HAUTAAMISEEN LIITTYVIÄ TAPOJA JA USKOMUKSIA

1. maasta kohotetut hautalavat pystytetään 

aukeille ja korkeille paikoille ("jotta henki näkisi 

taivaan ja kuulisi metsän äänet").

2. haudat kaivetaan kohti päivännousua 

(pää länteen, katse itään).

3. kuollut lapsi kiedotaan koivuntuoheen ja 

viedään lähimetsään puun oksalle (toisen tavan 

mukaan haudataan kotitalon alle tai pihamaalle).

4. kuollut pestään ja vihdotaan huolellisesti 

(peseminen vierasta vaikutusta).

5. kuolleen viereen laitetaan kulhollinen vettä 

(hengen uskotaan peseytyvän ennen 

poistumista).

6. pelätyt ja vihatut haudataan kasvot alaspäin 

(toisen tiedon mukaan joen toiselle puolelle).

7. kuolleelta jääneet vaatteet viedään haudalle 

jälkikäteen (uskotaan siirtyvän tuonilmaiseen).

8. kuolleet puetaan nurinkurisessa järjestyksessä 

(vasemmasta jalasta ylöspäin).

9. haudoille jätettyjen tavaroiden uskotaan 

kuuluvan "kuolleille ja jumalan linnuille" 

(kajoaminen rikos).

10. hauta kaivetaan viime tingassa ("ettei 

kuoppaan pääsisi pahoja henkiä").

11. hautakumpuun tehdään pieni kolo 

("sielulinnun aukoksi").

12. hautakummulle laitetaan kukkia 

(kesätapoja).

13. hautaa lähimpänä olevaan puuhun 

kaiverretaan kuolleen puumerkki (toisen tiedon 

mukaan perheen karsikkopuuhun).

14. hautaamisen jälkeinen ateria syödään 

arkkutalon tai kummun päälle asetetun liinan 

päältä ("käsin ja hitaasti", uskotaan ruokailtavan 

kuolleen kanssa).

15. hautaaminen suoritetaan ennen päivänlaskua 

("ettei sielu jäisi vaeltamaan", vrt. päivällä

ja yöllä matkaavat sielut).

16. kuollut puetaan omiin vaatteisiinsa 

(kuolinvaatteita vanhempi tapa).

17. kuollut puetaan vaaleisiin kuolinvaatteisiin 

(värjäämättömiin).

18. kuollut pestään saunassa (syntymäpaikka).

19. haudalla pidetään tulta ennen umpeen 

luomista (toisen tavan mukaan kuollut 

kannetaan tulen yli).

20. kuollut pestään havujen päällä ja puetaan 

kuolinvaatteisiin.

21. kuolinvaatteet valmistetaan ilman metallisia 

neuloja (ei solmuja, ei värjätä, kesken jääneet 

kappaleet hautaan).

22. kuolleen jalkoihin laitetaan kengät tai virsut 

("joilla hyvä kävellä tuonilmaiseen").

23. kotona kuollut käännetään itää tai 

oviaukkoa kohti (vrt. päivä, luojahenki).

24. hautajaiskulkueessa voidaan näyttää surua 

(itketään, raastetaan hiuksia).

25. kuolintalon huonekalut käännetään ympäri 

(käännetään takaisin talon puhistamisen 

jälkeen).

26. kuoleman vastaisena yönä järjestetään 

valvojaiset ("valvotaan ja syödään herneitä", 

vrt. samana päivänä hautaaminen).

27. kuolintalon ovi ja ikkunat pidetään auki 

("jotta henki pääsee liikkumaan").

28. hautaan laitetaan tavaroita joita kuolleen 

uskotaan tarvitsevan tuonilmaisessa (työkaluja, 

vihta, piippu, kampa).

29. hautatavarat vaihtelevat iän ja sukupuolen 

mukaan.

30. kuollut kannetaan talosta jalat edellä ("kolmasti 

talon ja haudan ympäri").

31. hautajaiskulkueessa ei vilkuilla taaksepäin 

(henkien uskotaan seuraavan).

32. haudalle viedään kukkia ja vihreitä oksia 

(vuodenajan mukaan).

33. haudat kaivetaan maanpinnan lähelle 

(vrt. vieraat työkalut, syvät haudat).

34. maan lähelle hautaamisen uskotaan 

helpottavan hengen liikkumista ("pääsee 

nousemaan heinän mukana, lentelemään 

maahan pudonneina lehtinä").

35. kuolinitkuilla on kolmiosainen rakenne 

(estellään, hyväksytään tapahtunut, 

hyvästellään).

36. talvella kuollut kääritään kankaisiin tai 

tuoheen, vedetään reellä suurelle petäjälle, 

nostetaan puuhun ja haudataan keväällä 

maan sulaessa.

37. haudat kaivetaan havumetsään (lehtipuut 

elämän puita).

38. lavoille ja puihin hautaamisen uskotaan 

vievän henkeä lähemmäksi ylisen lintuja 

ja jouduttavan matkaa tuonilmaiseen.

39. rekeen hautaamisen uskotaan jouduttavan 

matkaa tuonilmaiseen ja auttavan liikkumaan 

tuonilmaisessa (jää kuolleen käyttöön).

40. lapsi haudataan tai poltetaan kätkyessä 

(toisen tiedon mukaan kätkyt ripustetaan 

puuhun).

41. haudat kaivetaan joen toiselle puolelle 

(vrt. samalla puolella sijaitsevat
sukupyhäköt).

42. liikkeellä oltaessa kuolleet haudataan 

kuolinpaikalle (kallionrakoon, lähellä 

olevaan kuoppaan, kivistä pieni kumpu, 

vrt. lapinhaudat).

43. haudan viereen laitetaan tuulessa soiva kello 

(kepin päähän).

44. haudalta palattaessa hypitään tulen yli 

(puhistavia toimia).

45. kuolleen naisen hiukset letitetään ja letteihin 

laitetaan pieniä kelloja.

46. lapsen haudalle viedään metsämansikoita 

(vrt. iän mukaan).

47. haudan päällä ei itketä (uskotaan tarttuvan 

kuolleeseen).

48. haudan päälle rakennetaan harjakattoinen 

arkkutalo (hirsien käyttäminen myöhäistä 

perinnettä).

49. hautatapoihin kuuluu matalan haudan 

kaivaminen, kuopan äärellä ruokaileminen, 

kuolleen nostaminen kuoppaan, kuopan 

peittäminen, arkkutalon rakentaminen haudan 

päälle, arkkutalon ympärillä ruokaileminen 
ja kattoon koputtaminen hyvästeiksi.

50. haudan reunat ja hautaan laitetut esineet 

puhistetaan koivunoksin (varvotaan 4-5 kertaa, 

sukupuolen mukaan).

51. haudan pohjalle laitetaan punottu matto.

52. haudan päälle laitetaan viisi kaareksi 

taitettua koivunoksaa (vrt. 4-5, sukupuolen 

mukaan).

53. kuolleen viereen laitetaan juotavaa 

ja syötävää (pään viereen tärkein työkalu, 

peitetään vaatteilla ja koivuntuohella).

54. arkkutalon keulaan kolotaan aukko 

("hengen kulkutieksi", aukon eteen 
juotavaa ja syötävää). 

55. kuollut hyvästellään koputtamalla 

arkkutalon kattoon, peittämällä hengelle 

kolottu aukko ja laittamalla katolle sammalta 

ja poron sarvet.

56. kadonneille laaditaan lintulautaa 

muistuttava sielukoto (sisälle oljista tehty 

sielunukke).

57. kuolleen reki ja sukset laitetaan haudan 

viereen (uskotaan siivittävän matkaa).

58. saamelaiset käärivät kuolleen poron

nahkoihin (haudat lähelle maanpintaa).

59. haudalta poistuttaessa vedetään viiva 

maahan ("jää sinä tänne").

60. hautajaisiin voidaan pukeutua vastakkaisen 

sukupuolen vaatteisiin (toisen tiedon mukaan 

nurin käännettyihin, vrt. tuonilmaisen 

nurinkurisuus).

61. haudan äärellä pidetään itkijäiset (itketään 

itkuja ja lasketaan lahjoja hautaan).

62. kuoleman ja hautajaisten välillä ei tehdä työtä 

(pyhänä pidettyä aikaa).

63. kuolleen sierainten päälle laitetaan kangaspala 

(ilmoittaa hengen palaamisesta).

64. kuollut puhistetaan lähdevedellä ja koivun 

lehvillä.

65. kuolleelle naiselle kiedotaan valkoinen huivi.

66. hautajaisiin tuodaan kukkia, kynttilöitä ja 

ruokaa (talvella havuja).

67. hautajaisiin saapuneille tarjotaan puuroa 

(ruokailu hautaa kaivettaessa, kuolleelle 

oma kattaus).

68. kantajat varvotaan koivunoksin ja roiskitaan 

lähdevedellä.

69. kuolinpaikalle lasketaan kivi, pölkky tai tuhkaa.

70. haudalle lähtevät vain lähimmät sukulaiset 

(muut jäävät kuolintaloon).

71. hautajaiskulkueen reitille lasketaan koivunoksia 

(kulkue pysähtyy sukulaisten taloilla, rajoilla ja 

polkujen risteyksissä).

72. kuolevan huulille sivellään mettä.

73. kuolevan ihmisen ja ikkunan väliin laitetaan 

valkoinen liina (hengen kulkutieksi).

74. kuolleen vaatteiden annetaan olla paikoillaan 

(hengen uskotaan lepäävän vaatteissa kotona 

käydessään).

75. kuolleen kasvot peitetään liinalla (hengen 

poistumisen jälkeen).

76. kuolleen valmistamisesta huolehtivat 

sukulaiset (ei kuitenkaan lähimmät).

77. kuolinvaatteet valmistetaan harmaasta 

tai valkoisesta kankaasta (ei solmuja,

vähän kirjailuja, nauhat takaperin, käytetään 

koko kangas, jalkoihin tuohivirsut).

78. kuolleen hiukset letitetään päinvastaiseen 

suuntaan (kahdelle letille, päälle valkoinen 

huivi).

79. kuolevan eteen tuodaan taimi joka istutetaan 

metsään (hengen toivotaan siirtyvän taimeen,

vrt. yksi sieluista).

80. kuolinhetken jälkeen halataan ja lauletaan 

korkealla äänellä.

81. kuollut pestään haalealla vedellä, 

pyyhitään koivunlehvillä, kääritään puhtaaseen 

liinaan ja sidotaan vyöllä.

82. haudoiksi valitaan kuoppia ja kivenkoloja 

(katetaan pienillä kivillä, vrt. lapinhaudat,

kaivamisen myöhäisestä alkuperästä).

83. kaikkea haudassa olevaa pidetään aliseen 

kuuluvana (manala=maan ala).

84. kantajien tulee olla kuolleelle mieluisia 

ihmisiä.

85. hautajaisissa tarjotaan kalakukkoa 

(syödään haudalla, ojennetaan haudan yli).

86. kuollut lasketaan hautaan kasvot 

päivännousua kohti ("vanhoilta järki sekoaa 

jos näin ei tehdä", vrt. luojahenget, 

sielujen matkat).

87. kuolleen puumerkki kaiverretaan 

sukupuuhun (pyhänä pidetty vanha puu 

jossa kaarnaton kohta, oksille valkoisia 

riepuja, vrt. nahkoja, luita).

88. kuollut lauletaan talosta ulos itkuvirsin

(vrt. omin lauluin, ääntein).

89. valkoinen kuolinvaate laaditaan kotona 

(käsin kehrätyistä langoista, jokainen 

valmistaa omansa).

90. haudan päälle laaditaan kehikko 

kuolintalon hirsistä tai kattolaudoista 

(vrt. kivillä peittäminen).

91. haudan päälle pystytetään hautapaalu 

(koristellaan kaiverruksin).

92. hautapaikoiksi valitaan vanhoja kuusikoita.

93. hautoihin ei kajota hautaamisen jälkeen 

(puiden annetaan kaatua hautojen päälle).

94. kuolleen alle ja päälle laitetaan tuohilevyt 

(myöhemmin pellavakankaat, muodostavat 

tien tuonilmaiseen).

95. hautajaisia kutsutaan peijaisiksi ja peittäjäisiksi 

(kuolintalo=peijaistalo).

96. kantajien perään heitetään hiiliä tai tuhkaa 

(toisaalla kylmää vettä).

97. haudan peittämistä säestetään itkuvirsin 

(lauletaan korkealla äänellä).

98. kuolinhetkellä ollaan hiljaa (pidetään 

pyhänä).

99. ennen viimeistä henkäystä avataan talon 

ovi tai räppänä (hengen kulkutieksi).

100. mustiin puetun kerrotaan joutuvan 

seisomaan tuonilmaisessa "pohjoisveräjän 

korvassa kunnes ilma vaatteet valkaisee" 

(kuolinvaatteet värjäämättömiä).

101. naisen kuolinpukuun kuuluu paita, hame, 

kosto, sukat, kengät, kintaat, huivi ja päähine.

102. miehen kuolinpukuun kuuluu paita, puksut, 

liivi, takki, sukat, kengät ja lakki.

103. kesällä kuolleen pukuun lisätään kukkeli 

(päätä ja hartioita verhoava liina, suojaamaan

sääskiltä).

104. lähisukulaiset eivät osallistu kuolleen 

valmisteluihin ("ettei luulisi että kiirehtivät 

hautaan").

105. hautarakennelmiin tarvittu petäjä 

otetaan kotimetsästä (tiukataan tuohisiteillä, 

naulataan puunauloilla).

106. kuolleen alle laitetaan vastoja (päälle 

vaalea kangas, vrt. tuohi).

107. lapsen hautaan laitetaan kukkia ja 

lempileluja.

108. kuollutta ei jätetä yksin kuoleman ja 

hautaamisen välisenä aikana ("ettei tuntisi 

itseään hylätyksi"). 

109. syntymän, häiden ja kuoleman jälkeen 

poltetaan nimikkotuohusta (annetaan 

palaa loppuun kuoleman jälkeen, laitetaan 

hautaan pään yläpuolelle).

110. kuollutta kuljetetaan hitaasti ("ettei luule 

että halutaan päästä eroon").

111. haudoilla käydään aamupäivällä (ennen 

puoltapäivää, pimeä henkien aikaa).

112. hautajaiskulkue kulkee samoja teitä joita 

kuollut kulki eläessään ("jotta voi jättää hyvästit 

rakkaille poluilleen").

113. hautatapoihin kuuluu sukulaisten henkien 

kutsuminen (hautapaikalle saavuttaessa), 

kuolleen laskeminen kuopan päälle, mukaan 

otettujen ruokalahjojen vaihtaminen ja kuolleen 

peittäminen tuohilevyin tai petäjänkuorin

(vrt. alkuheimojen syntypuut).

114. haudan päälle pystytetty hautapaalu 

koristellaan kaiverruksin ja kuolleen puumerkein 

(tyven ympärille tuohta).

115. hautapaaluun sidotaan saattajien tuomia 

tuohuksia ja tuulipaikkoja (valkoisia poikkisarkaan 

leikattuja vaatesuikaleita joita sidotaan puihin 

ja rakennelmiin, vrt. tuohisuikaleita).

116. hautapaikan heinittymistä pidetään hyvänä 

enteenä (elämän jatkuminen).

117. haudan päälle pystytetyn hirsirakennelman 

sivuseinän pääpuoleen jätetään hengen käyttämä 

aukko (josta voi "silmitellä kun valkeih ilmoih").

118. hautajaisiin tuodaan vain parhaita ruokia 

(kuolleelle oma osa).

119. hautajaisissa syödään, juodaan ja muistellaan 

kuollutta.

120. hautapaikoiksi valitaan saaria ja jokien 

rannoilla sijaitsevia kuusikkoja ja männikköjä 

(eivät saa sijaita liian kaukana asuinpaikasta).

121. lapsi haudataan sukukalmiston keskelle 

(turvallisin paikka).

122. hautapylväät veistetään lintujen hahmoisiksi 

("kattolaudat levittäytyvät siipisulkina haudan 

päälle").

123. "jeäkeä tervehiks kylän kuollehet, mieron 

männehet, ruven rutjomat, tauvin tappamat, 

soan sortamat, tutut ja tuntemattomat" 

(puhutellaan kylään haudattuja, kylien 

vieraasta alkuperästä).

124. haudan päälle rakennettua arkkutaloa 

kutsutaan lapukaksi (ven. kropnitsa).

125. kuollutta hautaan laskettaessa äännellään

(estää tuonenkoiria puremasta).

126. hautaa peittävän arkkutalon päälle laitetaan 

kuolleen tärkeimmät työkalut (rikotaan), ajopuita 

ja ylössuin käännetty reki.

127. haudan rakenteisiin sidotaan kulkusia 

(soitetaan tultaessa ja lähdettäessä).

128. marit hautaavat mataliin maahautoihin 

joiden pohjalle laitetaan havuja tai lehviä 

(kuollut lasketaan lehvien päälle pestynä 

ja puettuna).

129. sukukalmistojen puihin ripustetaan 

eläinten luita (vrt. valokuvissa näkyvät 

luupuut).

130. haudan suojaksi käännetään reki tai ruuhi 

(vuodenajan mukaan).

131. maan päälle haudatut peitetään turpeella 

(kumpuhaudat).

132. hautakello laaditaan pystyttämällä 

haudan kummallekin puolelle kolme keppiä, 

laittamalla keppien väliin poikkipuu, ripustamalla 

poikkipuuhun porokello ja vaihtamalla kellon 

kieleksi ohut nahansuikale (luo haudalle 
kodikkaan tunnelman).

133. hautaan laitetaan kuolleen käyttämiä ja 

laatimia esineitä (osa ihmistä).

134. obinugrilaisten pyhät luvut toistuvat 

hautajaismenoissa (miehen haudan reunoja 

pyyhitään viisi kertaa, naisen neljä, mies sidotaan 
viidestä kohdasta, nainen neljästä).

135. obinugrilaisten haudat laaditaan 

pohjois-etelä-suuntaan (vrt. sielujen

matkat, määränpäät).

136. obinugrilaiset laativat hautarakennelman 

eteläpäätyyn puutapilla suljettavan räppänän 

jonka kautta puhutaan kuolleelle (herätetään 

unesta koputtamalla kattoon 4-5 kertaa).

137. obinugrilaiset laittavat kuolleen taskuihin 

sembramännyn siemeniä (viemisiksi lapsille). 

138. kuolleen käsiin laitetaan pihlajanlehvät 

(suojelemaan tuonelan koirilta).

139. kuolintalon lattialle ja kulkueen reitille 

lasketaan kuusen havuja.

140. kuolemaa lähestyvä nostetaan lattialle 

(vrt. lähelle maata).

141. hautarakennelmiin ei käytetä metallia 

(vrt. mitään vierasta).

142. kuolinvaatteisiin ei käytetä metallia 

("polttelee tuonilmaisessa").

143. kuollut kannetaan talosta jalat edellä 

("jotta näkee mihin viedään").

144. kuolinpaikalle lasketaan kirves (toisaalla 

liedestä otettua tuhkaa).

145. vanhemman mallista arkkua kutsutaan 

ruuheksi (yhestä puusta koverrettuja).

146. hautaruuhen oikealle puolelle koverretaan 

pieni aukko (silmien kohdalle, "jotta katsoo 

päivännousuun").

147. hautaruuhen pohjalle laitetaan lehtiä ja 

tappuroita.

148. hautaruuhi koverretaan kuoleman jälkeen 

(jos kuolleelta ei jäänyt omaa, uskotaan 

matkaavan ruuhella tuonilmaiseen).

149. maahaudat kaivetaan vanhojen havupuiden 

alle (kuusi, petäjä).

150. hautapaikkojen puihin ei kajota (kaikki 

tarvittava tuodaan muualta).

151. kuolleen puumerkki kaiverretaan sukupuuhun, 

kodin ja kalmiston välillä olevaan puuhun tai 

hautaa lähimpänä olevaan puuhun.

152. puolisojen haudat kaivetaan saman puun 

juurelle (puuhun molempien puumerkit).

153. kuollutta kannetaan niin että koskettaa 

kuolintalon lattiaan, kynnykseen ja portaisiin 

(kolme kertaa kuhunkin, "suostutellaan 

lähtemään").

154. "koti on eri kuollehilla, tuvat tuonen tyttärillä, 

kuin on elävän pojilla" (lyötäessä kirves kuolintalon 

kynnykseen).

155. lapsi haudataan pihapuun juurelle (lähelle 

rakkaitaan).

156. hautaan laaditaan pieni tuli ("jotta voi 

lämmitellä käsiään").

157. kuolevan henkeä vartioidaan ("henkie 

varteitih"). 

158. kuoleva viedään makaamaan talon pyhään 

nurkkaan ("lähelle vanhoja").

159. kuoleman jälkeen avataan talon räppänä 

ja kohotellaan kattolautoja ("jotta henki löytäisi 

tiensä ulos").

160. kuolevaa ihmistä kaajitetaan pyhällä savulla 

("kuajitettih").

161. kuolintalon pöydälle laitetaan vesikuppi ja 

ikkunalle valkoinen pyyheliina (henkeä varten).

162. kuolleelta jääneet työt tehdään loppuun.

163. kuollut pestään havujen päällä toisen 

valaessa vettä ja toisen hangatessa puhtaaksi 

(pesun jälkeen tiedustellaan "oliko mieleen").

164. kuolleesta uskotaan tulevan pesemällä 

"joutsenten kaltainen".

165. kuolinpuku ommellaan harsien vaaleasta 

kankaasta (ei solmuja, nappeja, hihansuita 

tai kauluksia).

166. kuolinpukuun kuuluvat kintaat, sukat ja 

tossut neulotaan liinarihmasta tai palttinasta 

(valkaistaan pakkasessa, ei kantoja, pohjia 

tai rautapiikkejä).

167. miehen kuolinvaatteisiin kuuluu paita, 

housut, vyö, luinen suka, varsikengät tai lipokkaat 

ja kukkeli (huppumainen päähine). 

168. naisen kuolinvaatteisiin kuuluu rättsinä 

(vyötetään valkoisella nauhalla), kosto (ilman 

esiliinaa), sorakka-päähine (letitettyjen hiusten 

päälle), liina (sorakan päälle, tytöillä pelkkä liina) 

ja kintaat.

169. kuollut laitetaan makaamaan pirtin pyhään 

nurkkaan (vastojen päälle, jalat ovea kohti).

170. hantit laittavat kuolleen ruuheen jonka päät 

hakataan pois (pituuden mukaan).

171. arkkua aletaan laatia heti kuoleman jälkeen 

("ettei tarvitsisi olla kauan kotoa vailla").

172. arkkulaudat kiinnitetään tuohella tai vitsoilla.

173. "se oli niinkun irallah, ka pokonniekka kun 

nousou sieltä ni miteimpä heän peäsöy sieltä kun 

on noakloilla noaklittu" (arkkujen naulaamisesta,

pokonniekka=kuolleen henki).

174. arkun valmistuksesta jääneet lastut viedään 

metsään, veteen tai tuleen.

175. arkun pohjalle laitetaan koivunlehtiä, 

vastoja, tappuroita tai valkoinen kangas 

(vrt. tuohi).

176. kuolleen pään ja jalkojen alle laitetaan 

koivunlehdillä tai hiuksilla täytetyt tyynyt.

177. kuolleen viereen laitetaan tavaroita joita 

uskotaan tarvitsevan tuonilmaisessa (ruokaa, 

juomaa, työkaluja, piippu, suka, lapsille 

leikkikaluja).

178. hauta laaditaan harjanteen tai mäen 

lämpimälle puolelle ("lämpimillä puolusilla, 

ei viluilla viimapuolusilla").

179. hauta kaivetaan kuolinpäivän jälkeisenä 

aamuna (ennen puoltapäivää, kuoppaa vartioidaan 

tarkasti).

180. kuollutta hyvästellään kumarrellen ja liinoilla 

huiskuttaen.

181. kuolinpaikalle rikotaan astia.

182. kuolleen kantamiseen käytetään 

kuolintalon ortta (talvella viedään reellä).

183. hautapaikkaa lähestyttäessä kutsutaan 

sukulaisten henkiä (johdattamaan 
"valkeihin syntysii").

184. sukukalmistot sijaitsevat jokien niemissä 

ja saarissa (rauhallisilla paikoilla).

185. hautapaikoiksi valitaan katajikkoja, 

kuusikkoja ja männikköjä.

186. haudoille ei mennä turhaan tai puolen

päivän jälkeen (henkien koti).

187. arkkutalot (kropnitsa) rakennetaan 

3-5 hirren korkuisiksi.

188. hautaan tarvittu maa lainataan 

maanhaltijalta (lahjoin ja loitsuin).

189. kuolleen suuta peittävää kangaspalaa 

kutsutaan ripakoksi (kasvot peittävä 

kangas katevaate).

190. kuollut peitetään tuohilevyin (kaikki 

osallistuvat peittämiseen).

191. hautaamisen aikana lauletaan itkuvirsiä 

(sanoissa toivotaan "ettei päälleen pantaisi 

painavia kiviä vaan kevyitä kesälehtiä").

192. saamelaiset peittävät kuolleet pienin kivin 

(lapinhaudat).

193. hautakumpuun jätetään muurahaisten 

käytävien kokoisia onkaloja (hengen 

kulkutieksi).

194. kuolleiden uskotaan keskustelevan 

eläväisten kanssa, katselevan maailmaa 

haudastaan ja käyvän kotona ("valkeista 

syntylöistä").

195. hauta peitetään hitaasti (ettei kuollut 

pelästyisi).

196. haudoille sidottujen valkoisten kankaiden 

uskotaan tuovan kuolleelle iloa ("mitä enemmän 

sitä iloisempi on", vrt. tuohien, luiden).

197. hautajaisista tultaessa painetaan kädet 

kiuasta vasten, kylvetään, pestään pirtti 

huolellisesti ja savustetaan huoneet 

katajansavulla.

198. kuollutta tervehditään koskettamalla 

hautaa kädellä (toisen tavan mukaan 

sivellään havulla).

199. haudoille tuotujen ruokien tulee olla 

alkamattomia.

200. tapaturmaisesti kuollut haudataan 

"kaiuttomaan paikkaan".

201. haudalle tultaessa pidetään kädessä 

kolmea pientä kiveä.

202. kuollutta kumarretaan kolmasti (pään, 

keskivartalon ja jalkojen kohdalla).

203. kuolleelle leivottu leipä murretaan kahtia 

("puoli jätetäh hänel, toine otetah keral").

204. hantit pitävät kuollutta sisällä yön yli 

(valvotaan tulen ääressä, hautaaminen 

seuraavana aamuna).

205. hantit ripustavat kuolleen vaatteet puihin 

(miehen vaatteet viideksi, naisen vaatteet 

neljäksi päiväksi).

206. selkupit hautaavat jokien varsille 

(kylästä pohjoiseen, kuljetetaan veneellä).

207. selkupit nostavat talvella kuolleen puuhun 

(kuljetetaan hautapaikalle joen sulaessa).

208. selkupit syövät hautajaisruokana kalaa.

209. hautarakennelman laatimisesta tulleet 

lastut laitetaan kuolleen tyynyksi.

210. saamelaisiin hautatapoihin kuuluu kuolleen 

peittäminen parhailla vaatteillaan, kuolleen 

nostaminen ahkioonsa (nostajan oikeaan käsivarteen 

suojeleva rengas), ahkion vetäminen rauhalliseen 

paikkaan, tärkeimpien tavaroiden (tulukset,
työkalut) laittaminen ahkioon ja ahkion peittäminen 

kivin, turpein ja puunrangoin (toisen tavan mukaan 

vieritetään kallionrakoon).

211. kuolleita kannetaan sukupolven ja puolen 

mukaan (nuoria kantavat nuoret, vanhoja vanhat).

212. lähimpiä surijoita kutsutaan murheväeksi 

(kuolintalo=murhetalo).

213. hautajaisiin uhratusta eläimestä keitetään rokka 

(pidetään kuolleen osana).

214. haudoilla poltetaan tuohuksia ja päreitä.

215. haudat laaditaan pyynti ja keruumaiden 

läheisyyteen ("tutuille maille").

216. vepsäläiset laativat maahautaan suorakulmion 

muotoisen puukehikon ("kuolleen majaksi").

217. vepsäläiset polttavat kuolleen selällään 

kuolinpuvussaan (tasaisella maalla, pää etelään, 

tuhkien ympärille tärkeimmät työkalut, tuhkat 

ja esineet peitetään mullalla kumpuhaudoiksi).

218. vepsäläiset käärivät kumpuhautoihin laitetut 

luut ja esineet koivuntuoheen ja asettavat kääröt 

tuohimaton päälle (toisen tiedon mukaan luut ja 

tuhkat ripotellaan tuohen päälle). 

219. vepsäläiset laittavat hautoihin tuluksia, 

kaulakoruja, sorsa, poro ja hirviriipuksia ja 

saviastioita (kivikautisia hautoja).

220. mordvalaisiin hautatapoihin kuuluu 

puukon lyöminen kuolinpaikalle, kuolleen 

kasvojen peittäminen liinalla, kanan uhraaminen, 

hautaan laitettujen esineiden raaputtaminen 

veitsellä (rikkomisen sijaan), kuolleen pukeminen 

(jalkoihin virsut, käsiin rukkaset), hiusten 

laittaminen (letitetään vastapäivään, nuoren 

ihmisen otsa koristellaan kukin), jalkojen ja käsien 

sitominen niininuoralla, kangasliinan laittaminen 

vyön alle, kuolleen vaatteiden ripustaminen 

seinälle (vanhimman naisen toimesta, vierailevan 

sielun sijaksi), valmistettujen ruokien (kala, piirakat, 

puuro) esitteleminen kuolleelle, arkun puhistaminen 

katajan tai kuusen savulla, rikki revityn luudan ja 

heinillä täytetyn tyynyn laittaminen arkun pohjalle, 

kuolleen peseminen, itään päin kumartaminen, 

kuolleen eteen lankeaminen (pyytäen käymään usein), 

kirjavien lankojen sitominen kuolleen kaulaan, 

saattajien hiusten aukaiseminen (lähiomaiset), 

valkoisten huivien sitominen saattajille (sitojina 

sukulaisnaiset), arkun valmistuksesta jääneiden 
lastujen ja pesuveden ottaminen mukaan, kuolleen 

nostaminen (naiset kantavat naisen, miehet miehen), 

rajakohdille (aidat, purot, tiet) pysähtyminen, hiilien 
laskeminen pysähdyspaikoille ja sukulaisten henkien 

kutsuminen vastaan (pähkinöitä tarjoten).

221. mordvalaisiin hautatapoihin kuuluu kuolleen 

laskeminen niinenkuoresta laaditulle vuoteelle 

(kuoppa vuorataan niinellä), kuolleen kääriminen 
koivuntuoheen, kuolleen laittaminen kahden 

puisen kaukalon väliin (latvapuoli pääpuoleksi) 

ja kuolleen laskeminen maanalaisen puukehikon 
sisään (tuohialustalle).

222. haudalta tulevien jalkoihin heitetään halko 

(josta astutaan yli).

223. mordvalaiset hautaavat kuolinpäivänä 

(järjestelyt aloitetaan heti). 

224. lapsen hautaan laitetaan kuppi, lusikka, 

omenia ja pähkinöitä.

225. mordvalaisten mukaan ensimmäisestä 

kalmistoon haudatusta tulee paikan haltija 

(kalmon kirdi).

226. mordvalaiset ottavat sukukalmiston käyttöön 

hautaamalla paikalle tammesta veistetyn ukon 

ja koivusta veistetyn akan (suojelushenkien 
eli suvun perustajien kuvat, haudataan ennen 

ensimmäistä ihmistä).

227. mordvalaiset haudat sijaitsevat aukioilla 

ja jokien varsilla (syrjäisillä paikoilla).

228. mordvalaiset kulkevat haudalle hiljaa ja 

hartaana (palatessa lauletaan ja metelöidään).

229. hautakummun päälle lasketaan parillinen 

määrä käsin taitettuja koivunvitsoja.

230. kuolleen päänalus täytetään koivunlehdillä.

231. saamelaiset hautaavat kallioiden ja kivien 

alusiin, luoliin ja mataliin maahautoihin.

232. saamelaiset latovat maahautojen seinät 

kivistä (suurimmat kivet ulottuvat maan 

pintaan).

233. saamelaiset laittavat haudan pohjalle pieniä 

kiviä tai laakakiviä, jalkojen ja pään alle laakakivet, 

pään ympärille kolme yhteen asetettua kiveä ja 

haudan katoksi suuret laakakivet (hauta peitetään 

pienillä kivillä).

234. saamelaiset kietovat kuolleen jalat, kädet ja 

pään koivuntuoheen (lopuksi kääritään isoon

yksinkertaiseen tuoheen).

235. saamelaiset laittavat hautaan tavaroita joita 

kuolleen uskotaan tarvitsevan (sukset, reki, 

työkaluja, koruja, astioita, juomaa, ruokaa).

236. saamelaiset kaivavat maahaudat vuonojen 

varsille luode-kaakko-suuntaan (katse 

päivännousuun).

237. saamelaiset haudat sijaitsevat hiekkapitoisilla 

saarilla ja joentörmillä (yksittäisiä ja joukkohautoja, 

pohjois-etelä-suuntaisia, joukkohaudat lähellä 
maan pintaa, 5-21cm).

238. saamelaiset hautaavat maan pinnalle 

nahan tai ruuhen päälle.

239. saamelaiset käärivät kuolleen nahkoihin ja 

peittävät käärön pienin kivin (pintahautoja pidetään 

talvihautoina, hiekkaan kaivettuja kesähautoina).

240. mansit nostavat kuolleen lavalle tai puuhun 

(puihin etenkin lapsia).

241. samojedit käärivät kuolleen nahkoihin ja 

nostavat käärön puuhun (annetaan olla "kunnes 

kevenee" jonka jälkeen haudataan maahan 
tai peitetään kivin).

242. samojedit nostavat kuolleen lapsen puuhun 

kätkyessään.

243. samojedit valitsevat hautapuiksi mäntyjä 

(vrt. karhun kallon nostaminen mäntyyn).

244. samojedit hautaavat rekiin (kuolleen annetaan 

jäätyä ennen rekeen nostamista).

245. samojedit nostavat hautareen korokkeelle 

tai kahden puun väliin.

246. kuolleita savustetaan ja tervataan 

(pesemisen sijaan).

247. kuollut ympäröidään neljällä petäjän

rangalla ja peitetään kivin ja koivunoksin 

(lappilaisia pintahautoja).

248. saamelaiset haudat sijaitsevat saarissa, 

rinteillä ja vesiteiden varsilla (maahaudat 

soikion muotoisia, seinät pienistä kivistä).

249. saamelaiset hautaavat maahan ja rekiin 

(vuodenajan mukaan, maahaudoissa reki 

haudan päälle tai viereen).

250. saamelaisia hautoja pidetään perhehautoina.

251. hautaaminen voidaan suorittaa kuolinpaikalle 

tai paikkaan jonne ihminen toivoo tulevansa 

haudatuksi.

252. hautoja laaditaan pohjois-etelä-suuntaisiksi 

(katse keskipäivään), itä-länsi-suuntaisiksi 

(katse päivännousuun), kuolinsuuntaisiksi ja saman 
suuntaisiksi vanhempien hautojen kanssa.

253. mansit hautaavat maan pinnalle tai ihmisen 

paksuuden verran maan alle (15-40cm).

254. mansien hautatapoihin kuuluu kuolleen 

kääriminen poronnahkaan, käärön peittäminen 

sammalin ja poronkarvoin, tärkeimpien tavaroiden 
asettaminen kuolleen viereen ja haudan peittäminen 

koivuntuohella ja ohuella maakerroksella.

255. mansit laativat haudan päälle yksinkertaisen 

puukehikon (ei kaikissa haudoissa).

256. mansien hautakehikko laaditaan 

ympäröimällä kuollut halkaistuilla tai maasta 

kerätyillä rangoilla ja kiinnittämällä rangat 

maahan lyötyihin pystytolppiin (peitetään 

tuohimatoilla).

257. lapsi haudataan tuoheen käärittynä tai 

ontossa puunrungossa.

258. hautarakennelmiin käytetyt laudat 

halkaistaan kiilaamalla pitkästä ja suorasta 

männystä (sahoja vanhempaa perinnettä).

259. hautarakennelmiin käytetyt laudat 

sidotaan yhteen vitsoilla (nauloja 

vanhempaa).

260. hauta peitetään kääntämällä reki tai 

ruuhi haudan päälle.

261. hautaruuhi hakataan kahteen puoliskoon 

(kuollut alimmaiseen, peitetään tuohella, 

toinen puolisko katteeksi).

262. hautaruuhen perä jätetään miehen ja 

kokka naisen haudalle (vrt. istumajärjestyksen 

mukaan).

263. kuolemaa lähestyvä poistaa sammaleet 

kohdasta mihin haluaa tulla haudatuksi 

(laitetaan takaisin hautaamisen jälkeen).

264. talvinen maa voidaan pehmittää hautaa 

varten roviota polttamalla (vrt. puuhun

nostaminen, rekeen hautaaminen).

265. haudalle rikotaan astioita ja työkaluja 

("tämän saat, et enempää").

266. kuolleen kirves ja tulukset jätetään haudalle 

(tulen tekoon tuonilmaisessa).

267. haudalle pystytetyn kepin päähän ripustetaan 

valkoinen sieluliina (toisen tiedon mukaan 

sielulintua kuvaavan pylvään päähän).

268. kuollutta vetävän poron sarviin ripustetaan 

valkoinen liina (kesällä veneen kokkaan).

269. kuolintaloon kiinnitetään valkoinen liina 

(poistetaan hautaamisen jälkeen, vrt. tuohi).

270. hautapaalun päähän veistetään sielulinnun 

kuva (yleensä käki).

271. kuolinvaatteita pidetään myöhäisenä perinteenä 

(aiemmin haudattiin häävaatteissa tai parhaissa 

vaatteissa).

272. kuolleen vaatteet revitään ja kengistä 

leikataan kärjet pois (uskotaan siirtävän vaatteet 

tuonilmaiseen).

273. kuolinvaatteissa arvostetaan mukavuutta, 

puhtautta ja solmuttomuutta.

274. kuollut vedetään haudalle omassa reessään 

(eläväiset eivät saa istua rekeen, hautaa 

lähestyttäessä lisätään vauhtia, tulomatkalla 

kiirehditään).

275. hautaushetkellä satavaa lunta pidetään 

hyvänä enteenä ("Numin lumi").

276. hukkunut haudataan kohtaan johon vesi 

kuljettaa (pidetään puhtaana kuolemana).

277. saamelaiset aloittavat hautajärjestelyt heti 

kuoleman jälkeen (kuolleelle uhrataan poro, 

miehelle hirvas, naiselle vaadin).

278. kuolleen pään viereen laitetaan leipä ja 

jyvillä täytetty astia.

279. marit laskevat kuolleen hautaan hääliinansa 

varassa.

280. hantit sitovat kuolleen pölkyistä kyhätylle 

lautalle ja lähettävät lautan jokea pitkin pohjoista 

kohti (tuonilmaisen sijainnista).

281. kuolintalon ikkunalle kaadetaan tilkka vettä 

(värähtäminen hengen poistumista).

282. kuolevaa hyvästellään käteen tarttumalla.

283. kuolinruuhen pohja pehmitetään mukavaksi 

lehdin ja tappuroin ("pehmiet tilaiset pitäis 

pehmitellä, armahat tilaiset asetellah").

284. sukulaisten henkiä pyydetään tulemaan 

vastaan kuollutta lasta ("mielisyntyiset ottaisivat 

vastaan mesimarjojen kera, jotta tällä olisi 
hyvä olla").

285. "jos ei kuoliella hengi lähe käyväh katolla 

kattolautoloi liikuttamassa, kun on hengi seisattund, 

jottei lähe" (hengen lähteminen).

286. "huonehes soabi pokoniekka olla ikänsä ja 

ikkunasta katsuo" (grobua eli arkkutaloa pidetään 

kuolleen huoneena).

287. suvun hautapuuksi valitaan vanha honka 

tai kuusi (haudat puun ympärille).

288. kuolinpaikalle lasketaan hiili, kuumennettu 

kivi, kirves tai puukko.

289. kuoleman jälkeen avataan ovet ja räppänät, 

kaadetaan penkit, lausutaan "koti on eri kuollehilla, 

kuin on elävän pojilla", kannetaan kuollut ulos, 

suljetaan ovet ja räppänät, kosketetaan uunia, 

lakaistaan lattia katajan, koivun ja männyn oksista 

sidotulla luudalla, pestään lattia perältä ovelle päin 

ja kierretään talo 1-3 kertaan (puhistavia toimia).

290. "hyväst nyt jälkeejääneet, hää lähtöö 

viimise kerr sill matkall, ettei ennää kottii tule" 

(kuollutta viemään lähdettäessä).

291. hautajaiskulkue pysähtyy kotiportilla, 

sukulaisten taloilla ja risteyksissä (ensimmäisenä 

kulkeva soittaa kelloa, viimeisenä kulkeva 

lakaisee jäljet).

292. kuolleen rekeä tai purilasta vetämään 

valitaan tumma tai vaalea eläin (reki jätetään 

haudalle tai pestään joen rannalla).

293. kuollut nostetaan pihalle ja suojakseen 

kyhätään havumaja.

294. kuolleen kanssa tekemisissä olleet 

esineet jätetään haudalle tai piilotetaan 

kallionrakoihin.

295. haudalta palattaessa pestään kädet, 

painetaan puhtaat kädet pätsin otsaan, 

poltetaan katajia talon kynnyksellä, kuljetaan 

tulen yli, huiskitaan toisiaan katajan tai 

hopeakuusen oksilla ("mene kotiisi, älä tänne 

jää"), vedetään viiva maahan, heitetään 

tuhkaa haudalta tulijoiden päälle, saunotaan ja 

pukeudutaan puhtaisiin vaatteisiin (kalmasta 

puhistautuminen).

296. "hänel päiväe kattsuo" (arkkutalon 

ikkunasta, vrt. jäänne pintahaudoista, 

sielujen matkat).

297. kuolevan kuullen ei tulisi itkeä.

298. kuolleiden nimiä ei lausuta ääneen 

(etenkään suruaikana).

299. kuolevan ihmisen pää käännetään pohjoista 

kohti ja rinnan päällä katkaistaan tikku 

(kuolemaa jouduttavia tapoja).

300. virolaiset pukevat kuolleen valkoiseen 

(pellavaiset housut tai hame, naiselle huivi).

301. virolaisiin hautajaisiin kuuluu yön läpi 

valvominen, herneiden tai papujen tarjoaminen 

ja kuolleen vartioiminen (ei jätetä yksin).

302. virolaiset hautajaiset pidetään kuoleman 

jälkeisenä aamuna.

303. virolaisiin hautatapoihin kuuluu tuhkan 

heittäminen saattajien perään, matkan varrella 

pysähtyminen ja ruokaileminen, värjätyn 

villalangan sitominen puuhun ja kuolleen alla 

olleiden havujen heittäminen veteen.

304. komit jakavat vaatteensa sukulaisille 

ennen kuolemaa (naiset etenkin paikkansa 

ja liinansa).

305. puolison kuollessa revitään puoliksi 

parin hääliina (toinen puoli hautaan, 
toinen leskelle).

306. kuolinvaatteita voidaan pukea vain 

kuolleille (eläväiset eivät saa sovittaa 

vaatteita).

307. kuolinvaatteisiin pukeutuvan uskotaan 

toivovan kuolemaa.

308. kuolleille ei pueta kirjailtuja tai kuvioituja 

vaatteita (sielu kulkisi onnettomana kunnes 

vaatteet vaalenevat).

309. vatjalaiset hautaavat kuolleet metsissä 

sijaitseviin kalmistoihin ja peittävät haudat 

suurin kivin (kivien ääressä itketään ja syödään 

peijaisruokia, itkemässä käydään kahdesti 

vuodessa).

310. naimattomina kuolleet neidot saatetaan 

haudalle naimaonnea toivottaen ("täällä et 

ehtinyt mennä miehelle, mene tuolla kunnon 

sulhon kanssa", hautaan hääpuku ja vaimon 

päähine).

311. udmurtit pitävät hautaa kuolleen kotina.

312. udmurtit hautaavat heti kuoleman jälkeen.

313. udmurtit pukevat kuolleen vaaleisiin 

vaatteisiin (värjäämättömiin).

314. udmurtit laittavat kuolleen mukaan esineitä 

(lusikka, vihta).

315. udmurtit eivät kutsu hautajaisiin 

(ne saapuvat joita asia koskettaa).

316. udmurtit laittavat kuolintalon uunin päälle 

kupit sukulaisten hengille ("pudotkoon tämä 

teidän eteenne, isoisä ja isoäiti", kuppeihin 

kutakin ruokalajia, laittajana suvun vanhin).

317. udmurtit käärivät kuolleen tuoheen 

(toisen tiedon mukaan laitetaan yhestä puusta 

koverrettuun ruuheen).

318. komit kutsuvat hautaa kuolleen taloksi 

(gort).

319. obinugrilaiset kokoontuvat kuolevan 

ympärille henkisielun (lili) lähdön ajaksi 

(hautaan valmistaminen aloitetaan heti 

hengenlähdön jälkeen, valmistelujen aikana 

lauletaan itkuja hajanaisin hiuksin tai 

peitetyin kasvoin).

320. obinugrilaiset pukevat kuolleen 

parhaimpiin vaatteisiinsa.

321. obinugrilaiset käyttävät arkkuna yhestä 

puusta koverrettua ruuhta jonka keula 

katkaistaan (vanhempana tapana pidetään 

tuoheen käärimistä).

322. obinugrilaiset laittavat hautaruuheen 

kuolleen tärkeimpiä tavaroita ja työkaluja 

(päälle kaksi punaista villalankaa joiden 

katkeamisesta ennustetaan).

323. obinugrilaisiin hautajaisiin kuuluu 

yhessä syöminen, kuolleen kuljettaminen 
haudalle (kantaen tai reellä), hautaruuhen 

laskeminen maan pinnalle tai kaivaminen
maahan (vrt. vuodenajan mukaan), kuolleen 

tärkeimpien tavaroiden laskeminen haudan 
päälle (jousi, reki, sukset) ja tulen yli 

hyppiminen haudalta palattaessa.

324. saamelaiset hautaavat ahkioihin ja 

ontoiksi koverrettuihin puunrunkoihin.

325. saamelaiset hautaavat hiekkamaahan, 

joen tai järven törmälle, niemeen, saareen, 

metsään, kodan lähelle tai kahden koivun 

väliin (vrt. männyn, alkuheimojen puita).

326. saamelaiset hautaavat pää pohjoista, 

koillista tai luodetta kohti (vrt. katse 

päivännousuun, tuonilmaiseen).

327. saamelaiset hautaavat täysissä pukeissa 

ja koruissa nahkoihin tai tuoheen käärittynä 

(mukaan karhunhampaita, tulukset, kirves, 

lankaa, neuloja, jousi, nuolia, lapset kääritään 

taljoihin).

328. saamelaiset ovat hiljaa kuoleman hetkellä 

(hengen lähdettyä lyödään koukulla tai halolla 

pataan ja painetaan kuolleen silmät kiinni 

kostealla rievulla).

329. saamelaisten mukaan sukulaisten henget 

tulevat kuollutta vastaan.

330. saamelaiset pitävät kuollutta kodassa 

yön yli ("jotta henki ehtii poistua", peitetään 

luoteella).

331. saamelaiset laskevat kuolinpaikalle kiven 

(kuolleen vuodevaatteet viedään pensaan alle 

tai puunoksaan).

332. saamelaiset pystyttävät uuden kodan 

kuoleman jälkeisenä päivänä (kuolinkodasta itään, 

kuolinkotaan jätetään ruodepuut).

333. saamelaiset antavat kuolleen mukaan lahjan 

eli siellan (lahoamaton esine kuten sarvilusikka, 

"nämä saat antina siksi kunnes mekin tulemme 

sinne", vrt. syntymäsiellat).

334. kuollut voidaan haudata kuolinhetken 

vaatteissa.

335. saamelaiset käärivät kuolleen kahden 

taljan väliin (karvapuoli sisäänpäin, 

"lämmin ja mukava sija").

336. saamelaiset laittavat kuolleen päälle ja 

ympärille lahjoja (vasempaan kainaloon, 

mekon sisään).

337. saamelaiset sijoittavat kesähaudat 

päivänpuoleisiin etelärinteisiin (enintään 0.5m 

syviä pintahautoja, peitetään hiekalla, 

pää kuolinsuuntaan).

338. saamelaiset hautaavat talvella kuolleen 

ahkioon taljoihin käärittynä (päivänpuoleiseen 

rinteeseen, hangen tasoon).

339. saamelainen kehikkohauta (lihtti) peitetään 

vierekkäin ladotuilla koivunrangoilla, oksilla 

ja turpeilla (ruohopuoli alaspäin).

340. saamelaiset kuljettavat kuolleen ahkiossa, 

reessä tai veneessä (vetämään kuolleen ajokas 

eli ajoporo, kaulaan kello, sarveen valkea 
liina).

341. saamelaiset kuljettavat kuolleen perheen 

maiden läpi (paluumatkalla ei katsota taakse).

342. saamelaiset eivät valjasta kuolleen ajokasta 

hautamatkan jälkeen (toisen tiedon mukaan 

uhrataan eli syödään haudalla, uskotaan siirtävän 
poron tuonilmaiseen).

343. saamelaisiin hautaamisen jälkeisiin tapoihin 

kuuluu ruokien laatiminen, sukulaisten kutsuminen, 

kuolleen vaatteiden pukeminen pölkyn päälle, 

pölkyn asettaminen kodan perälle, pölkyn pään 

peittäminen valkealla liinalla, tarjoilujen laskeminen 

pölkyn viereen, tarjoilujen jakaminen vieraille 

(kuolleen nimissä, jakajana emäntä tai leski), 

yhessä syöminen, kiittäminen, pölkyn puhutteleminen
("näemme viimeistä kertaa"), pölkyn koskettaminen 

("nuku rauhassa, mekin tulemme sinne"), vieraiden 

poistuminen, pölkyn riisuminen, pölkyn hautaaminen 
ja kaiverretun kepin pystyttäminen pölkyn haudalle 

tai perheen seidalle (keppiin valkoinen liina,

vrt. kuolinnuket).

344. saamelaiset pitävät hautapaikalla ja 

kuolinkodalla kasvavia puita pyhinä 

(jämes-muorah, kuolleen puut).

345. hautapaikkojen maata pidetään pyhänä 

(kajoamista vältellään).

346. eksyneet ja tapaturmaisesti kuolleet pyritään 

etsimään ("ettei haamusielu jäisi vaikertamaan").

347. hautalahjat annetaan koivutuokkosissa 

(ripustetaan lähimpään puuhun).

348. hautaruuhi koverretaan puun mukaan 

(levenee alaspäin).

349. haudan päälle lasketaan kuolleen rakkain 

esine (kävelykeppi, työkalu, jousi).

350. maahauta laaditaan siirtämällä sammaleet 

sivuun, kaivamalla matala kuoppa, nostamalla 

kuollut kuoppaan ja laittamalla sammaleet takaisin 

paikalleen.

351. haudalle lasketaan koivunlehtiä (keväisin 

ja kesäisin käytäessä).

352. maahautojen kuolleet laitetaan selälleen 

ja päälleen sirotellaan punaista maaväriä 

(haudoissa eläinten hampaista ja helmistä tehtyjä 
koruja, kivikautisia hautoja).

353. mordvalaiset hautaavat jokien varsille 

(laakakivin päällystettyjä maahautoja, 

jalat jokea kohti).

354. puolisot haudataan rinnakkain (nainen 

miehen oikealle puolelle, uskotaan vaihtuvan 

tuonilmaisessa vasemmalle).

355. unkarilaiset peittävät kuolleen silmät, 

suun ja sydämen hopealevyillä (hautaan helmiä, 

jalkoihin kirves, vrt. sielujen paikat).

356. nimeämistä ennen kuolleet haudataan 

kivien tai puiden onkaloihin.

357. synnytykseen kuolleet haudataan vierekkäin 

(väliin piikivenpala).

358. obinugrilaiset pukevat kuolleen parhaimpiin 

vaatteisiinsa, köyttävät jalat ja kädet yhteen 

(4-5 kohdasta) ja toivottavat hyvää matkaa 

tuonilmaiseen (vrt. jokeen laskeminen).

359. kuolinhetken säästä ennustetaan 

(selkenee tai pysyy samana lähti hyvillä mielin, 

synkkenee pahoilla mielin).

360. haudalle lähtevät puhistetaan savustamalla 

ja äänekkäästi huutaen.

361. obinugrilaisten vanhimmat haudat sijaitsevat 

rinteillä ("patsaskukkulat", suvun vanhin osoittaa 

haudan paikan ja suunnan).

362. obinugrilaiset laskevat kuolleen hautaan 

selälleen (jalat itään päin, kankaaseen, kaisloihin 

tai tuoheen käärittynä).

363. kuolleen viereen laitetaan jousi tai tärkein 

työkalu (sukupuolen mukaan).

364. kuolleen siteet katkotaan hautaan laskemisen 

jälkeen (kuolleen omalla veitsellä, veitsi laitetaan 

käden viereen).

365. obinugrilaiset piirtävät kuolleen ihoon, 

hautakumpuun tai haudan seinämään kuun, 

päivän ja sielulinnun kuvat (hiilellä,

vrt. sielujen määränpäät, alkuheimot).

366. hautaan sirotellaan puiden siemeniä.

367. obinugrilainen leski katkaisee palmikkonsa 

(lasketaan puolison hautaan).

368. hautakummulle pystytetty pylväs kertoo 

kuolleen suvusta ja sukupuolesta (pylvääseen 

kaiverretaan perheen toteemin tunnus,

tamga).

369. hautaamisen jälkeisiin tapoihin kuuluu 

piirin muodostaminen kummun ympärille, 

lahjojen ripustaminen puiden oksille, viivan 

vetäminen jalanjälkien yli ja savun, tulen ja 

veden avulla puhistautuminen.

370. selkupit hautaavat jalat pohjoiseen päin.

371. unkarilaiset hautaavat päivän mukaan 

(itä-länsi-suuntaan).

372. mansit kantavat kuolleen majasta pää edellä 
(vrt. vastasyntyneen tuominen jalat edellä).

373. liiviläiset laskevat kuolleen selälleen 

luonnonkuoppaan (ympäröidään littein kivin, 

peitetään hiekalla ja kivillä).

374. liiviläiset pukevat kuolleen parhaisiin

vaatteisiinsa (astiat ja työkalut rikotaan 

haudalle).

375. vepsäläisten haudoilla kasvaa pyhiä katajia 

joihin ripustetaan valkoisia käsipaikkoja 

(sielujen uskotaan majailevan paikoissa).

376. kuolleen kunniaksi karsitaan oksa perheen 

karsikkopuusta (vanhemman uskomuksen 

mukaan puu pudottaa oksan).

377. karsikkopuu valitaan taloa perustettaessa 

(puuhun sidotaan nauhoja, puun juurelle 

viedään lahjoja, vrt. pitämyspuu).

378. sukukalmisto voidaan perustaa pyhänä 

pidetyn onton puun ympärille (lahjat puun 

sisään).

379. saamelaiset vetävät kuolleen haudalle 

valkoisella porolla.

380. saamelaiset hautaavat ahkioon tai maahan 

(maahan haudattaessa ahkio särjetään, uskotaan 

siirtävän kulkuneuvon tuonilmaiseen).

381. samojedit vetävät kuolleen haudalle omalla 

ajokillaan tai tummalla porolla (haudalla poro 

uhrataan ja syödään, luut ja sarvet laitetaan

hautakodan päälle).

382. samojedit pysähtyvät leirien välillä 

kuolleiden sukulaisten haudoilla (haudalla 

syödään kala-ateria).

383. kuollutta vetävän poron sarviin sidotaan 

valkoinen liina (naiselle vasempaan sarveen, 

miehelle oikeaan, leikataan kuollutta 

peittävästä kankaasta).

384. hautasaattueen perään heitetään tuhkaa 

sanoin "menkää liinan mukana hautaan asti" 

(liina ripustetaan haudan lähellä olevaan 

puuhun).

385. setukaiset kantavat naiset pääliinoilla, 

neidot vöillä ja miehet ohjaksilla.

386. kuolleelle voidaan esittää toivomuksia 

vaatteistaan otetulla langalla (toisen tavan 

mukaan päälleen laitetaan lankanippu 

josta vedetään lanka).

387. kuollutta vetävän poron sarvet koristellaan 

kelloin, liinoin ja nauhoin (henkien uskotaan 

seuraavan kellojen ääntä).

388. kuollutta vetävän poron sarviin sidottu 

valkoinen liina repäistään kahtia hautaa 

peiteltäessä ("samoin kuin osa tästä kankaasta 

jää tänne, samoin älä sinä vielä meistä 

kokonaan erkane").

389. udmurtit sanovat valkoista sieluliinaa 

repäistessään "urtin otamme tänne, onnen 

otamme tänne" (vasen pala laitetaan kuolleen 

rinnan päälle, oikea pala kuolintalon orteen 

vuodeksi).

390. marit vetävät kuolleen vaatteista langan 

ja toivovat talon onnen jäävän ennalleen.

391. valkoisten sieluliinojen edeltäjinä pidetään 

pukuihin kuuluneita etu ja takaliinoja

(vrt. luita, tuohia).

392. haudalle pystytetty paalu veistetään 

lähisukulaisten toimesta (paalussa ja siihen 

kiinnitetyssä kankaassa perheen tamgan eli 
suojelushengen tunnuksia).

393. komit pystyttävät haudalle kaksihaaraisen 

kepin tai taimen (hengen uskotaan kulkevan 

tuonilmaiseen haarojen välistä).

394. komit kutsuvat haudoille istutettuja taimia 

kuolleiden puiksi (koristellaan valkoisin kankain 

ja kukin).

395. komit valitsevat hautapuiksi pieniä kuusia 

ja kaksihaaraisia katajia (kuolleen tunnetilojen 

uskotaan näkyvän puussa).

396. hautaan laitettuihin vaatteisiin, haudan 

päälle ripustettuihin kankaisiin ja kuolinvaatteisiin 

jätetään pitkiä lankoja.

397. haudan päälle lasketaan seitsemän pientä 

saviruukkua.

398. hautatalon sieluikkunan viereen lasketaan 

kuusenhavu (vrt. metsäpyhäköt, vaihtamassa

käyminen).

399. komit laittavat kuolleelta jääneet tavarat 

virran mukaan.

400. koivua pidetään sopivana hautapuuna 

(tuoheen kääriminen, pään alle koivunlehtiä, 

haudan päälle koivunvarpuja).

401. hautaamaan lähdettäessä avataan 

kuolintalon ovi ja sanotaan "tule takaisin".

402. hautaa varten tarvittu maa pyydetään 

Maan emolta (heittämällä kuoppaan lahjoja).

403. hauta puhistetaan katajan tai kuusen 

savulla tai polttamalla haudassa pihkaa.

404. haudalta lähdettäessä kumarretaan ja 

pyyhitään jalat maahan.

405. nenetsit pukevat kuolleen parhaimpiin 

vaatteisiinsa, kantavat tämän ulos kodasta ja 

käärivät tuohilevyihin.

406. nenetsit siirtävät kuolinkodan toiseen 

paikkaan (pysyvä maja jätetään autioksi 

pariksi vuodeksi).

407. nenetsit varustavat kuolleen pitkää matkaa 

varten (eväin, vaattein ja tavaroin, tavarat 

rikotaan haudalle).

408. hautataloon laaditaan kaksi räppänää 

(toinen kotiin päin ("jotta voi seurata läheisten 

toimia") ja toinen itään eli päivännousuun 
päin).

409. kuollut saatetaan hautaan ennen 

päivänlaskua (yöllä eli päivänlaskun jälkeen 

menehtynyt voidaan haudata seuraavana 

päivänä, vrt. sielujen matkat).

410. mansit laativat kuolleen ympärille 

salvosmaisen hirsikehikon ja pylvään johon 

ripustetaan vaatekappaleita.

411. hautajaisiin käydään kutsumassa silmästä 

silmään (vrt. ei kutsuta).

412. hautatapoihin kuuluu kuolleen kantaminen 

suvun kalmistoon laudan päällä, kummun luominen 

haudan päälle ja hyvästien jättäminen itkuvirsien 
säestyksellä (itkijä-ämmän johdolla).

413. kuollutta voidaan pitää sisällä yön yli 

(herätetään itkuvirrellä, "ei ymmärrä tavallista 

kieltä").

414. marit laittavat kuolleen mukaan kepin 

("jotta voi puolustaa itseään tuonen koiria 

vastaan").

415. ersalaiset säilyttävät irronneita hiuksia läpi 

elämän (laitetaan mukaan hautaan).

416. mansit kiskovat haudalla päästään hiuksia 

(laitetaan kuolleen päälle).

417. hantit leikkaavat kuolleen hiuksista suortuvia 

(säilytetään muistajaisiin).

418. karjalaiset vuoraavat haudan koivunlehdillä 

(etenkin pään aluksen, riitsitään vastoista).

419. talon vanhin kannetaan katosta irrotetuilla 

orsilla (vrt. rakentaja).

420. karjalaiset karjuvat haudan ympärillä 

polvillaan (vrt. itkevät, koko saattoväki osallistuu 

haudan peittämiseen).

421. saamelaiset hypistelevät kuolleen päästä 

varpaisiin ennen maahan panemista 

(hyviä tekoja kiitellen).

422. marit laittavat kuolleen päälle punaisia 

ja vihreitä lankoja (hengen uskotaan laskeutuvan 

lankoja myöten tuonelaan).

423. marit uhraavat kuolleelle kanan tai kukon 

(sukupuolen mukaan, lapselle rikotaan muna).

424. marit hautaavat mataliin maahautoihin 

(kuoleman jälkeisenä päivänä).

425. marit sijoittavat haudan korkealle paikalle 

kylän läheisyyteen (sukulaisten hautojen viereen, 

"jotta vanhemmat hyväksyisivät joukkoonsa").

426. marit pystyttävät haudalle puisen pylvään 

ja puuntaimen (pylvääseen sidotaan liina).

427. marit merkitsevät haudan ihmisen pituisella 

seipäällä (seipään nenään liina ja puinen lintu).

428. mordvalaiset hautaavat jokien varsille, 

korkeille paikoille ja rotkoihin (pidetään

sukuhautoina).

429. mordvalaisten taruissa kuolleet haudataan 

puihin (vrt. talvihautoja).

430. udmurtit hautaavat etelärinteisiin, metsiin, 

jokien varsille ja lähteiden lähelle (läheisten 

viereen, perhehautoja).

431. udmurtit pystyttävät haudalle puisen patsaan.

432. vatjalaiset hautaavat "tammisikkoo" 

(tammien keskelle).

433. marit laittavat lapsen hautaan aikuisen 

pituisen nuoran (toivotaan varttuvan mittaansa 

tuonilmaisessa).

434. marit laskevat kuolleen päälle lankanipun 

josta jokainen ottaa yhden ("kas kuinka pitkän 

otin, anna minulle yhtä pitkä ikä").

435. mordvalaisten mukaan sukulaiset palaavat 

tuonilmaisessa yhteiseen elämään.

436. sukulaisten henkien uskotaan kokoontuvan 

kantajien ja saattajien ympärille (pyhänä

pidetty hetki).

437. karjalaiset salvaavat kuolleelle neliskulmaisen 

kehyksen (kuollut taljoille kehyksen sisään, 

katetaan tuohella).

438. saamelaiset hautaavat kivillä ympäröityyn 

hautaan tuoheen käärittynä (talvella onttoon 

puuhun).

439. mordvalaiset hautaavat maahan tuoheen 

käärittynä (haudan päälle viisikerroksinen 

arkkutalo).

440. marit hautaavat yhestä puusta koverrettuun 

ruuheen. 

441. hantit hautaavat ruuheen poronnahkoihin 

käärittynä.

442. samojedit kyhäävät kuolleen päälle katoksen 

kannoista tai pölkyistä (mukaan laitetaan parhaat 

vaatteet ja tärkeimmät työkalut).

443. virolaiset laittavat kuolleen pään alle 

pihlajan lehviä.

444. virolaisnainen leikkaa miehen kuoleman 

jälkeen lettinsä (laitetaan hautaan).

445. virolaisnainen kääntää miehen kuoleman 

jälkeen korunsa ympäri.

446. kuolleen käteen laitetaan keppi, luuta tai 

sirppi.

447. virolaiset laittavat hautaan rahoja, 

hopeakoruja, ruokaa, juomaa, neulan ja lankaa 

(nainen), kirveen (mies), vihdan ja neulan jolla 

kuolinvaatteet ommeltiin.

448. saamelaiset laittavat hautaan lusikan, ruokaa, 

jousen ja nuolia (mies), neulan ja lankaa (nainen), 

kirveen ja tulukset.

449. udmurtit laittavat hautaan kirveen, veitsen, 

lusikan, kattilan ja niinivirsut. 

450. mordvalaiset laittavat lapsen hautaan kupin, 

lusikan ja orehkia (jotain ruokaa).

451. marit laittavat hautaan niinivirsut, villin 

ruusupensaan oksia ja kepin.

452. saamelaiset hautaavat luonnonkuoppiin 

(peitetään pienin kivin, kivien päälle kerros 

puita).

453. hautajaisruokina syödään kuhaa, rokkaa 

tai maitovelliä.

454. hautajaisruoka syödään ennen haudalle 

lähtöä tai haudan päältä (osa ruuasta maahan, 

ruokailun aloittaa suvun vanhin).

455. udmurtit tarjoavat hautajaisissa lihaa 

tai puuroa.

456. udmurtit laittavat sukulaisten hengille 

oman kupin uunin kupeelle (kuppiin 

"niin monta kynttilää kuin muistetaan kuolleita", 

suvun vanhin lausuu rukouksen).

457. udmurtit vievät haudalle leipää, kananmunia 

ja voita (peitetään mullalla lausuen rukous 

sukulaisten hengille).

458. marien hautajaisiin kuuluu ruokalahjan 

laskeminen haudalle (jokainen vuorollaan, 

"tämä sinulle tulee hyvään tarpeeseen").

459. marit laittavat hautaan astioita, lusikan, 

työkaluja, piipun, viltin ja vaatteita (lapsille 

leikkikaluja).

460. hautajaisiin uhratun eläimen nahat 

ripustetaan hautaa ympäröiviin puihin 

(luut hautaan).

461. marit laittavat hautakummun päälle 

"niin monta kynttilää kuin on perhekunnassa 

kuolleita" (sanoen "eläkää sovussa toisessa 

elämässä").

462. kuolleen selän alle laitetaan metsälintujen 

höyheniä tai sulkia (vrt. heimon mukaan, 

pohjois-suomesta talteen saatuja tapoja).

463. virolaiset kaatavat kuolleen päälle lorauksen 

kaljaa ("ettei lähtisi janoisena").

464. saamelaiset hautaavat kuolleen osaksi 

syödyn poron luut maahan (vrt. seitoihin

jättäminen).

465. udmurtit kaivavat haudan käsin (polvillaan, 

suurella hartaudella).

466. kuollut kannetaan tulen yli tai kahden tulen 

välistä.

467. kuolleen kanssa kosketuksissa olleet esineet 

poltetaan (heittäen tuhkaa kuolleen perään).

468. kuollut peitetään kuoppaan kivin (kivien 

päällä poltetaan tulta, lapinhaudat).

469. haudalta tultaessa laitetaan kädet pätsiä 

vasten, kävellään lattialle levitetyssä tuhkassa, 

savustetaan pirtti ja luututaan lattia vastan ja 
veden kanssa.

470. kuolleen osaksi rikotaan talon arvokkain 

esine ("tuon saat muttet muuta").

471. kuollutta vetävä reki kaadetaan nurin ennen 

matkaan lähtemistä.

472. virolaiset taputtavat hautakumpua 

katajaisella kepillä.

473. virolaiset sirottelevat haudan ympärille 

pellavan siemeniä (vrt. aiemmin jotain

muuta).

474. kirvestä kuolinsijalle lyötäessä sanotaan 

"ulos entiset, vastauutuiset sisään" (elämän 

jatkuminen).

475. kuolleelle vuollaan lastuja kotitalon seinästä 

(laitetaan hautaan).

476. kuolintalo lakaistaan pihlajaisella luudalla 

(karkottaa vahingollisia henkiä).

477. hautapaikka ja reki puhistetaan pihlajan 

lehvillä.

478. kuollutta kuljettavan veneen paikalta 

otetaan kolme kiveä.

479. marit ripustavat kuolleen vaatteet hautaa 

lähimpänä olevaan koivuun.

480. samojedit peittävät kuolleen korkealle 

paikalle (lumella tai risuilla, vuodenajan mukaan).

481. komit kutsuvat sukukalmistoa sanalla sai 

(yksittäinen hauta=gu, kuoppa, vrt. sai-vo, 

sai-maa).

482. udmurtit sulkevat kuolleen silmät ja 

voitelevat suuta hunajalla tai voilla 

("kauhuasi lievennämme").

483. udmurtit pesevät kuolleen vastoilla 

(niinenkuorien päällä, pesun jälkeen puetaan 

vaaleaan pukuun, hattaroihin, tuohivirsuihin, 

huopahattuun ja kintaisiin, käteen sauva, 

naiselle ikänsä mukaiset korut).

484. udmurtit veistävät hautaruuhen (koros) 

yhestä puusta (vanhemman tavan mukaan 

kääritään tuoheen tai taljoihin).

485. udmurtit laittavat kuolleen pään alle vastan.

486. udmurtit laittavat kuolleen viereen ruokaa, 

juomaa, kattilan, kupin, kirveen, lusikan, 

niinenkuoria, kengäntekovälineet, neuloja, 

lankaa ja vaatteita (naimattomalle hääkangasta, 

lapselle kuppi, lusikka ja lempilelu).

487. udmurtit sivelevät kuolleen lapsen 

suulle hunajaa (pyytäen sukulaisten henkiä 

pitämään tästä huolta, toisen tavan mukaan 

äidin maitoa).

488. udmurtit jättävät hautalahjoja sanoin 

"tässä sinulle, käytä kun tarvitset".

489. udmurtit kantavat kuolleen niiniköysillä 

(talvella viedään reellä).

490. udmurtit laativat haudat pohjois-etelä 

suuntaisiksi (kasvot etelää kohti).

491. udmurttien hautajaisiin kuuluu haudan 

kaivaminen, niinenlastujen ja villojen laskeminen 

haudan pohjalle ("tulkoon sinulle kullaksi ja 

hopeaksi"), haudan täyttäminen, kynttilöiden 

sytyttäminen ja kupin ja lusikan rikkominen 
haudan viereen.

492. udmurtit kutsuvat hautatalon ikkunaa 

sanoilla urt vetlon pas (urt-sielun kulkuaukko, 

pään oikealla puolella).

493. udmurtit repäisevät haudalla valkoisen 

sieluliinan sanoin "samoin kuin osa tästä 

kankaasta jää tänne, samoin älä sinä meistä 

kokonaan erkane" (vasen puoli kuolleen 

rinnan päälle, oikea puoli kotitalon orrelle 

tai seinälle).

494. udmurtit laativat haudan päälle katon 

niinenkuoresta (neljän tolpan varaan, lipet).

495. komit laittavat miehen hautaan jousen, 

nuolia, kupin, lusikan, ruokaa, juomaa ja 

vaatteita.

496. komit laskevat kuolleen päälle punaisia 

kangasvöitä, pehmitettyä niinenkuorta ja 

pienen leivän.

497. udmurtit laativat haudat metsän keskelle 

("henget viihtyvät metsässä").

498. udmurttien haudoilla ei ole kumpuja 

tai rakennelmia (luonnontilassa, puiden 

annetaan kaatua hautojen päälle).

499. udmurtit eivät käy haudoilla ilman syytä 

(ohi kuljettaessa jätetään lahja).

500. udmurtit hautaavat vieraan tien varrelle 

(jos ei tulla hakemaan).

501. udmurtit vievät kuolleen kanssa 

kosketuksissa olleet esineet kedolle, rotkoon 

tai vanhan kuusen juurelle (kir-kujan, 

niinenkuoren heittopaikka).

502. udmurtit ripustavat kuolleen esineitä 

ja tälle tuotuja lahjoja haudan viereisen 

suuren kuusen oksille ("jottei tältä mitään 

puuttuisi", vrt. hautaan laittaminen).

503. komit kuljettavat kuolleet reellä vuoden 

ympäri (jätetään haudalle, rikotaan tai 

haudataan puoliksi).

504. haudan kaivamiseen käytetyt työkalut 

jätetään haudalle (toisen tavan mukaan 

kaivetaan käsin).

505. kuollut kannetaan ikkunan kautta 

(vrt. kodan takaovesta, ikkunat

myöhäistä perinnettä).

506. udmurtit puhistavat saattojoukon 

katajan tai hopeakuusen havuilla ("mene 

kotiisi, älä jää tänne").

507. haudalta palattaessa puhistaudutaan 

savustautumalla, tulen yli hyppimällä, tuhkassa 

pyörimällä tai saunomalla (löylyn heittäjinä 
kauimmaiset sukulaiset, kylpemisen jälkeen 

pukeudutaan puhtaisiin vaatteisiin, 

"uusi alku").

508. kuolintalo pestään, savustetaan ja 

puhistetaan katajanhavuilla (ikkunoihin 

ja nurkkiin havut).

509. udmurtit kantavat haudalle ruokaa ja 

kumyshkaa ("me juomme kumyshkaa ja sinulle 

vuodatamme, pudotkoon sitä eteesi, juo sitä 
tuonilmaisessa").

510. komit laskevat kuolleen pään kohdalle 

pannukakun ja mesijuomaa ("syö, älä vihastu").

511. udmurttien hautamenoja johtaa suvun 

vanhimmat (laskevat ensimmäiset lahjat, 

pyytävät kuolleelle suvun suojelushenkien 

varjelusta, rukouksen ajaksi käännytään 

pohjoiseen).

512. udmurtit tarjoavat kuolleen koiralle 

kumyshkaan kastetun ruokapalan (vastaan 

ottaminen hyvä enne, jatketaan syömistä, 

jos kieltäytyy hajaannutaan koteihin 

murhemielissä).

513. vatjalaiset hautaavat tammikkoihin 

("tammizikko") ja petäjikköihin 
("pihkazikko").

514. vatjalaiset peittävät haudat suurin kivin 

(peitettäessä lauletaan itkuvirsiä).

515. virolaiset hautaavat selälleen, vatsalleen 

tai kyljelleen.

516. virolaiset kietovat kuolleet nahkoihin 

(haudat katetaan kivin).

517. virolaiset laittavat hautoihin työkaluja

ja hammasriipuksia (lapsen hautaan punamultaa, 

kivikautisia hautoja).

518. virolaiset hautaavat yksittäishautoihin 

(osa rakennusten alla, osa kauempana).

519. virolaiset laittavat haudan pohjalle oksia 

ja tuohta (kuolleen pää kohotetaan tuella).

520. virolaiset laittavat hautoihin hammas ja 

kiviriipuksia ja eläinhahmoisia veistoksia 

(kyy, majava).

521. virolaiset maalaavat kuolleiden kasvot 

sinisellä savella ja laittavat silmien päälle 

meripihkaiset kiekot (vrt. kolikot).

522. äänisläiset hautaavat selälleen mataliin 

(60cm) maahautoihin (yksittäishautoja, 

kasvot itää kohti).

523. äänisläiset laittavat hautoihin punamultaa 

(kivikautisia hautoja).

524. äänisläiset laittavat hautoihin eläinten 

hampaita, luita ja veistoksia (hirvi, kyy).

525. nganasanit peittävät kuolleen pään kivillä 

(vrt. pää-sielut).

526. saamelaiset hautaavat jokien rannoille, 

päivänpuoleisille kummuille, hiekkaisille töyrille, 

niemiin ja pohjukoihin.

527. "tuoss on sulle osas matkaan" (arkun 

viimeistä naulaa lyötäessä, jokainen lyö 

vuorollaan, arkku puhistetaan leppävihdoin).

528. nenetsit kantavat kuolleen kodasta, 

laskevat maahan, astuvat ylitseen (astujana 

nainen), kuljettavat haudalle vöihin kiedottuna 

ja leikkaavat vyöt poikki.

529. nenetsit hylkäävät kuolinkodan 

(paikalla ei asuta pitkään aikaan).

530. obinugrilaisten hautatapoihin kuuluu 

kuolleen laskeminen tuohilevyistä ommellulle 

matolle, hiusten sukiminen, silmien sulkeminen, 

pään kääriminen poronnahkaan, rahojen 

laittaminen silmien, suun ja nenän kohdalle, 

kuolleen pukeminen parhaisiin vaatteisiin 

ja koruihin (käsiin kintaat, jalkineisiin tappuraa), 

"kuolleen solmuilla" sitominen (mies viidestä, 

nainen neljästä kohtaa) ja vierellään itkeminen 

(hiukset hajallaan).

531. obinugrilaiset sitovat kuolleen ympärille 

punaista nuoraa (toisen tiedon mukaan päälle 

kolme punaista lankaa).

532. hantit pystyttävät kuolleelle oman kodan 

(vrt. kuolinkodan hylkääminen).

533. mansit nostavat kuolleen porontaljoille 

(pää oviaukkoa kohti).

534. lapsen hautaan laitetaan äidinmaitoa 

(tuokkosessa, pään vasemmalle puolelle).

535. hautaruuhen kiinnitykset tehdään juurilla 

(nuoren ihmisen ruuhi nuoresta puusta, 

vanhemman vanhasta puusta).

536. hautaruuhen katteeksi laitetaan tuohia, 

kankaita, taljoja tai sammalta.

537. lapsi haudataan nurin käännettyyn kätkyeen, 

tuohivakkaan tai onttoon kantoon.

538. kuolleet nostetaan sukupuolen mukaan 

(miehet nostavat miehen, naiset naisen).

539. hautoihin laitetaan "haluesineitä" 

(rakkaimpia tavaroita).

540. tapaturmaisesti kuolleille järjestetään 

hautajaiset (vaikkei ruumista löytyisikään).

541. obinugrilaiset kutsuvat sukuhautaa (xalas) 

sanoin itkettävä kylä, kuolleen harju, pyhä kylä, 

ryteikkö ja surullinen paikka.

542. obinugrilaiset hautaavat vuodenajan mukaan 

(talvella maan päälle, kesällä alle).

543. obinugrilaiset kattavat haudan lehtikuusen 

havuilla ja tuohella (vrt. heimojen pyhät puut.

haudan päälle keppi ja puinen sorsankuva).

544. kuolleet kuljetetaan sukupuolen mukaan 

(poika hautaa isänsä, tytär emonsa).

545. saattajat kulkevat hiukset ja vyöt aukaistuina 

(vrt. solmujen vältteleminen).

546. obinugrilaiset hautaavat kietomalla 

tuohilevyihin, laittamalla alustaksi sammalta ja 

poronkarvoja ja peittämällä käärön porontaljalla.

547. hautaamisesta käytetään kiertoilmaisuja 

("kaivetaan alas", "saadaan katoamaan").

548. hautaan laitetaan "haluesineet" eli 

kuolleen tärkeimmät esineet (suurimmat 

haudan päälle).

549. hantit pyyhkivät haudan reunat taikakaluin 

(miehen viidesti, naisen neljästi).

550. mansit piirtävät haudan päälle eläimen 

tai kalan kuvan.

551. mansit laittavat kuolleen suuhun kiven 

(toisen tiedon mukaan sydämen kohdalle).

552. obinugrilaiset pitävät kuolinkodassa tulta 

hautaamisen jälkeen (miehelle viisi yötä, naiselle 

neljä, kutsutaan "pyhiksi öiksi" ja "kuolleen 

yöttämiseksi").

553. obinugrilaiset laskevat kuolleen viimeiselle 

makuusijalle piikiven.

554. kuolinkota savustetaan huutaen, esineitä 

paukuttaen ja kuusenkuorta polttaen.

555. lapsen kätkyt ripustetaan haudan viereiseen 

puuhun (pehmikkeet puun alle).

556. kuolinkota puretaan ja savustetaan 

kanervansavulla (toisen tiedon mukaan 

höyrystetään kaatamalla vettä tulisijan 

kiville).

557. samojedit valitsevat hautapaikoiksi 

pyhien eläinten suosimia paikkoja 
(karhu, hirvi, majava).

558. samojedit kaivertavat kuolleen ympärille 

käärittyyn tuoheen eläinkuvioita.

559. unkarilaiset laittavat äkisti kuolleen 

suuhun maata.

560. hantien kalmisto sijaitsee asuinpaikasta 

alavirtaan (penin kuuluman päässä).

561. hantit pitävät kalmistoja kuolleiden alueena 

(ei metsästetä, ei marjasteta).

562. hantit laativat haudat pohjois-etelä 

suuntaan (pää pohjoiseen, katse etelään).

563. hantit hautaavat yhestä puusta 

koverrettuun haapioon (mukaan laitetaan 

rikottu kirves, tupakkaa, ompelutarvikkeita, 

sukupuolen mukaan).

564. hantit polttavat kuolleen paidan haudalle 

johtavalla polulla (saattojoukko astuu savun 

läpi).

565. hautojen ympäri ei kävellä täyttä kierrosta 

(käännytään ja palataan takaisin).

566. saamelaiset laativat haudalle puisen ukon 

tai akan (aikuiselle isomman, lapselle pienemmän,

vrt. haltijakuvat, kuolinnuket).

567. saamelaiset laittavat hautaan "kolme poron 

verellä voideltua vitsaa".

568. saamelaiset hautaavat kaadetun karhun luut 

maakuoppaan koivunoksien päälle (pään viereen 

lepänkuorta sisältävä tuokkonen, "kohdellaan 

kuin sukulaista").

569. marit kutsuvat hautaa "kuolleen taloksi".

570. marit aloittavat hautajaiset heti kuoleman 

jälkeen (henkisielun poistuttua, jos tapahtuu 

yöllä haudataan seuraavana aamuna).

571. marien hautajaisiin kuuluu lähisukulaisten 

kutsuminen, kuolleen nostaminen oljille, 

kuolleen peseminen ja pukeminen (pestään

vastoilla, ei kosketeta), matalan haudan 

kaivaminen, kuolleen nostaminen hautaan 
(havu tai lehtivuoteelle, paikoin ympärille 

puukehys) ja tärkeimpien esineiden laittaminen 

hautaan (vaatteita, ruokaa, työkaluja, astioita,
metsästysvälineitä, kampa, lusikka).

572. marit hautaavat lapsen kätkyessä 

(mukaan leluja ja värjättyjä munia, 

käsiin pihlajanvarvut).

573. marit laittavat lapsen haudan päälle 

1-3 lankaa (toivotaan varttuvan tuonilmaisessa 

lankojen pituiseksi).

574. hautakulkuetta vastaan tulevat toivottavat 

kuolleelle hyvää oloa ja lämpöä tuonilmaisessa.

575. kuolleen silmille laitettu peite poistetaan 

ennen hautaan laskemista ("jotta voi katsella 

päivää").

576. hautaa luotaessa toivotetaan kuolleelle 

hyvää oloa ja pyydetään suojelustaan.

577. marit sytyttävät haudan viereen tuohuksen.

578. marit istuttavat hautakummulle niinipuun 

taimen (oksille nauhoja ja kankaita).

579. marit pystyttävät haudan päälle kepin 

jonka päähän veistetään käki (kukö).

580. marit laskevat kuolinpaikalle kekäleen 

tai kuumennetun kiven.

581. marit vievät kuolleen kanssa kosketuksissa 

olleet esineet kalmistoon tai rotkoon.

582. marien hautajaisiin kuuluu saunominen 

ja yhessä syöminen kuolleelle lausuttuine 

hyvän olon toivotuksineen (kuolleelle oma 

paikka ja lusikka).

583. hantit rakentavat haudan peitteet 

siperianmännystä.

584. hantit hautaavat lähelle maanpintaa 

koivuntuoheen käärittynä (kasvot kohti 

keskipäivää).

585. hantit hautaavat mataliin maahautoihin 

ja maan päälle ruuhien tai puunkappaleiden 

alle (vuodenajan mukaan).

586. hantivanhus kävelee rauhalliseen paikkaan 

tuntiessaan kuoleman lähestyvän (jos ei tule 

palaa takaisin leiriin).

587. hantit kutsuvat kuolemaa odottavaa 

vanhusta sanoin tom polok monos (hän meni 

toiselle puolelle).

588. hantit pitävät kuollutta makuupaikallaan 

(yritetään herättää, jos ei herää pidetään 

kuolleena).

589. hantit sitovat kuolleen vaatteisiin nauhoja 

ja solmuja (avataan ennen hautaamista).

590. hantit hautaavat puiden (jux) runkoihin 

(vanha puu vanhoille, nuori nuorille), poikki 

leikattuihin ruuhiin (xop) ja maahautoihin 

(koivuntuoheen tai poron tai hirven nahkaan 

käärittynä).

591. hantit pitävät arkkuun hautaamista 

myöhäisenä tapana (lasketaan eläimen nahan 

päälle tai kääritään tuoheen, vieraan tavan 

omaksi tekemistä).

592. hantit laittavat kuolleen suureen koivun

tuohesta punottuun koriin.

593. hantit puhuvat kuolemasta kiertoilmaisuin 

("hän nukahti").

594. hantit kietovat jalkoihin koivuntuohta 

haudoilla käydessään (vrt. mansien pyhäköissä 

käyttämät tuohivirsut).

595. hantit ompelevat kuolleen ympärille 

käärityn tuohen siperianmännyn juurilla tai 

poron jänteillä.

596. hantit kaivertavat hautatuoheen tai 

hautapuun kylkeen kuun ja päivän kuvat 
(toisen tiedon mukaan puolikas kuu ja päivä, 

"toinen puoli paistaa eläville").

597. hantit pukevat kuolleen omiin vaatteisiin 

ja turkisjalkineisiin (loput vaatteet hautaan, 

oksille haudan viereen tai "kauas metsään").

598. hantit nostelevat kuollutta ennen 

hautaamista (jos tuntuu painavalta "kantaa 

kaunaa jollekin", toisen selityksen mukaan 

tehdään "liikkumatonta liikkuvaiseksi", 

valmistetaan matkaan).

599. hantit kantavat kuolleet takaovesta.

600. hantien haudat sijaitsevat korkeilla joen 

törmillä (asuinpaikasta joelle päin).

601. hantit aloittavat haudan kaivamisen kantajien 

saapuessa (kaivajina sukulaiset, ei lähimmät).

602. hantit kuljettavat kuolleen kantaen, reellä 

tai veneellä (kelien mukaan).

603. hantit laskevat kuolleen haudan viereen ja 

virittävät paikalle tulen (tulessa valmistetaan ruuat 

ja savustetaan kuolleen ympärille tuleva tuohi).

604. hantit kaivavat haudat riviin (30-150cm syviä, 

maahautojen lisäksi pintahautoja).

605. hantit laativat haudan päälle katteen hirsistä 

tai oksista ("ylempi mökki", "kuolleiden koti", 

kylkeen pieni reikä).

606. hantit laskevat kuolleen tavarat haudan päälle 

tai viereen (laskettaessa sanotaan "jätän sinulle 

nämä tavarat joista pidit kovasti").

607. hantit pystyttävät haudan viereen kepin 

johon veistetään linnun kuva.

608. hantit hautaavat nimettä ja tapaturmaisesti 

kuolleet onttoihin kantoihin tai puihin (toisen 

tiedon mukaan nimettömiin ja syrjäisiin 

paikkoihin, vrt. nimi=jälleensyntyvä sielu).

609. hantit laittavat kuolleen kasvoille kankaasta, 

nahasta tai tuohesta laaditun naamion 

(edeltäjänä "savinen pää").

610. hantit sukivat kuolleiden hiukset.

611. hantit peittävät kuolleen silmät kankaalla, 

kolikoilla tai pyöreillä tuohenpalasilla (vrt. karhun 

silmille laitetut tuohenpalaset).

612. hantit kietovat kuolleen pään ympärille 

poronnahan (karvapuoli sisäänpäin, nahkaan 

kiinnitetään kolikoita tai piirretään kasvot).

613. "honkapuu urosten luita, koivu vanhan 

vaimon luita" (miehet honkien alle, naiset 

koivujen, vrt. heimojen pyhät puut).

614. "kalmalaisten kartanohon, manalaisien 

majohin, hongasihin huoneisihin, petäjäisihin 

pesihin" (honka hautapuuna).

615. savolaiset kutsuvat hautajaisia mättäjäisiksi 

(vrt. mättää, mätäs).

616. mansit jättävät haudoille pieniä puulusikoita 

ja patoja (samoja joita lahjoitetaan haltijoille).

617. mansien hautatapoihin kuuluu kuolinmajan 

tulen yllä pitäminen ja tulen kuljettaminen 

haudalle koivuhalolla.

618. mansit vastovat kuolleen ja sen jälkeen itsensä 

("ettei veisi onnea").

619. mansit laskevat kuolleen päälle osia 

pyhinä pidetyistä haltijoille laadituista vaatteista 

(warim ulan, naiselle huivi ja liina).

620. hantit laittavat miehen mukaan jousen 

ja seitsemän nuolenkärkeä (vrt. pojan

syntymälahjaksi uhrattu pieni jousi).

621. mordvalaiset sammuttavat kotitulen 

emännän ja isännän kuoleman jälkeen 

(hautajaisten jälkeen sytytetään "uusi tuli" 

puita hankaamalla).

622. selkuppien hautatapoihin kuuluu pohjoiseen 

päin hautaaminen (jalat pohjoista tai alavirtaa 

kohti, vrt. tuonela pohjoisessa), kuolleen esineiden 

rikkominen ja pystyttäminen haudalle, kuolleen 

ja kuolleelle annettujen lahjojen kohottaminen 

korkealle ja kuolleelle tuotujen ruokien 

polttaminen.

623. selkupit nostavat sodassa kuolleen 

valkoiselle porontaljalle, pystyttävät viereen 

jousensa ja odottavat päivän nousevan jousen 

korkeudelle (vrt. sielujen liikkuminen

päivän säteissä).

624. selkupit laskevat kuolintalon kynnykselle 

palan rautaa ("avaa tietä aliseen").

625. selkuppipojat valvovat yön kuolleen isänsä 

vierellä (miehillä ja naisilla eri tavat).

626. selkupit hautaavat saaliseläinten luut oikeassa 

järjestyksessä (jälleensyntymisen varmistaminen, 

hirvien ja karhujen luut pyhimpiä).

627. selkupit kutsuvat hautoja kuolleiden leireiksi 

(lattar eti) ja kuolleiden kukkuloiksi (lattaril mekti).

628. selkupit polttavat hautaamisen jälkeen 

kuolleen puisen "kaksoisolennon" perheen pyhäkössä 

(laaditaan jokaiselle syntymän jälkeen).

629. selkuppinaiset jakavat ennen kuolemaa korunsa 

tyttärilleen (pysejla i qocla, helmet ja korvakorut).

630. selkupit laittavat miehen hautaan pyyntivälineitä, 

työkaluja, piipun ja ruokaa (haudan päälle reki, ruuhi 

tai kepin päähän laitettu poronkallo).

631. selkupit hautaavat lapset onttoihin 

puunrunkoihin tai kantojen alle.

632. selkupit kyhäävät hautarakennelmat 

siperianmännystä (kutsutaan maan alaiseksi 

ja päälliseksi taloksi, päällimmäiseen jätetään 

hengen mentävä reikä).

633. "viel on kynnys kyynelissä, ikkunat itun 

vesissä, kalman liivat kastumata" (liiva=hiekka, 

haudat hiekkamaahan).

634. "ko mie kuolisin kotiini, laaittas mie 

laavitsalla, peräseinät penkin päällä" 

(kuolinpaikan toivominen).

635. hantit laskevat kuolleen naisen 

kassanpääkorut (harakka, korppi, sammakko) 

povelleen (elävillä lettien päissä).

636. enetsien hautajaisiin kuuluu 

kuolinvaatteisiin pukeminen, poronnahan 

sisään ompeleminen, rekeen nostaminen, 

rauhalliseen paikkaan kuljettaminen, 

maahan nostaminen ja oksista kyhätyllä 

suojalla kattaminen (pintahautoja).

637. enetsit uhraavat kuolleen rekeä 

vetäneen poron hautapaikalle

(vrt. rekien myöhäinen alkuperä).

638. enetsit rikkovat kuolleen tärkeimmät 

esineet haudalle (miehelle keihäs, ruuhi, 

pyyntivälineitä, naiselle astioita, kattila, 

ompelupussi).

639. enetsit puhistavat itsensä haudalta 

palatessaan (tulen yli astumalla).

640. enetsit ripustavat haudalle kellon (sega,

soitetaan kuolleen henkeä kutsuttaessa).

641. nenetsit hautaavat kahden 

puunrungon väliin nahkaan käärittynä 
(vanhemman tavan mukaan käärö nostettiin 

puuhun, maan alle hautaaminen alkoi
yleistyä vasta 200 vuotta sitten).

642. nenetsit uhraavat haudalle astioita, 

työkaluja, reen ja reen ohjaamiseen 
käytetyn sauvan (khorey, vrt. korea).

643. selkupit ripustavat kuolleelta jääneet 

vaatteet hautaa ympäröiviin puihin.

644. mansit peittävät kuolleen koivuntuohella 

ja paksuilla oksilla (painoiksi 4-5 oksaa, 

sukupuolen mukaan).

645. hantit pitävät ruuheen hautaamista 

kehikkohautoja vanhempana tapana.

646. selkuppien mukaan maanemo Ilinta kota 

osoittaa koivun lapsen kätkyttä varten ja 

siperianmännyn kuolleen sijaksi (synnyin 

ja kuolinpuut, vrt. kaksi heimoa).

647. "airollavam sais pannam mun hautani 

päälle, minä oon niim palijo soutanu" 

(haudalle haluesineet).

648. "toiset huasto että ne on Tervaniemessä, 

toeset että Närväänniemessä" (vanhat 

haudat).

649. "hautajaisii ku piettii siit pit keittää rokka" 

(kalarokka).

650. "minia ku anto anopilleem paijjan ni sen 

se säästi ruumiinpaijaksi" (kuolinvaatteet

häälahjoista).

651. "kedä idetti se itki, a kedä ei ni siz ei idetty" 

(hautajaisissa).

652. "kuga kulo siz männä händä sattama" 

(kuolleen saattaminen).

653. "ennein oli ikkuna tässä oikiella puolella, 

pikkaraini" (hautarakennelmassa,

kuolleen henkeä varten).

654. "häilyy kui laulamatoin kuolii" 

(häilyy eli kuljeskelee).

655. "kuoltuu ei räystähäh panna, moah pannah" 

(ylöspäin ja alaspäin hautaaminen).

656. "hiemuazilleh pandih, paikku kaglal, toine piäh" 

(puettiin paitaan ja kahteen huiviin).

657. "pidäs heimokundua lähtie kutsumah 

muahpaniezih" (heimon kutsuminen).

658. "itse i heimokundu tullah, ei pie kuttsuo" 

(kutsumisen myöhäisestä alkuperästä).

659. "oli havvan kaivannu, polven korgevuon havvan" 

(maahautojen syvyydestä). 

660. "kuolieda hauvatah" (laitetaan hautaan).

661. "ken kuoloo sidä itkietäh iänellä" 

(itketään äänellä, itkuvirret).

662. "kalmu kaivetah, igäine kodi" (kalmu 

eli hauta, vrt. kalmisto).

663. "helmast oli kuolievvoattiet leviet ta 

ylähöätä kaventi, ne niinkun kairoilla leikkai sen" 

(kuolinvaatteiden mallia, kairo=kaistale).

664. "kuolieda kaimaimmo" (kaimaimmo 

eli saatamme, vrt. kaima).

665. "ukom moah kaimain" (kaimain eli

saatoin).

666. "kalakukko pit olla ensimäini ruoka" 

(hautajaisissa).

667. "ei kakluksie pität olla paijoissa, eikä hiemoissa 

hieman suita" (kuolinvaatteissa, hiema=hiha).

668. "kalmah pannah inehmizen kuolluon" 

(ihminen kuoltuaan, vrt. maahan).

669. "sie kävit soaressa, kalmoa liikutit" 

(kalmasaaret).

670. "huondeksel kuoli, illal jo kalmattih" 

(samana päivänä kalmaaminen).

671. "kalmazimaz om moa vägevä"  

(maa väkevä, kalmistossa).

672. "siitä kur ruvettih hautah laskomah, 

siitä ne kaikkeil lähimmäiset heimolaiset ta 

omanaiset oikein karju itki, sini kuni hauvattih" 

(karjuminen ja itkeminen).

673. "ylen äjjäl on kadonuttu kaimannuh" 

(kaimannut eli saattanut kuolleita,

itkijäeukko).

674. "katepalttinal katetah" (kuollut).

675. "kuolendupuaroih pidäv olla mustu 

libo valgei hod ruskieloin kirjaizien kel"

(kuolinvaatteiden värejä, ruskia=punainen).

676. "seläskättä ei soanun ommella 

kuolievvoatteita, vain kohaskättä" 
(kohaskättä eli harsien, nurinkurisuus).

677. "ennen ken kuoli ga pandih kokkelit piäh, 

libo tsukkelit" (kuolinpäähineitä).

678. "kokkeli oli paltinaz laittu, uloim moine" 

(uloin eli hunnun kaltainen).

679. "lambahanvuonna ku töllyöö, pannah 

koivunsoarakkoh" (nostetaan kuollut vuona 

koivunhaaraan, puuhun hautaamisen 

jäänteitä).

680. "piti olla semmosek kannattomat jotta ei, 

sanotah, kopseh kuulu kun kävelöy"
(kuolleen kengiksi).

681. "kumattih grobnitsaksi" (reki tai vene, 

suojaksi haudan päälle).

682. "grobnitsassa oli nelläkokkani loukko, 

stobi tuulenhengi käyd da ei happanis"
(hautatalossa, hengen mentävä aukko).

683. "krovut ommeltih tuohella, reähkä tulou 

kun noaklalla loatiu" (krovut eli arkut,
vieraat naulat=vieraat arkut, lainasanoja).

684. "kuivil silmil kuolieda kaimai" 

(kaimai eli saattaa).

685. "kuoliensukat nieklottih harvoikse ta 

harvoilt ommeltih ne voattiet" (harvoiksi

ompeleminen, vrt. solmujen vältteleminen).

686. "miula on kuolievvoattiet, itse olel loatit" 

(kuolemaan valmistautuneet).

687. "mustu libo valgei, ruskieloin kirjaizien ker" 

(kuolinvaatteiden värejä).

688. "meilä pantih kuoliella kaikki voattiet 

mitä kuulu" (vrt. mitä tarvitsi matkalle 

tuonilmaiseen).

689. "lehtijähän sinne pantih allaki kuoliella" 

(lehtiä, kuolleen alle).

690. "kun oli vanha kuolie, isäntä tahikka emäntä, 

siitä otettih orsi pirtistä millä kantoa sitä" 

(orrella kantaminen).

691. "lehmänkello piettih aisassa kuolieta viijessä" 

(kuolleen vieminen).

692. "lähemmö kuolieda istumah" 

(kuolleen istuminen).

693. "kuolienkaimoveh" (kaimove, 

kaimaajat eli saattajat).

694. "ylen hyvä kuuzikko oli" (vanha 

kalmisto).

695. "ta siitä kun kropuh pantih ni sinne pantih 

lehtie alla, kylpyvasta pilikottih ta alla pantih" 

(pilkottiin vasta, kuolleen alle).

696. "siit oli peijahap pietty" (peijahat eli 

hautajaiset).

697. "kätkiejäzet" (hautajaisten nimiä,

vrt. kiertonimiä).

698. "kasvo haavat hampahilta, lepät suuret 

leukaluilta, isot kolvet konkervosta" (hautojen 

metsittyminen).

699. nganasanit koristelevat naisen kuolinreen 

mustin ja valkoisin turkisraidoin (kutsutaan 

kimalaisiksi, filtire).

700. nganasanit jättävät kuolinkodan puut 

haudalle (toisen tiedon mukaan puhistetaan 

ja otetaan mukaan).

701. nganasanit hautaavat kuolleen rekeensä 

kuolinkodan keskelle (kotaan ei jätetä peitteitä, 

pelkät pystypuut).

702. nganasanit varustavat kuolleen tuonilmaisen 

matkalle tarvitseminsa tavaroin.

703. sanalla kalma tarkoitetaan ruumista, 

hautaa, hautapaikkaa, kalpeaa, havupuun 

kuoren alinta kalvoa, nousevaa kuuta, aamu 

ja iltahämärää, luopumista, kuollutta, 

hautausmaata, aavetta, kuolleen henkeä 

ja tuonilmaiseen matkaavaa henkeä 

(viron kalm, saamen guolmas, mordvan 

kalmo, nenetsin xalmer, enetsin kamedo, 

kamassin kolmo).

704. sanalla sirja tarkoitetaan hautaa ja 

kalmistoa (marin suyer, unkarin sir, 

vrt. sukua tarkoittavat sanat).

705. nganasanit jättävät naisen haudalle 

naimisiin mennessään saamansa 

myötäjäiset.

706. nganasanit hautaavat kuolleen omaan 

rekeensä (reen päälle voidaan kasata kepeistä 

kotamainen rakennelma, vrt. kuolinkodan

jättäminen).

707. nganasanien mukaan reki kuljettaa

kuolleen päivänlaskun suuntaan (matka kestää 

kolme vuotta jonka jälkeen ei pysty enää 

palaamaan).

708. nganasanien rekihaudat sijaitsevat leiristä 

luoteeseen (päivänlasku).

709. nganasanit hautaavat naisen häävaatteissa 

rakkaimpien tavaroidensa keralla (miehen 

hyvissä vaatteissa).

710. hantit hautaavat kuolleen kasvot pohjoista 

kohti ("jotta näkisi tien tuonilmaiseen").

711. hantit hautaavat kuolleen jalat pohjoista kohti 

("jotta osaisi kävellä oikeaan suuntaan").

712. hantit hautaavat kuolleen jalat jokea kohti 

("jotta osaisi lähteä alavirtaan").

713. selkupit pukevat kuolleen jalkineet, käsineet 

ja vaatteet nurinperin (vasen oikeaan, oikea 

vasempaan, napit sisäänpäin). 

714. selkupit nostavat kuolleen lehtikuuseen 

tai siperianmäntyyn (ei koskaan koivuun,

vrt. elämän puu, heimojen puut).

715. hantit hautaavat kuolleen omaan ruuheensa 

(tärkeimpine tavaroineen).

716. hantien hautatapoihin kuuluu hiusten 

repiminen päästä ja laskeminen kuolleen päälle 

(uskotaan auttavan yhtä sieluistaan). 

717. hantit piirtävät haudalle hiilellä päivän, 

kuun ja lintujen kuvia (vrt. sielujen määränpäät, 

sielulinnut).

718. hantien sielulintuihin kuuluu teeri ja tiainen 

(sitovat yhtä sieluista hautapaikkaan).

719. nenetsien hautajaisiin kuuluu kuolinkodassa 

suoritetut valvojaiset (tapahtumaan osallistuu 

kodassa eläneet naiset).

720. nenetsit pitävät kaikkea hautajaisiin 

osallistunutta tuonilmaisen koskettamana
(syamei, puhistetaan erityisin menoin,

vrt. sumea, samea).

721. nenetsit kutsuvat hautaa sanoilla 

kiin ja tin (vrt. kiinni, tinata).

722. nenetsit kutsuvat hautaa sanoilla 

vaagh ja vag (vrt. vaka, vakka, tuoheen 

kääriminen).

723. nenetsit kantavat kuolleen kodasta 

oviaukkoa vastapäätä olevan seinän läpi 

(peitteet poistetaan, kohdalla olevat salot 

katkaistaan).

724. nenetsit rikkovat kuolleen mukaan 

laitetut esineet (uskotaan muuttuvan 
ehjiksi tuonilmaisessa).

725. nenetsit kääntävät kuolleen reen ylösalaisin 

(kääntyy takaisin tuonilmaisessa).

726. nenetsit rikkovat kuolleen reestä oikean 

jalaksen (vasen tuonilmaisessa).

727. nenetsit suuntaavat kuolleen reen 

pohjoista kohti (tuonilmaisen sijainnista).

728. nenetsit poistuvat hautajaisista takaperin 

kävellen.

729. nenetsit palaavat hautajaisista eri reittiä.

730. nenetsit eivät koske hautoihin hautaamisen 

jälkeen (annetaan lahota paikalleen).

731. nenetsit eivät pidä kalmistoja sukulaisten 

henkien palvontapaikkoina ("eiväthän henget 

siellä elä", toimivat viittoina tuonilmaisessa 

eläville sukulaisten hengille).

732. nenetsit kietovat matkan varrella kuolleen 

nahkoihin tai tuoheen, nostavat käärön rekeen 

ja hautaavat kuolleen suvun maille palattaessa 

(omille maille hautaaminen).

733. selkupit hautaavat perheenjäsenet lähelle 

toisiaan.

734. selkupit hautaavat lapsia kantoihin ja puihin 

(muista erilleen, vrt. nimettä kuolleet).

735. selkupit jättävät haudalle kuolleen laatimia 

esineitä (haluesineet).

736. selkupit hautaavat ylisen noidat puihin 

(pidetään haltijoina, uskotaan nousevan yliseen, 

vrt. tuonilmaiseen).

737. mansit peittävät kuolleen pään ja laittavat 

suuhunsa tikun (hengen poistumista varten).

738. mansit pukevat kuolleen parhaisiin 

vaatteisiinsa ja laittavat tämän makaamaan 

omalle paikalleen (toimet suoritetaan 

hiljaisuudessa).

739. mansinaiset keskittyvät kuoleman jälkeen 

suremiseen (lettien avaaminen, itkeminen, 

kuolleen ylistäminen).

740. mansimiehet keskittyvät kuoleman jälkeen 

hautavalmisteluihin.

741. mansit hautaavat sukupuolen mukaan 

(naiset hautaavat naisen, miehet miehen).

742. mansit piirtävät haudalle hiilellä kalan 

tai linnun kuvan (sielueläimiä).

743. mansit kantavat kuolleen kuolinmajan 

ikkunasta tai seinään tehdystä aukosta.

744. mansit kuljettavat kuolleen vuodenajan 

mukaan (kesällä kannetaan, talvella viedään 

reellä).

745. mansit uhraavat kuollutta vetäneen poron 

haudalle (lihat syödään, luut hautaan, nahka 

maahan haudan lähelle).

746. mansien haudat ovat matalia maahautoja

(60-80cm, kuoppa ympäröidään oksin).

747. mansit hautaavat ruuhiin joiden päät 

katkaistaan (peitetään oksin).

748. mansit latovat haudan päälle matalan 

katon koivunoksista (reunoista 20cm maan 

pinnasta, toisaalla kaksi päällekkäistä 

oksakattoa).

749. mansit laskevat pienemmät tavarat 

haudan päälle.

750. mansit laskevat suuremmat tavarat 

haudan viereen (mela, sukset).

751. mansien hautajaiset päättää kuolleen 

keralla syöty ateria (kuolleen osa haudan 

molemmin puolin, astia jossa ruoka 

valmistettiin rikotaan).

752. samojedit hautaavat maan pinnalle 

(rekihaudat).

753. samojedit laittavat kuolleen sukset 

haudan päälle (käännetään nurin).

754. selkupit hautaavat matalaan ruuhella 

peitettyyn maahautaan (kuolleen hengen

uskotaan matkaavan ruuhella kuolleiden 

merelle).

755. selkuppien kalmistot sijaitsevat 

asuinpaikasta alavirtaan.

756. selkupit jättävät haudalle ruokaa, reen, 

sukset, kattilan ja vaatteita (tavarat rikotaan, 

vaatteet ripustetaan puihin).

757. selkupit hautaavat noidat puihin tai 

puisille korokkeille (haltijoina pitämistä 

vai vanhempien hautatapojen jäänteitä).

758. selkupit kuljettavat kaukana kuolleen 

suvun hautausmaalle (omien joukkoon).

759. selkupit kutsuvat lavalle rakennettua 

hautaa sanalla korby ("taivashauta",

vrt. korpi, korpu).

760. enetsien hautajaisiin kuuluu erityisen 

nuoran leikkaaminen ja hautaaminen 
(yhden kuolleen sieluista uskotaan nousevan 

nuoraa pitkin yliseen, vrt. napanuora).

761. komit tarjoavat hautajaisissa kalaa 

ja kalapiirasta (cheri njanj).

762. selkupit sijoittavat haudat puiden väliin 

(kuivunut puu läntiselle puolelle, elävä puu 

itäiselle puolelle).

763. hantit ripustavat kuolleen sukset ja 

vaatteet puihin ("jotta voi käyttää niitä
tuonilmaisessa", puut yhteydessä 

tuonilmaiseen).

764. mansit kutsuvat hautoja suojelevia puisia 

hahmoja menkveiksi (pidetään metsänhenkinä 

ja sukulaisten henkinä, kuvilla soikeat kasvot 

ja pitkät nenät).

765. udmurttien hautatapoihin kuuluu 

ruokien laskeminen haudalle, reen 

kääntäminen haudan viereen, kynttilän 

sytyttäminen, kanan uhraaminen (ennen 

hautaamista), kanan syöminen (hautaamisen 

jälkeen) ja mukana olleiden puhistaminen 

(vaatteet hylätään). 

766. hantit pinoavat haudoille porojen 

sarvia (toisen tiedon lasketaan yksitellen 

haudan päälle).

767. hantien sukukalmistot sijaitsevat 

mäntymetsissä (n. 1km päässä kylästä).

768. hantien hautajaisiin kuuluu kuolleen 

kuljettaminen reellä (kirves pään alle matkan 

ajaksi), hautaruokien (kala, hillat) ja astioiden 

(kattila, kupit) mukaan ottaminen, tulen 

tekeminen haudalle, kattilan laittaminen tulelle, 

astioiden ja ruokien laskeminen matalalle pöydälle, 

yhessä syöminen, hautarakennelman laatiminen 

(seinät puunrungoista, kaksinkertainen katto, 

alle tuohta), kuolleen vaatteiden (housut, paita) 

ja rikotun kulhon laskeminen haudan viereen 

(pyyhitään 4-5 kertaa, koivunlehvällä), haudan 

pyyhkiminen koivunlehvällä (4-5 kertaa, 

sukupuolen mukaan), kirveen laittaminen 

kuolleen pään alle, kuolleen peittäminen kahdella 

turkistakilla ja kankaalla, 4-5 kaarevan

koivunlehvän laittaminen haudan päälle, kuolleen 

tavaroiden laskeminen haudan viereen (reki, kattila, 

kulhot, ruuhi, mela, sukset), kuolleen kenkien ja 

vaatteiden jättäminen lähimpien puiden alle (toisen 

tiedon mukaan ripustetaan puihin), matalan pöydän 

laittaminen haudan eteen, yhessä syöminen, kuolleen 

osan jättäminen hautarakennelman nokkaan kolotun 

aukon eteen, aukon peittäminen, pöydän kääntäminen 

haudan päälle ja koteihin poistuminen.

769. hantit latovat haudan katolle maata ja 

sammalta (maahan istutetaan pieni koivu).

770. hantien hautajaisiin kuuluu rekeä vetäneen 

poron uhraaminen, lihojen syöminen ja sarvien 

laittaminen haudan päälle (kuolleen ajokas).

771. nenetsit kietovat kuolleen poronnahkoihin 

ja kasaavat puiden rangoista päälleen 

hautarakennelman.

772. hantit pitävät lukua kalmistokäynneistä 

(puuhun lovi ensimmäistä kertaa käytäessä).

773. hantien kalmisto sijaitsee alavirrassa tai 

joen toisella puolella.

774. hantit laittavat kuolleen naisen kaulukseen 

kaksi neulaa (jälleensyntymisen merkiksi).

775. hantien hautajaisiin kuuluu kuolevan 

vartioiminen kolmen päivän ajan (pidetään 

aikana jolloin noita voi tuoda sielunsa takaisin, 

ts. jolloin voi toipua). 

776. hantit huuhtelevat kuolleen kasvot mustalla 

nokivedellä (us ik, uskotaan auttavan sieluja 

lähtemään).

777. hantit sukivat kuolleen hiukset (4-5 kertaa, 

suka heitetään pois).

778. hantit laittavat kuolleen ympärille 4-5 neulan 

läpi pujotettua jännettä (taian jälkeen esineet 

viedään pois).

779. hantit pukevat kuolleen naisen neljään 

vaatteeseen (hiukset neljään liinaan).

780. hantit pitävät kuolinmajan vieressä tulta 

4-5 päivää (terävien esineiden käyttökielto, 

"etteivät vahingoittaisi sieluja").

781. hantit laativat hautakatoksen 4-5 puusta 

(peitetään 4-5 turpeen palalla).

782. hantit polttavat haudalla 4-5 omaisen 

hiustupsuja (uskotaan yhtyvän kuolleen 

matkaan).

783. mansit ripustavat haudoille pieniä vaskisia 

kelloja (haudan päälle tai läheisiin puihin).

784. mansien kalmistot sijaitsevat mustavetisten 

lampien rannoilla (veteen uhrataan kuolleille 

laadittuja vaatteita, vrt. saivot).

785. mansit kääntävät haudoille jätetyt astiat 

ylössuin (kulhot, kupit, lusikat).

786. udmurtit laativat hautarakennelmat 

kuusesta tai pihtakuusesta.

787. hantit sytyttävät kuolleen viereen tulisijasta 

otetun tulen (viimeisen henkäyksen jälkeen).

788. hantien hautaamista edeltäviin tapoihin 

kuuluu kuolleen nostaminen lattialle, kuolleen 

huivin tai vaatekappaleen peseminen, parhaisiin 

vaatteisiin pukeminen, kuolleen sitominen käsistä 

ja jaloista ("kuolleen solmuilla"), puolestaan 

rukoileminen, kuolleen oikean käden laittaminen 

vyön alle, pään kattaminen huivilla (huiviin 

koristeltu helmillä kasvojen piirteitä), hiustupsun 

leikkaaminen ja polttaminen, kuolleen vieressä 

istuminen (päätä vartioiden), lempiruokien tuominen 

kuolleen viereen, kuolleen kantaminen ulos (ikkunan 

kautta, estää varjosielua palaamasta), kuolleen 

laskeminen maahan (jalat jokea kohti), tulen laatiminen 

kuolleen viereen (sukulaisten henkien saapuessa 

tervehtimään) ja kuolinmajan puhistaminen 

metelöiden ja savustaen.

789. hantien kalmistot sijaitsevat jokien rannoilla, 

jyrkänteillä ja saarissa.

790. hantien kalmistoon kuuluu haudat, uhripuut 

ja tulisijan paikka.

791. hantit laittavat hautatavarat sukupuolen mukaan 

(miehelle piippu, tulukset, vyö, karhunkynsiä, naiselle 

ompelupussi, helmiä, neuloja, nahkoja, kangasta).

792. hantien hautajaisiin kuuluu haudalle vietävien 

lahjojen ja ruokien valmistaminen, hautaruuhen 

laatiminen (lyömällä päät pois), kuolleen 

kuljettaminen reellä tai veneellä (lähiomaiset 

matkaavat kuolleen kanssa, muut menevät edellä 

varjosielua houkutellen, mukana matala pöytä, 

kattila, ruokaa ja teetä), matalan haudan kaivaminen 

(kasvot luoteeseen, lähimmät omaiset eivät saa 

osallistua), tulen tekeminen ja teen keittäminen 

(naisten toimia), kuolleen nostaminen hautaan 

(nostettaessa itketään, revitään hiuksia ja raavitaan 

ihoa, itkut ylistävät kuollutta), kuolleen tavaroiden ja 
mukana tuotujen lahjojen laskeminen ruuhen päälle 

(lasketaan hitaasti, tällöin uskotaan saavuttavan 

kuolleen nopeasti), haudan kiertäminen laulaen 

(4-5 kertaa, kiertäjinä naiset), sielueläinten kuvien 

laskeminen haudalle (kala, lintu), kuun ja päivän 

kuvien piirtäminen hautaruuheen (hiilellä), 

kuolinvaatteiden vieminen metsään (haudan lähelle), 

kuolleelle kuuluneen poron uhraaminen (uhraajana 

vanhempi mies), lihojen jakaminen (osa syödään,
osa haudalle, osa mukaan), juoman kaataminen 

kuolleelle ("juo, juo, vanha mies"), haudan peittäminen 

laudoilla ja tuohella (miehen katto viidestä laudasta, 

naisen neljästä), isompien tavaroiden (mela, reki, sukset) 

nostaminen haudan päälle tai viereen (rikotaan tai 

käännetään nurin), haudalta poistuminen tiiviissä 

joukossa (turvassa vahingollisilta hengiltä), mukana 

olleiden puhistaminen tulen yli hyppimällä (sytytetään 

haudalle johtavalle polulle), polun tukkiminen puulla 

tai kirveellä, koteihin palaaminen, majojen savustaminen, 

kotitulen yli hyppiminen ja tulen yllä pitäminen 

(4-5 päivää, "jotta näkisi paremmin matkallaan").

793. hantit hylkäävät kuolinmajan ("uusi alku").

794. hantit kutsuvat hautausmaata sanoilla

khalas-pugor (kuolleiden-saari).

795. hantien kalmistot sijaitsevat saarilla, 

kukkuloilla ja luoteeseen päin viettävillä rannoilla 

(hiekkaisilla mailla, kuten kylätkin).

796. hantit kutsuvat kuolleen päälle laadittua 

katosta sanalla kholmer.

797. hantit pitävät maan päälle hautaamista 

vanhempana eli omempana tapana (kalmistoja 

tutkittaessa vain kaksi 154 haudasta maan alaisia 

hautoja).

798. hantien hautatapoihin kuuluu katkaistuun 

veneeseen hautaaminen (kuollut nostetaan toiseen 

puoliskoon, peitetään toisella puoliskolla, 
jalat keulaan päin). 

799. hantit peittävät maanpäällisiä hautoja 

tuohella (otetaan kuolinmajasta), oksilla ja 

rangoilla (lehtikuusen oksat halutuimpia).

800. hantit peittävät maanpäällisiä hautoja 

matalilla katoilla ja katoksilla.

801. hantit hautaavat kuolleen jalat jokea 

tai alavirtaa kohti (katse luoteeseen).

802. hantit laskevat kuolleen jalkojen viereen 

astioita.

803. hantit hautaavat kuolleen kasvot ylöspäin 

(kädet lanteille).

804. hantit peittävät kuolleen kasvot kankaalla 

(silmien päälle napit, aiemmin tuohenpalaset).

805. hantit laittavat miehen hautaan jousen, 

nuolia, veistämiseen käytettyjä työkaluja ja 

porojen ajamiseen käytetyn sauvan (khoroi). 

806. hantit laittavat naisen hautaan nahkojen 

käsittelyyn käytettyjä työkaluja (kaavin, lauta), 

astioita, pusseja ja vaatteiden koristeluun 

tarvittuja esineitä (miesten tavarat oikealle 

puolelle, naisten vasemmalle).

807. hantit laittavat lasten hautoihin leluja. 

808. hantit laittavat hautaan kuolinnuken 

(pidetään varjosielun sijana, vrt. kotona pidetty 

nukke).

809. ersalaiset lämmittävät saunan yhdeksän 

päivää kuoleman jälkeen (kuolleen kanssa 

tekemisissä olleet kylpevät).

810. ersalaiset poistavat majoista kuolleen 

kanssa kosketuksissa olleet esineet (viedään 

haudalle tai syrjäiseen paikkaan).

811. ersalaiset kutsuvat kuolinvaatteita sanoilla 

kuloman odjezhat (panar=paita, rutsja=kaapu, 

koosinka=päähine, ikilga patsja=esiliina, 

praakstat=jalkarätit, kaart=tuohivirsut). 

812. ersalaiset eivät laita kuolleille takaliinoja 

(pulai).

813. ersalaiset laittavat kuolinvaatteisiin vähän 

koristeluja (väreinä mustaa ja punaista, 

yli jäänyt kangas poltetaan).

814. ersalaiset laittavat kuolleiden hiukset 

kahdelle palmikolle (neljästä letistä, letitetään 

päinvastaiseen suuntaan).

815. ersalaiset hautaavat kuolinpäivänä 

(menoja kiirehditään).

816. ersalaiset laittavat lasten haudoille kukkia.

817. ersalaiset eivät tee työtä kuoleman ja 

hautaamisen välisenä aikana.

818. ersalaiset eivät sytytä tulta kuoleman 

ja hautaamisen välisenä aikana.

819. ersalaiset laittavat kuolleiden vaatteisiin 

nokkosia (inkerissä sama tapa).

820. ersalaiset kutsuvat arkkua sanalla kandelaaz 

(vrt. kantaa, kansi).

821. ersalaiset eivät kutsu hautajaisiin 

(ne tulevat joita asia koskettaa).

822. ersalaiset tuovat hautajaisiin ruokalahjoja 

(kesäisin myös niitykukkia). 

823. vepsäläiset laskevat kuolinpaikalle 

haavan oksan.

824. karjalaiset laskevat kuolinpaikalle 

kekäleen tai kuumaa tuhkaa.

825. ersalaiset kutsuvat hautaamista 

kalmaamiseksi (kulon kalmama).

826. ersalaiset pitävät hautajaisia 

perhetapahtumana (vain lähimmät 

sukulaiset osallistuvat).

827. ersalaiset jättävät hautakumpuun 

pienen aukon (varjosielua varten).

828. ersalaiset kiertävät haudan kolmasti 

(hautaamisen jälkeen).

829. ersalaiset koristelevat nuorten haudat 

kukin ja seppelein.

830. ersalaiset kaivertavat haudalle 

pystytettyyn keppiin perheen tunnuksen 
(vrt. toteemin kuvan).

831. ersalaisten hautajaisiin kuuluu kankaan 

levittäminen haudan päälle ja yhessä syöminen 

(ruuat jaetaan ja syödään käsin).

832. ersalaiset peseytyvät huolellisesti haudalta 

palatessaan. 

833. komit esittävät hautajaisissa kolme kuolinitkua 

(yhden kuolintalossa (195 säettä), yhden matkalla 

(60 säettä) ja yhden haudalla (70 säettä)). 

834. komit esittävät kuolinitkuja vain kuoleman 

jälkeen (muulloin esittämistä pidetään 

vahingollisena).

835. komit ravistavat hautajaisissa käytetyistä 

vaatteista surun pois.

836. komit puhuttelevat kuolleita sukulaisnimin 

ja vertauskuvallisin nimin.

837. komien mukaan kuolinitkut valmistavat 

ja saattelevat kuollutta tuonilmaiseen.

838. nenetsien hautajaisiin kuuluu kuolleen 

kuljettaminen kalmistoon ("kohti päivänlaskua"), 

rekeä vetäneen poron uhraaminen, haudalla 

syöminen ja kuolleen tavaroiden jättäminen 

haudalle (nurin käännetyn reen tai ruuhen 

alle).

839. marit kutsuvat hautaa sanalla sugar 

(vrt. suku).

840. marit kutsuvat kalmistoa sanalla siigarla 

(vrt. sii-karla).

841. marit kutsuvat hautaamista sanalla tojem 

(toja=keppi).

842. udmurttien hautalauluihin kuuluu shaivyl 

mad (hautajaislaulu), dzhozh mad (surullinen laulu), 

köt kurekton mad (murheellinen laulu) ja saldat 

kelan mad (hyvästelylaulu).

843. udmurttien mukaan sukulaisten henget 

kokoontuvat kalmistojen puiden ääreen

(etenkin vanhojen kuusten).

844. komit hautaavat kuolleita vanhojen kuusien 

alle (sukulaisten henkien uskotaan elävän puissa 

tai saapuvan puihin muistajaisissa).

845. udmurttien hautajaisiin kuuluu 

kuolleiden osan antaminen (osa ruuasta 

omalle lautaselleen, pyhitetään rukouksin).

846. äänisen alueen vanhimmat haudat 

sijaitsevat saarissa.

847. äänisen hautoihin laitettiin eläinten 

ja lintujen luita (pitkiä jalka ja siipiluita jotka 

rikottiin ennen hautaamista, miesten, naisten 

ja lasten haudoissa).

848. äänisen haudoista löydettyjä luita 

pidetään eläinhahmojen, suojelushenkien 

tai sielulintujen tunnuksina (jalkaluut 

jalkojen viereen, siipiluut murrettuina 

käsien viereen tai pään molemmin puolin).

849. äänisen saariin haudatut asetettiin 

istualleen, oikealle kyljelleen tai selälleen 

(selälleen hautaaminen yleisintä).

850. äänisen haudat ovat yksittäishautoja 

(joissain mies ja nainen tai mies ja kaksi naista).

851. äänisen hautoihin laitetut esineet täytettiin 

tai peitettiin punamullalla.

852. äänisen hautoihin haudatut peitettiin

punamultakerroksella (etenkin pää ja yläruumis).

853. äänisen hautojen ihmiset käyttivät eläinten 

hampaista laadittuja koruja (päässä, kaulassa, 

lantiolla, käsissä ja jaloissa).

854. äänisen haudoista on löydetty lintujen ja 

peurojen luita (jalat, lantio, pää), hirven hampaista 

laadittuja koruja (jalat, kaula, lantio), majavan 

hampaista laadittuja koruja (jalat, lantio, pää), 

luisia keihäänkärkiä, villipeuran hampaista

laadittuja koruja (polvien kohdalla), susien 

hampaita ja luita, majavan luita, villipeurojen 

sarvista sommiteltu peuranpää (peurajumalatar), 

kivisiä ja luisia veitsiä (liuskekivestä, kaiverrettuja), 

karhujen kulmahampaita (kaula, polvi), kivistä 
laadittuja koruja, kivisiä ja luisia työkaluja, 

luisia koukkuja, majavan leukaluita (lantio), 

karhujen sormi tai varvasluista laadittuja koruja 

ja villipeurojen hampaita (käden kohdalla).

855. äänisen hautalöydöt tukevat käsitystä 

kolmesta tai neljästä alkuheimosta (hirven, 

karhun, suden ja majavan kansat). 

856. saamelaiset hautaavat kuolinpaikalle 

(ei kalmistoja).

857. saamelaiset hautaavat maan ja kallion 

koloihin (hauta peitetään pienillä kivillä tai 

turpeella, toisaalla voidaan merkitä keihäällä 

tai sauvalla).

858. saamelaiset pitävät maan alle kaivettuja 

hautoja maanpäällisiä nuorempina (maahaudat 

peitetään ohuella hiekkakerroksella, 

vrt. punamullalla).

859. saamelaiset hautaavat ahkioihin 

(omaan ahkioon).

860. saamelaiset laittavat miehen hautaan jousen, 

nuolia ja tulukset.

861. saamelaiset pyrkivät hautaamaan heti 

kuoleman jälkeen.

862. saamelaiset kutsuvat hautaamista sanalla 

ruhke.

863. saamelaiset kutsuvat hautaa sanalla kallm.

864. saamelaiset pitävät tuntureiden huippuja 

luojahenkien (Njavvis-ene, päivän tytär) eli 

heimojen perustajien hautapaikkoina 

(vrt. huippujen pitäminen pyhinä).

865. saamelaisten taruissa Njavvis-ene haudataan 

korkeimman vuoren laelle (lasketaan tuoheen 

käärittynä poron niskakarvoista kootulle pedille, 

jalkojen, käsien ja pään viereen kivet, peitetään 

laakakivellä ja turpeella).

866. saamelaisten kannusten kalvoilla kuvatut 

haudat sijaitsevat vaarojen rinteillä (vrt. rinteillä 

asuneet kantauralilaiset heimot).

867. saamelaiset hautaavat kallionkoloihin, 

lohkareiden alle, luoliin ja rotkoihin.

868. saamelaiset käärivät kuolleet koivun

tuoheen (ommellaan kiinni).

869. saamelaiset laittavat hautoihin astioita, 

koruja, luita, pyyntivälineitä, työkaluja, 

simpukankuoria ja veitsiä.

870. saamelaiset hautaavat niemiin ja saariin 

(varjojen saaret, jamessuolo).

871. saamelaisten mukaan varjot eivät pysty 

ylittämään vettä (saareen hautaaminen 
eristää vahingollisina pidetyt varjosielut,

vrt. hyönteiset).

872. saamelaisten harjoittamaa tuoheen 

käärimistä yhistetään vanhimpiin hautoihin
(yhteistä kaikille uralilaisille kansoille, 

vrt. nahkoihin kääriminen).

873. saamelaisten alueilta (kuola) löytyneitä 

rekihautoja pidetään jopa 3000 vuotta vanhoina 

(kantauralilaisten heimojen hautoja, ihmisten 

vetämiä ahkioita).

874. saamelaisiin hautoihin kuuluu tuohilevyillä 

peitettyjä reki ja ruuhihautoja (toisen tavan

mukaan tuohilevy kuolleen alle ja päälle).

875. saamelaisten kivihautoihin jätettyjä aukkoja 

ja rakoja pidetään sielujen kulkuteinä.

876. saamelaiset kuvailevat hautojaan sanoin 

eatnasab sadduid bessiid sis (emoni hiekassa 

ja koivuntuohessa).

877. "minne puuttu, sinne i hauvattih" 

(kuolinpaikkaan hautaaminen,

vrt. saamelaisten tavat).

878. "mie en nägen teijän mogiloja" 

(mogiloja eli hautojanne, perhehaudat).

879. "se on hengel polzu, ku muahpanijaizil 

syötetäh da kalmam peäl joatah" (haudalla 

syöminen ja juominen, hengelle hyväksi).

880. "pandih moah kuolie" (maahan

paneminen).

881. "antais jumala hänelläh, tuonilmasikse 

metisikse ruuvikseh, ta kaikikse hyvikseh"

(haudalle ruokaa jätettäessä).

882. "niil on Kalmasoari mih hauvatah, 

nin se on soari, ei ole manteressa" 
(saareen hautaaminen).

883. "pandih sinuudaz niil magavussijaizil 

pitkiem matkaiziem mendyy huogavumah"
(itkujen kieltä, selittää kuolleelle mitä 

tapahtuu).

884. "lähtendyvirzi pidäv itkie numaloin iez, 

muah vijjez" (numaloin eli kodinhaltijoiden 

edessä, hautaamaan lähdettäessä).

885. "siitä huomeneksella murkina valmissettih, 

tä tsäijy keitettih ta, siinähän sitä siitä itettih" 

(hautajaisten aamuna, tsäijy=tee).

886. "luodeheh päi pannah" (kuollut,

tuonilmaisen sijainnista).

887. "kalmah loajinta" (kuolleen 

varustaminen hautaan).

888. "sukkih ei loajittu kantoa, ei ku suorat vain" 

(kuolleen sukkiin).

889. "sie kävit soaressa, kalmoa liikutit" 

(kalmasaarien pyhyydestä, turhaa käymistä 

vältellään).

890. "ta i tulla lepsahti siihi hauvam peällä" 

(perhonen, sielujen hahmoja).

891. "lehmänkello piettih aisassa kuolieta 

viijessä" (vrt. hautakellot).

892. "lehtijähän sinne pantih allaki kuoliella" 

(koivunlehtiä, vrt. havuja).

893. "olet poltettih ta lassut mistä kropuo 

loajittih lauvoista, ta kaikki ne voattiet mit 

oli peällä kuollessa, meilä kaikki poltettih ne" 

(poltettiin lastut ja vaatteet, kropu=arkku).

894. "laulamatoi kuolie" (vrt. itkuvirret).

895. "häilyy kuil laulamatoin kuolie" (häilyy, 

liikkuu kahden vaiheilla).

896. "ylen pitkän virren itken vizahutan" 

(haudalla, kuolleen iloksi).

897. "pantih lehtie alla, kylpyvasta pilikottih 

ta alla pantih" (kuolleen alle, hautaan).

898. "peämallat olih mullalla kessessä" 

(päämaljat eli kallot, vrt. kaksiosainen 
hautaaminen jossa kallo nostetaan puuhun 

lihojen maaduttua).

899. "ta ennen vet petäjälevy" (petäjälevyn,

kuolleen päälle, vrt. tuoheen kääriminen, 

kaksi alkuheimoa).

900. "tuohella ommeltih ne krovum peät" 

(krovun eli arkun).

901. "roih peällikkö" (syntyy päällikkö, 

kalmistoon ensimmäisenä haudatusta).

902. "ennen olih parziruuhed, parzi hallattu 

da ongurdettu" (halkaistuista hirsistä
koverretut arkut).

903. "meilä enneim pantih hautah vaskirahoa" 

(vieraat rahat, omat hautalahjat).

904. "ukko kuoli, grobuh pandih" (grobuh 

eli arkkuun).

905. "pani kuoliem moah" (maahan 

paneminen).

906. "ta sukkie ei tikutettu, nieklottih vain" 

(kuolleelle puettuja sukkia).

907. "mäni siih Kalmasoarer rantah onkittamah" 

(paheksuen, kuolleille pyhitetyt saaret).

908. "omahisie, lähimpie omahisie on hänellä 

keralla" (hautaamassa).

909. "se kun kuoli, ne olkijem peällä sitä pijettih" 

(ne piti, kylissä asuvat, vrt. me).

910. "kalmistos sai pirskoallah havuo" 

(levittää havuja).

911. "ne piti olla rupittomat ta ei lankam päitä 

eikä mitänä" (kuolinvaatteet).

912. "olima kaimoamassa" (saattamassa 

kuollutta, vrt. kaimat=jälleensyntyvät

nimet, vrt. ai-sielu).

913. "pyhähkö sija on kalmuzim" 

(omat kalmistot, perhe tai sukukohtaisia).

914. "kuoliem peäl oal pannah pyöhtäkköine 

pelvastu libo paltsostu, ann olis pehmei" 

(pehmikkeeksi, pään alle).

915. "piä jumaloih päiten" (käännettiin 

kuollut pirtissä, jumaloih=kodinhaltijoihin

päin). 

916. "päiväzen nouzuh päij jallat" (kuolleen

jalat, vrt. sielujen matkat).

917. "kuoltuu hoz ga pärpättsyine pannah 

peämpohjih" (ruistaikinasta leivottu kakkara,

pään viereen, vrt. evääksi matkalle 

tuonilmaiseen).

918. "valosta kalinkuorii käytettii ko tul 

vainaja talloo, virutusvuatteeks" (valkoista 

palttinaa, kuolleen peitteeksi, vrt. tuoheen 

kääriminen).

919. "kuka niitä kalaman vuatteita ottaa 

piteikseen" (kuolleen päällä olleita vaatteita, 

kuuluvat kalmalle).

920. "kalamakangas" (kalmakankaat).

921. "vaaran kalamakossa oli yheksäm puuta, 

kaheksan kuusta ja yksi mänty" (paikassa 

jossa pidettiin ruumislautaa ja poltettiin 

kuolinvaatteita).

922. "kalmakoivun" (juurelle vietiin 

kuolinvuoteen oljet ja ruumiin

pesuvesi). 

923. "kalamakuusi" (kuusi jonka juurella 

pidettiin ruumislautaa ja poltettiin
kuolinvaatteita).

924. "se on semmonen se kalamala johon 

on koottu kaekki kalamalauvat, siihen on 

kasvanum mehtä, se om pyhitetty että sitä 

ei koskaah hävitetä" (kuolleille pyhitetyt 

metsiköt).

925. "kalamanäreikkö" (kuusikko jossa 

poltettiin vuodeolkia ja kuolinvaatteita).

926. "kalamapuu" (kalmiston puu,

vrt. hautapuu).

927. "niinku kalmistohon tulis" 

(hiljaisuudesta).

928. "siellä ol vielä sitä vanahhoo kalamisttoo" 

(koskematonta vanhaa metsää).

929. "jossa usiamman kerram poltettiin 

nii sitä paekkaa sanottiin kalamistoksi" 
(paikkaa jossa poltettiin kuolinvaatteita).

930. "kalamisto jossa on ruummislaota" 

(ruumislaudat=myöhäistä perinnettä, 
vrt. nahkaan tai tuoheen kääriminen).

931. "meil kalmoot juostii vettee" (juostii 

eli vietti, vrt. saivot, veen läheisyys).

932. "männää kalmoolle" (kalmoolle 

eli haudoille).

933. "ei niit enne kalmoosse havvattu" 

(haudattu kalmistoihin, vrt. kuolinpaikalle 

hautaaminen, jokaisella perheellä 

omat tapansa).

934. "johan tuosta kankkaasseen alakkaa 

jouttook" (joutaa kankaaseen, haudat

=hiekkamailla).

935. "karppi" (haudan päälle laadittu 

pieni maja).

936. "miusta tuntuis ikävämmältä se 

polttamalla kasaaminen" (ikävämmältä

eli vieraammalta, polttohautaus).

937. "hän katkeroittus nim pal" (katkeroitui

kun rintamalla itsemurhan tehnyttä poikaa 

ei haudattu sankarihautaan, vieras sotaan

pakottaminen, omat uhrit).

938. "ens pyhänä oj jo Kaperon männikösä" 

(kalmistojen nimiä).

939. "ei siinä tarttem mitää kekkerlöetä eikä 

haovam peällel laettoam mitää merkkilöetä" 

(halu olla osa luontoa, vrt. vieraiden uskontojen

hautausmaat, vastakohtia).

940. "siinä ne omat keijulaesesa olivat 

paenamassa kuormoa" (kuolinreen tullessa 

painavaksi, omat keijulaisensa=suojelushenget,

vastaan tulleet sukulaisten henget).

941. "jokka on ollu raatua vööräämäs saavat 

tulla rokkaa ryystämähän" (raatoa vööräämässä 

eli kuljettamassa).

942. "saahaan viiä keltakankhale" 

(hautakankaat).

943. "jos mie täst keperyn ni tuotha sie miu 

hautajaisii" (saattajia toivovat).

944. "akkasakkik kuoleman se otti niin kövyvesti, 

ettei veskarpalova sen silimään tulluk ku akka 

pantiim maam povee" (tunteiden näyttämättä 

jättäminen).

945. "neljä närettä ottivattej ja istuttivattem 

pihhaan, minum muistooksen se oli kessään 

talaveen" (istuttivat neljä närettä pihaan,

vrt. haudalle).

946. "meil nurmee ketettii, josko vainajalle 

turvepenkki havvam pääle tehtii" (turvepenkki 

haudan päälle).

947. "ja Kaesa Lokki ol ensimmäenej joka 

ol kuollu ja hauvvattu tähä Kangasnieme 

haotuumuaha" (vrt. haltijaksi muuttuminen).

948. "Hiljam poejampoeka on niijjej jaloksissa" 

(haudattu jalkopäähän, omien lähelle

hautaaminen).

949. "molemmat hautaaj johratin" 

(vanhempani).

950. "jokaset" (menninkäiset, etiäiset, 

liikkuivat hautajaisten edellä).

951. "teurastihan ne aina, jonkun, elukanni ihan, 

ihan suuren, hiehon tahim minkä" (ne teurasti, 

vrt. me).

952. "tuntus se niij jopelollem mennäp peijjaisiin 

ku eijjou käsketty" (peijaisiin=hautajaisiin, 

käsketty=kutsuttu).

953. "siinä juke ol että kuka lähtöö haotaesiin, 

kukkaa ei oes lähtennä" (vastenmieliset 

"kristilliset" hautajaiset, omien tapojen

vastakohtaa).

954. "surutaloohin tuotihij juustoja ja nisua 

silloon hautauspäivän aamuna" (ruokalahjat).

955. "sepä onnellinen kuollut kuj jälet peittää" 

(hautajaisten aikaisesta lumisateesta, 

hyvä enne).

956. "minu järkken o semmonen täsä asias et 

haurals sais ihmise elämäst mittän kertto" 

(vieraiden hautatapojen yleistymisestä).

957. "jätinroukkio" (kiviröykkiöihin 

hautaaminen, jättiläisten tapoja).

958. "mie oisi suorint häne enne ku hää oikei 

jäykisty" (suorint eli pukenut, kuolleen 

mieheni).

959. "kyl se talvel ol kun se ruumis jeäty ni, 

sillon ei niin kiirutta ollu" (kiirettä haudata, 

samana päivänä hautaaminen=kesätapoja).

960. "kaasia pantiin nuarille parrasvaatteeksi 

ruumisarkkuun" (kaasia=ohut kangas, harso).

961. "kaemata" (kaimata eli saattaa hautaan, 

vrt. kaima=haima, x=k=h).

962. "miul o kaipuu mielessäi jot ne ol miu äijäi" 

(äijäi eli isoisäni hautajaiset).

963. "saishan sev viijjäk kajjauttook 

kankkaasseen ilimam mitäkkääk" (kajauttaa 

kankaaseen, ilman "virallisia" hautajaisia, 

oikeus omiin hautatapoihin).

964. "sidä ei pandu puul sydämeh" 

(puun sydämeen eli arkkuun, vanhempien

tapojen muistajat).

965. "linduzie toko kai syötän kalmoilla" 

(syötän lintusia, vrt. eläinhahmossa 

liikkuvia sukulaisten henkiä).

966. "kun imehnini kuolou pannah hänen 

suupuoleh rihmakerä" (ihminen kuolee,

vrt. nainen).

967. "suorittoa pidäy oigenoo moa emä" 

(vetäistä kuolleen vaatteet tulen läpi, 

oikenee maa emä, vrt. omia tapoja

valvovat jumalaiset).

968. "kalmas soatoi" (kalmaan 

saattaminen).

969. "siatetah miah" (maahan 

saattaminen).

970. "kalmist on suarel" (kalmasaaret).

971. "siitä pojat pandih hautah toatto, tuldih kodih" 

(omat hautajaiset, hoidetaan omin voimin).

972. "hänen sigälizeh rugah kätkei" (kätkee 

rukaan, hautaa sikäläisellä tavalla).

973. "mitä nientä kutsuttih se Kalmoniemi siinä, 

nin se oli olluk kaikki kylänä" (ollut kylänä,

hautapaikat=lähellä asuinpaikkoja).

974. "siin oli semmoni suuri kivi, sen Kalmoniemer 

rannalla" (kalmoniemet).

975. "kunne heän zalaittsou" (minne haluaa, 

sinne haudataan, harva haluaa vieraiden 

keskelle).

976. "hänel pojjat hyvä ruuhi laittih da i muah 

pandih ylen hyvin" (hautaruuhet).

977. "kuoloo ken, sid ruuhi laitah" (ruuheen 

hautaaminen).

978. "kalmizmoi pietäh rosiz" (kalmistoja rosissa, 

rossa=mäntyjä kasvava kohta).

979. "kun kalmismoalla niin eänell itetäh jotta 

semmoni or romakka sielä kalmismoalla" 

(äänellä itkeminen).

980. "ristatoi kalmu" (ristitön eli oma, 

kalmu=hautapaikka).

981. "milma ga täh pangua, reunazeh" 

(haudatkaa tähän, äidin reunaan, 
vrt. vieraiden keskelle).

982. "ravijaiset" (haudalta tultaessa 

tarjottu kestitys).

983. "vai siit haudajaziz ravitettih jogahista" 

(ravittiin jokaista).

984. "luotih vettä siihi sijalla" (kuolinsijalle, 

kuollutta viemään lähdettäessä).

985. "vanhah aikah ei rautanoakloilla noaklittu 

kropuo" (arkkujen ja naulojen myöhäisestä 

alkuperästä, lainasanoja).

986. nganasanien rekihaudat sijaitsevat 
asuinpaikasta luoteeseen.

987. nenetsit pitävät maahan hautaamista tapojen 

vastaisena (kuolleet haudataan maan pinnalle 

nurin käännettyjen rekien alle).

988. enetsit kantavat kuolleen kodasta takakautta 

(peitteitä nostamalla, ei takaovea).

989. enetsit nostavat kuolleen rekeen 

(vaatteineen ja tavaroineen, reki vedetään 

jänkälle ja jätetään sinne).

990. nenetsien haudat sijaitsevat joen 

tai järven rannalla (vrt. vesi henkien 

tienä).

991. nenetsien haudat sijaitsevat korkeilla
paikoilla (yksittäishautoja, paikkaa
ohitettaessa sanotaan "isoisäni näytti
minulle tietä").

992. nenetsit kääntävät kuolinreen pohjoista 

kohti (tuonilmaisen sijainnista).

993. nenetsit poistuvat haudalta takaperin
kävellen (eri reittiä kuin tultaessa).

994. nenetsit välttelevät paikkoja joissa on 

kuolinrekiä (pidetään vaarallisina eläville 

ihmisille, vrt. väärältä tuntuva hautuumailla 

käyminen).

995. nenetsit eivät kajoa hautoihin hautaamisen 

jälkeen (vaikka hauta olisi hajotettu, 

yhteydessä tuonilmaiseen).

996. nenetsit kietovat muuttomatkalla 

kuolleen nahkoihin tai tuoheen ja kuljettavat 

tämän suvun mailla sijaitsevaan 

"kuolleiden paikkaan".

997. nenetsit pitävät kuolleiden omille 

maille tuomista tärkeänä (vrt. mailla elävät 

suojelushenget, jälleensyntyminen).

998. nenetsien rekihaudat sijaitsevat 

korkeilla paikoilla (hautojen ympärillä 

kuolleille kuuluneita tavaroita ja uhriporojen 

jäänteitä, vrt. por-uhri).

999. nenetsit pitävät rekihautoja vaarallisina 

eläville (paikoilla ei käydä, esineisiin ei kosketa,
pidetään osana tuonilmaista).

1000. nenetsit hautaavat maan pinnalle.

1001. nenetsit eivät pidä maata rajana tämän 

ja tuonilmaisen välillä (vaan yötä ja päivää, 

vrt. hautapaikkojen muuttuminen sukulaisten 

henkien leiripaikoiksi päivän laskettua).

1002. unkarilaiset hautaavat jokien törmille 

(kasvot itään päin, tilaisuudessa läsnä 

vain sukulaisia).

1003. hantien hautausmaat (xalas) sijaitsevat
asuinpaikasta alavirtaan (joen toisella puolella, 

vrt. tuonpuolinen).

1004. hantit eivät mene hautausmaille 

ilman syytä.

1005. hantien hautausmaat sijaitsevat 2-4km
päässä kylästä (puron tai joen toisella puolella).

1006. hantit piirtävät kuolleen veneeseen
(kuolinruuhi) hiilellä kuun (tilas), päivän (xatl) 

ja pikkulinnun (siski) kuvat.

1007. hantit peittävät kuolleen kasvot naamiolla 

(ves lopas, kankaasta, helmet silmien kohdille).

1008. hantit kantavat haudalle kuolleen
vaatteet ja tavarat (merkitään tai hajotetaan, 

ei metalliesineitä).

1009. hantit laittavat hautatavarat ammatin 

ja sukupuolen mukaan (poronhoitajalle reki, 

kalastajalle mela).

1010. hantit vievät kuoleman hetkellä päällä
olleet vaatteet rotkoon.

1011. hantit pukevat kuolleen parhaimpiin
vaatteisiinsa.

1012. hantien mukaan haudalla uhratut eläimet 

seuraavat kuollutta tuonilmaiseen (nahka, pää,
selkärangan osa ja uhrinauhat ripustetaan 

haudan lähellä olevaan puuhun).

1013. hantit sitovat haudalle tuodut kankaat 

puihin (neljä tai viisilehtisiin oksiin,

sukupuolen mukaan).

1014. hantien piirtävät vene-hautaan pienen 

linnun (tuhkalla tai kekäleellä).

1015. hantit pitävät päivää sielujen suunnan 

antajana (haudalle piirretyn linnun uskotaan 

lentävän päivän suuntaan ("kuun ja päivän 

välillä"), toisen sielun matkatessa veneellä
kuolleiden maahan).

1016. hantit kääntävät hautaveneet ylösalaisin 

(toisen tiedon mukaan sahataan keulasta 

ja perästä).

1017. hantit kohdistavat haudat itä-länsi
suuntaan (pää itää kohti).

1018. hantit kutsuvat hautarakennelmiin
jätettyä sielu-aukkoa sanoilla jos-vus
(käsi-reikä).

1019. hantit koputtavat sielu-aukkoon
muistelemaan tullessaan ja haudalta
poistuessaan (hauta kierretään myötäpäivään, 

haudan yli ei saa astua).

1020. hantien hautamenojen johtohahmona
toimii suvun vanhin mies tai nainen
(ikä sukupuolta tärkeämpää).

1021. hantit huutavat haudalta poistuessaan
is xor, jua, jua, jua (varjoni, tule, tule, tule).

1022. hantit sulkevat haudalle johtavan 

polun kahdella oksalla (ensimmäisenä tullut
lähtee viimeisenä).

1023. hantit hautaavat pienet lapset eri 

paikkaan (hampaattomat lapset, aj xalas

=pieni kalmisto).

1024. hantien pieni kalmisto sijaitsee puron 

toisella puolella ("leveälehtisen emo puun" 

tai mahlattoman"itkevän puun" ympärillä, 

paikalla ei käydä muistelemassa).

1025. hantit pystyttävät hukkuneille ja 

kadonneille ura-aitan (130cm korkea, 

jokaisella omansa, jos ei laadita uskotaan 

jäävän vaeltamaan levottomana).

1026. hantit ompelevat hukkuneiden ja
kadonneiden hengille sijan poronnahasta
(porxa, kääritään kuolleelle kuuluneeseen 

vaatteeseen).

1027. nenetsit kutsuvat hautaa sanoilla 

kiin ja tin (vrt. kiinni, kiinnittää, vrt. tinata, 

vrt. tiina=poro).

1028. nenetsit kutsuvat hautaa sanoilla 

vaagh ja vag (vrt. vaka, vako, vakka).

1029. nenetsit kutsuvat hautaa sanalla pemb.

1030. enetsit kutsuvat sukulaisen hautaamista
sanalla sero (vrt. pajujen nimet).

1031. selkupit kutsuvat ruumista sanalla capsit.

1032. selkupit kutsuvat hautaamista sanoilla
ullae meko (vrt. mekko).

1033. selkupit kutsuvat hautaa sanoilla lattar 

cotp keci (vrt. kesi).

1034. "pannah i somemmasta" (kuolleelle,

somat vaatteet, vrt. parhaat).

1035. "salvettih niinkum pirtin salmot, siih peällä 

pantih jottei tallottais koirat" (haudan päälle,

hirsisalvokset).

1036. "krovut ommeltih tuohella, reähkä tulou 

kun noaklalla krovul loatiu" (krovut eli arkut, 

vrt. vanhempi tuoheen kääriminen).

1037. "ummatah kalman" (ummatah eli

luodaan umpeen).

1038. "muldamuahuzilla umbuallah, konza kalmah 

laskietah" (kalmah eli hautaan).

1039. "siitä valkeilla voatteilla se peitettih siitä umpipeäh"
(valkeilla vaatteilla, vrt. tuohella).

1040. "ne koivun varbazet pistimä kalmoila, 

pyssyttelimä äijä varvasta" (pystyttelimme

haudalle, koivun varvut).

1041. "jos oli ennistä varussusta, kuoliella voattiet"
(entistä varustusta, vrt. vierailta tuntuvat 

kuolinvaatteet).

1042. "minä kedä olen nähnyh, jogahizel om pandu vyö"
(vyö kuolleille, vrt. sielut, suojelushenget).

1043. "a pessä en ruohi, heng ei ylennä" 

(ruohi eli uskalla, pestä kuollutta).

1044. hantit piirtävät hautaveneeseen kuun 

(tilos), päivän (xatl) ja pikkulinnun (siski) kuvat

(hiilellä tai noella, vrt. sielujen hahmot ja

määränpäät).

1045. hantit voivat laittaa kuolleen kasvoille 

kankaan (ves lopos, helmet silmien kohdalle, 

vrt. tuohinaamarit).

1046. hantit pukevat kuolleen parhaimpiin 

vaatteisiinsa (naisen pukijana nainen, 

miehen mies).

1047. hantit laittavat hautaan kaiken kuolleen 

käyttämän irtaimiston (vaatteet, työkalut, 

aseet, tärkeimmät esineet (vyö, kirves) pään 

viereen).

1048. hantit kaivertavat haudan lähellä

oleviin puihin loven / lovia (huutaen samalla

kuolleen nimen, vrt. nimien lausumisen 

vältteleminen).

1049. hantit laskevat kuolleen nahkojen päälle 

(vaatteet rikotaan, haudan päälle nostetaan 

reki).

1050. hantit syövät haudalla aterian 

(hautaamisen jälkeen, keitetään haudan 

lähellä).

1051. hantit eivät kaiva hautoja etukäteen 

(uskotaan johtavan jonkun toisen kuolemaan, 

vrt. hauta=ovi tuonilmaiseen).

1052. hantit nostavat hautajaisiin uhratun 

poron nahan, pään, selkärangan yläosan 

ja punaisen kankaan haudan viereiseen 

koivuun.

1053. hantit pitävät haudan ympärystä

tuonilmaiseen kuuluvana (kaiken haudan 

lähelle jätetyn uskotaan siirtyvän 

tuonilmaiseen).

1054. hantit käyttävät haudalle jätetyt esineet 

puun oksalla ennen maahan laskemista 

(4-5 lehtisen koivun, sukupuolen mukaan,

vrt. vanhempi maan päälle / puuhun 

hautaaminen).

1055. hantit eivät laita hautoihin metallisia 

esineitä (vierasta alkuperää).

1056. hantit kääntävät kuolleen veneen 

haudan päälle (rikotaan kirveellä, toisen 

tiedon mukaan kuollut nostetaan veneeseen 

(jalat keulaa kohti), kolmannen tiedon 

mukaan vene jätetään haudan viereen,

neljännen tiedon mukaan vene nostetaan 

matalan korokkeen päälle).

1057. hantit piirtävät hautaveneeseen kuun, 

päivän ja pienen linnun (linnun kuun ja 

päivän väliin, taivaallista päivää kohti).

1058. hantit hautaavat itä-länsi suuntaan

(pää itää eli nousevaa päivää kohti).

1059. hantit hautaavat hukkuneen puoliksi 

maan alle kaivettuun hautamajaan (päälle 

käännetään kahtia halkaistu vene, toisaalla 

kaikki venehaudat puoliksi maan alla).

1060. hantien hautajaisiin osallistuu vain 

lähimpiä sukulaisia (vieraiden läsnäoloa 

paheksutaan).

1061. hantien kalmistot sijaitsevat 2-4km 

päässä kylästä (joen tai puron toisella 

puolella).

1062. hantit kutsuvat pienten lasten 

kalmistoa sanoilla aj xalas (pieni kalmisto,

lapsille jotka kuolevat ennen hampaiden 

puhkeamista).

1063. hantien lasten kalmisto sijaitsee 

puron toisella puolella (paikalla ei käydä 

hautaamisen jälkeen).

1063. hantien lasten haudat sijaitsevat 

mahlattoman vanhan puun ympärillä 

(emo-leveälehtinen-puu, itkevä puu).

1064. hantien maahaudoissa mies peitetään 

viidellä turvekerroksella ja nainen neljällä

(vrt. pyhät luvut).

1065. hanteilla on oma kalmisto palaneille, 

hukkuneille ja kadonneille (jokaisella oma 

ura-aittansa kannon tai salon päässä, aitassa 

pidetään kuolleen vaatteita, tavaroita ja 

kuvaa, porxa).

1066. hantit järjestävät uhrin uutta ura-aittaa 

pystyttäessään (aitan jos-vus aukkoa tahritaan 

eläimen verellä).

1067. hantit laativat porxa-kuvan poron

nahasta (ommellaan kuin nukke, kiedotaan 

kuolleen vaatteeseen, niille joiden ruumista 

ei löydetä).

1068. hantien mukaan kuolleet voivat 

vaeltaa levottomina ja häiritä sukulaisiaan 

(etenkin ne joille ei laadita xala-hautaa 

tai ura-aittaa).

1069. hantit eivät kajoa hautoihin 

pystyttämisen jälkeen (annetaan lahota 

paikalleen).

1070. hantit eivät astu hautojen yli.

1071. hantit eivät jätä hautojen jos-vus

aukkoja auki (suljetaan poistuttaessa).

1072. altailta löydetyt kivikumpuhaudat

(5-10m) vaikuttavat vieraiden kansojen

haudoilta (miesten hautoja / parihautoja, 

haudattu istuma / ratsastusasentoon, 

katse itään tai länteen, ei hautaesineitä 

jalkopäähän laitettua soikeaa ruukkua 

lukuunottamatta, hautoihin / kuolleiden 

päälle siroteltu punamultaa).

1073. hantit piirtävät hiilellä kuolleen 

kääröihin päivän ja kuun kuvat 

(myöhemmin piirretty arkkuun, 

vrt. sielut, jälleensyntyminen).

1074. hantit piirtävät kuolleen kääröihin 

puolipäivän, täysikuun ja hännättömän 

hirven kuvat (pään viereen, eläimen 

uskotaan kantavan yhden sieluista 

alempaan maailmaan, vrt. taivaallinen 

hirvi).

1075. mordvalaiset raaputtavat haudalle 

jätettyjä tavaroita (uskotaan vapauttavan 

esineen ortin tuonilmaiseen, 

vrt. rikkominen).

1076. saamelaiset käärivät kuolleet tuoheen 

tai poronnahkaan (vrt. vuodenajat).

1077. hantit käärivät kuolleen poron tai 

karhun taljaan.

1078. saamelaisten hautaajina toimivat 

miehet joiden vaimot eivät odota tai 

imetä lapsia.

1079. saamelaiset vievät kuolleen haudalle 

viimeisessä reessä (vrt. tuonelan 

ensimmäisessä).

1080. hantien hautakulkueessa kuljetaan 

kuolleen edellä (taakse katsomatta,

vrt. perässä seuraavat henget).

1081. marit välttelevät kuolleiden ja 

hautakulkueiden katsomista (paikoin 

peitetään ikkunat kulkueen ajaksi).

1082. samojedit kiertävät haudan kolmasti

paikalta poistuessaan (jokaisen kierroksen 

viedessä edellistä kauemmas).

1083. samojedit pystyttävät haudalle kaksi 

keppiä joiden välistä kuolleen henkeä 

kehotetaan kulkemaan (yötä ja pohjoista 

kohti, "kulje omaa tietäsi").

1084. samojedit pystyttävät kuolinkodan 

eteen kaksi keppiä haudalta palatessaan 

(haudalla olleet kulkevat keppien välistä 

tavaroineen).

1085. udmurtit lyövät toisiaan kuusen 

tai pihtakuusen havuilla haudalta lähtiessään

(kehottaen kuolleita menemään kotiinsa, 

toisaalla huiskitaan katajan havuilla).

1086. marien hautatapoihin kuuluu 

puolimatkassa sijaitseva uhripaikka 

(kanto tai puu, paikalle jätetään kaikki 

kuolleen kanssa kosketuksissa ollut).

1087. marit käyttävät puolimatkan

pyhäkköä kuolemaan liittyviin uhreihin 

(muistajaisissa uhratun eli syödyn eläimen 

luut ripustetaan pyhäkön puihin).

1088. marien tavat kertovat vanhemmasta 

perinteestä jossa haudalle ei mennä 

hautaamisen jälkeen ("varjojen paikka").

1089. udmurtit pystyttävät vierailla mailla 

kuolleen pyhäköksi seipään ja matalan 

pöydän ("jotta henkensä tietäisi palata 

kotiin").

1090. marit toivottavat kuolleelle onnellista 

oloa, lämpöä ja valoa (hautaan laskettaessa 

sanotaan "älä pelkää" tai toivotetaan

onnellista oloa ja rauhallista lepopaikkaa).

1091. udmurtit laittavat haudan pohjalle 

kuusenhavuja tai koivunlehviä 

(vuodenajan mukaan).

1092. udmurttien haudat ovat matalia

maahautoja (toisen tiedon mukaan  

haudataan lautojen väliin).

1092. hantit laativat kuolleelle hautamajan 

maan pinnalle (tuohesta ja ohuista puista, 

maan päälle hautaamista pidetään 

vanhempana tapana).

1093. saamelaiset hautaavat sammaleiden 

alle (hautaan laitetaan poronkarvoja, 

vrt. peurajumalatar, toteemit).

1094. saamelaiset hautaavat ahkioihin 

(peitetään puilla ja turpeilla).

1095. marit laittavat haudalle puisen

käen kuvan (kepin päähän, 

vrt. sielulinnut).

1096. saamelaiset hautaavat sinne missä 

sattuvat olemaan kuoleman hetkellä 

(metsiin / ylängöille, kertoo kalmistojen 

myöhäisestä alkuperästä, paikallaan elävien

kansojen perinnettä).

1097. saamelaisten hautatapoihin kuuluu 

poron uhraaminen eli syöminen (korvaan 

musta lanka), luiden kerääminen ja 

hautaaminen, puisen kuvan laatiminen ja 

laskeminen uhripaikalle ja kolmen kepin 

tuhriminen poron verellä (keppeihin 

sydämen ja keuhkojen palasia, haudataan

luiden keralla).

1098. samojedien hautatapoihin kuuluu 

kuolleelle kuuluneen poron uhraaminen, 

lihojen syöminen ja luiden, sarvien ja reen 

laskeminen haudalle.

1099. saamelaiset varustavat kuolleen

"niin että voi elää kuten ennenkin"

(hankkia ruokaa, mennä kalaan, 

pilkkoa puita).

1100. mordvalaiset pyrkivät hautaamaan

mahdollisimman nopeasti (ruumiit 

pelättyjä, henget rakastettuja ja

muisteltuja).

1101. mordvalaiset kutsuvat hautaa sanalla 

kalmo (kalmams=haudata, kaladoms

=hävitä, kadota).

1102. mordvalaiset kutsuvat hautausmaata

sanoilla kalmolango (vrt. langot=oravat).

1103. saamelaiset pitävät vuorille 

(omalle vuorelle) hautaamista tärkeänä 

(jotkut uhanneet perhettään jos näin 

ei tehtäisi, vrt. vieraiden keskelle 

hautaaminen, vastakohtia).

1104. saamelaisten hautoihin kuuluu 

matalat pohjois-etelä suuntaiset 

hiekkahaudat (kuolleet kääritty 

tuoheen, vanhimmat 600 vuotta 

vanhoja).

1105. saamelaisten mailta löydettyihin 

hautoihin kuuluu kolmion tai kehän 

muotoiset kivihaudat (polttohautoja,

peitetty sarvilla).

1106. saamelaisten mailta löydettyihin

hautoihin kuuluu lattakivihaudat

(1600-1900 vuotta vanhoja, kuolleet 

laitetaan lattakivien väliin).

1107. mordvalaiset kutsuvat hautaa sanalla 

kalmo (kalmams=haudata).

1108. marit kutsuvat hautaa sanalla shygar

(loppu, hiljaisuus, shygar vynem

=hautakuoppa).

1109. marit kutsuvat hautaamista sanoilla

mylash (peittää maalla) ja kolyshym urash 

(haudata kuollut, vrt. uurastaa).

1110. marit kutsuvat hautajaisia sanoilla

tojymash (tojash=piilottaa, haudata,

vrt. toija).

1111. udmurtit kutsuvat hautaa sanalla 

shajgu (shajvyl=kalmisto, vrt. haj-vyl,

yhdyssanoja).

1112. udmurtit kutsuvat hautajaisia sanalla

vaton (vatyny=haudata, vrt. vattoo,

vatvoa, vattu).

1113. unkarilaiset kutsuvat hautaa sanoilla

sir ja sulyos (vrt. siirtää, siirtyä,

vrt. suly-os).

1114. unkarilaiset kutsuvat hautajaisia 

sanalla temetes (eltemet=haudata, 

vrt. el-sielu, temeto=hautausmaa).

1115. ersalaiset kutsuvat hautaa sanoilla 

kalmo ja jama (kalmams=haudata,

vrt. jamoa yhteen, missä jamassa).

1116. ersalaiset kutsuvat hautausmaata 

sanoilla kalmasyr (syr=sir, vrt. syrjä,

hauki, suku) ja kalmolango (langot=oravat, 

sukulaisten henkien hahmoja).

1117. moksalaiset kutsuvat hautaa sanalla 

kalma (kalmamar=hautakumpu, 

kalmolanga=hautausmaa).

1118. moksalaiset kutsuvat hautaamista

sanoilla kalmams ja shelmams

(vrt. selma).

1119. unkarilaiset hautaavat jokien rannoille 

(katse itään).

1120. unkarilaiset kutsuvat hautajaisia

sanalla tor.

1121. mordvalaiset suuntaavat haudan 

ört-ikkunan kotiin päin ("jotta voisi vierailla 

perheensä luona").

saamelaisten hautasanastoon 

kuuluu hävdidid (haudata),

hävdieennam (hautausmaa),

satasid, saattas (saattaa, 

kyyditä, vrt. sata, sataa),

sättid, saatam (saattaa, 

kyyditä), hävdi, häävdi (hauta),

aarnihävdi (aarnihauta), ruumas, 

ruummas (ruumis), avte, haavdie, 

haudee, haavtie, haute (hauta, 

kuoppa, vrt. haav-tie, tie

tuonpuoleiseen, vrt. haavikko),

hawde, hävdi, äudd, avd, avde 

(hauta, kuoppa, vrt. auttaa), 

gaalmie, galbmee, kaalpmie, galbme, 

kalm, kalme (hauta, kalma, vrt. 

kal-me), saattedh, sahteet, 

saahtiet, sahttet, sattet, sättid, 

sätted, satted, saxted, satte 

(saattaa, vrt. sahti, sättiä),

kälmm (kalma, hauta), äudd (hauta),

ruokkmos (hautaaminen, vrt. ruokaa), 

ciokkmos (hautaaminen), ruokkampodd 

(hautajaiset, vrt. rokka-aika), 

kalmm-mädd (hautausmaa, vrt. matti

=sukulaisen henki), jaammji ruokkamsaajj 

(hautausmaa), ruokkamsaajj (hautausmaa,

vrt. rokkasija), ciokkamsaajj 

(hautausmaa), ruokkad (haudata),

ciokkad (haudata), satti, saattceei 

(saattaja) ja saattcoottad (kuljettaa 

tavaroita).