien muistajaisiin kuuluu

tulen tekeminen haudalle, kalan tai lihan 

keittäminen ja kuolleen osan laittaminen 

haudan viereen (tuohiastiassa).

449. hantien kuolinnuken tekoon 

kuuluu puisen kuvan laatiminen, 

kuvan pukeminen kuolleen vaatteisiin 

ja väreihin, nuken laittaminen kuolleen 

istumapaikalle, nuken keralla syöminen 

(laitetaan lempiruokiaan), nuken 

helliminen, nuken vieressä nukkuminen 

ja nuken hautaaminen maahan 

(henkensä synnyttyä uudestaan, 

kuulostaa kuolleelta itseltään, 

vrt. hautojen is-sielut, eri kansojen 

tapoja).

450. hantit pitävät kuolinnukkea 

vuodesta viiteen vuoteen (vrt. lil-henget,

sukulaislasten syntyminen).

451. saamelaisilta on löydetty jäänteitä 

kuolinnukkejen käytöstä (käytetty 

kuolleita puhuteltaessa, vaatteettomia, 

vrt. haltijakuvien vainot, vai eri 

merkitys).

452. mordvalaisten vanhimmissa tiedoissa 

jäänteitä kuolinnukkejen käytöstä (otettiin 

mukaan muistajaisiin).

453. udmurtit laskevat ajan muistajaisiin 

öistä (pidetään illalla jolloin sukulaisten 

henkien uskotaan tulevan kuollutta 

vastaan).

454. udmurttien muistajaisiin kuuluu 

kuolintaloon kokoontuminen tuomisten 

kanssa (jokainen tuo jotain), kuolleen 

osan laittaminen paikalleen (muiden 

kuolleiden astia ovelle), henkien keralla 

syöminen ja vahakynttilän sytyttäminen 

(osallistujat tulevat omasta tahdostaan, 

tapahtumaan ei kutsuta).

455. udmurtit tarjoavat ensimmäisen 

juomakupin ja lihanpalasen kuolleille. 

456. kuolinnukkeihin liittyvien tapojen 

häviämisestä kertoo valkoisen liinan, 

huivin, hatun tai muun vaatteen 

laittaminen kuolleen hengen sijaksi 

(seurausta nukkejen ja haltijakuvien 

vainoamisesta).

 

457. marit kutsuvat muistajaisiin 

"suvun kuolleet isät ja emot" (paikoin 

kutsutaan myös itsensä alisen haltija, 

vrt. heimon perustaja).

458. marien kodeissa on erillinen paikka 

kuolleen hengelle (viereisellä orrella 

vaatteensa ja niinikenkänsä).

459. marit pitävät kuolleen paikan edessä 

juomaa ja ruokaa (kuollutta puhuteltaessa 

käännytään paikkaa kohti, vrt. kadonneet 

nuket).

460. udmurtit kutsuvat kuoleman jälkeen 

kotona pysyttelevää sielua urtiksi 

(vrt. hantien lili).

461. udmurtit ripustavat muistajaisissa 

uhratun (syödyn) eläimen luut hautapaikan

puihin (vrt. puolimatkan pyhäkön).

462. udmurttien muistajaisiin ei päästetä 

vieraita.

463. udmurttien muistajaisiin kuuluu 

vahakynttilän sytyttäminen muistetuille 

(jokaisella oma läheisin, usein omasta 

polvesta, muistista hävinneille sytytetään 

yhteinen kynttilä).

464. udmurttien muistajaisiin kuuluu ruuan 

vieminen saunaan (missä sukulaisten henkien

uskotaan kylpevän).

465. udmurttien muistajaisiin kuuluu katajan 

havujen polttaminen ja tulen yli hyppiminen

(puhistautumismenoja).

466. virolaiset kutsuvat sukulaisten henkiä 

sanoin "kutsun sinut palavalla mielellä ja 

lämpimällä sydämellä, tarjoan sinulle ensin

ja syön itse myöhemmin".

467. samojedien mukaan noidan henki on 

sidoksissa suojelushenkeensä (henkipeuransa 

kuollessa noitakin kuolee).

468. samojedit laativat kuolleelle noidalle 

puisen peurankuvan (sukulaiset pitävät kuvaa

poronnahkaisessa pussissa).

469. mordvalaiset kutsuvat suremista sanalla 

lajsems.

470. mordvalaiset kutsuvat surua sanalla risks 

(seredks=tuska, melavks=huoli, piznema

=itkeä).

471. udmurtit muistavat sukulaisten henkiä

jättämällä ruokaa pöydälle (puktiskon, kattaa)

ja syöttämällä henkiä haudalla käydessään 

(kujaskon, heittää).

472. udmurttien tapoihin kuuluu uhrin 

antaminen vuoden päästä kuolemasta 

(omat vanhemmat, suoritetaan 

metsäpyhäkössä, vrt. kalmistojen 

vältteleminen, vrt. metsäpyhäkköön

viedyt kuolinnuket).

473. marit kutsuvat onnellisten aikojen 

muistelemista sanoilla pialan zapym 

sharnaltash.

474. marit kutsuvat muistelemista sanoilla 

ushtash ja sharnaltash (kolysho izam 

sharnaltash=muistella kuollutta veljeä,

sharnash=pitää muistissa, olla unohtamatta, 

atsaze nergeng sharnykta=hän muistuttaa 

meitä isästään).

 

475. marit kutsuvat perille pääsemistä

sanalla shuash (shuzo=muistelkaamme

perille päässyttä, vrt. matka tuonilmaiseen).

476. marit kutsuvat surua sanalla ojgo

(ojganash=surra, olla surullinen, ojgo muro

=suru laulu, tsamanen ojlash=puhua 

myötätunnolla).

477. marit kutsuvat surua sanoilla shylyk

ja shylykangash.

478. udmurtit kutsuvat muistamista sanalla

todyny (todz vajyny=muistella, vrt. totinen).

479. udmurtit kutsuvat surua sanoilla kurekton, 

kajgu ja kötzoz (kurekmy=surra, vrt. kaiku).

480. unkarilaiset kutsuvat muistelemista

sanoilla emlekezik ja megjegyez (emlekezes

=muistajaiset).

481. unkarilaiset kutsuvat surua sanoilla gyasz 

ja banat (gyaszol=surra).

482. ersalaiset kutsuvat muistamista sanoilla 

letsjams ja mels ledems.

 

483. ersalaiset kutsuvat surua sanoilla gorja, 

meljavks, orma ja pisks (surra=gorevams, 

teljavtoms).

484. moksalaiset kutsuvat muistamista 

sanoilla lätams ja mälätoms.

485. moksalaiset kutsuvat surua sanoilla 

kaldäv, paznama ja pitseks.

486. moksalaiset kutsuvat suremista sanoilla 

kanzedems, laznosems, pitsedems, pizhams, 

toskavams, tuzendams ja uzams.

487. obinugrilaiset kutsuvat kuolinnukkea 

sanoilla iterma ja sungot (laaditaan puusta, 

kankaasta, hiuksista tai karvoista).

488. obinugrilaiset kutsuvat kuolinnukkea 

sanoilla upet akan (karvainen lapsi).

489. mordvalaiset muistelevat kuollutta 

vuoden ajan (jonka jälkeen siirtyy kuolleiden

omaisten joukkoon, yhessä muistettuihin).

490. mordvalaiset kutsuvat kuolleiden 

kunniaksi järjestettyjä muistajaisia sanoilla 

pokstsat babat ja atat babat (ukot ja akat).

491. mordvalaiset järjestävät muistajaisia 

kahdesti vuodessa (tapahtumassa syödään 

yhessä sukulaisten henkien kanssa).

492. marien muistajaisiin kuuluu kynttilän 

sytyttäminen Surt-jumolle, Kugeche jumolle

Melande avalle (maa emo), Pairam jumo

-shamychille (pyhien haltija) ja kolme

yhteen sidottua kynttilää kuolleelle itselleen

(vrt. kolme sielua).

saamelaisten muistelusanastoon

kuuluu mustaeeid, muustas 

(muistella), mustalid (kertoa, 

muistella), mustottid, mustoot 

(muistuttaa, vrt. muisto,

mustonen), asttoollad (muistella,

vrt. asta), musttled (muistella), 

mostt, mosttas (muisti, muisto), 

panahida (muistopalvelus, vrt. 

pannahinen) ja musttlempeivv 

(muistopäivä).

saamelaisten surusanastoon

kuuluu sallisid (surra, vrt. 

sallia suru), muuras, muurras 

(murhe, suru) ja tuuzzi (murehtiva, 

sureva, vrt. tuskailla).