KUOLINITKUJA

Miksis sie heittelit miun ehtonen emmoin aniarmottomaks
miksis sie jättelit miu mairehoinen maallen tuojasein
miksis sie heittelit kaunehoisen kannettuiseis

olinko mie jäykkönen siu järkötelläksees
olinko mie korvakorvanen siu kuihutellaksees
olinko mie kylmänkivoinen siu kiirehelläksees

enkös mie olt notkiainen siu nostatellaksees
enkös mie olt leppiäinen siu lennätelläksees
enkös mie olt kuuliainen siu kuihutellaksees
enkös mie olt kerkiäinen siu kiirehelläksees

jokos sie makaelet miu mairehoinen maallen tuojasein
joko sie makaelet huolettomii huomenoisii

miksis sie jättelit kaunehoisen kannettuises 
ne vakahaiset valkeaiset vaalittuiseis
miksis sie jättelit huolellisii huomenoisii

vaivahuu miu kaunehoinen kasvovartosein
valkeaiset käsivartoiset vaivahuut
huoksentelis niitä huolellisii huomenoisii

jokos se nyt on kylmänyt siu kieloseis
kylmänkivoisen verralliseks

jokos sie oot muuttunut muhiaisen mullan muotoiseks
jokos se on kauhoeltu siu kaunehoinen kasvovartoiseis
lahokannon karvalliseks

vastaele miu mairehoinen maallen tuojasein
vastaele sie valkeaiselle vaalittuisellees
miu kaunehoinen kesokantajaisein vastaele
vastaele vaikka kui vaikeasti valkeaiselle vaalittuisellees
kaunehoiselle kesokannettuisellees

miksis sie jättelit miu aniarmottomaks tukiturvattomaks
miksis sie heittelit miu vikivierahaisii turvanvaraisii vanhempii

kehes mie siit turvaelen iltasilla ikimyöhäsin
kui ei ole miu mairehoista maallen tuojaista

kusta mie kuuluksentelen ehtoista emojain
mistä mie nyt etsin mairehoista maalen tuojaistain
ehtoista emolinnastain, kaunehoista kantajaistain
kusta mie nyt kuuluksentelen mairehoista maallen tuojaistan.

(emon itkusta, kerätty Inkerissä Miskylässä)


Miksis sie jättelit miun ilmonen isolinnasein
miksis sie heittelit tikitietämättömille tierapasille
miksis sie jättelit tukiturvattomaks aniarmottomaks
miksis sie jättelit tietämättömille tierapasille

kuka se nyt ohjaelloo oikeaisille ohjasvartosille

kovakorvaiset ne ovat kylmäkiskoiset
vikivierahaiset ilmoiset isolinnaset

kelles mie tuultelen tulenpalavaiset tuskasein
kelles mie haastelen ne hikihalavaisein

tukehtuu miun tulenpalavaiset tuskasein
halkeaat miu hikihalavaisein haastamatta
kui ei ole ilmoista isolinnaista

kelles mi tuuluttelen tulenpalavaisiain tuskasiain
kelles mie haastelen hikihalavaistain
ku ei ole ilmoista isolinnasta.

(isän itkusta, kerätty Inkerissä Miskylässä)


Hyvä huomentas, miun suurempaine sukukuntaiseni
kun sie nyt makaelet niitä maallisii unosii
lepäelet huolettomii huomenoisii
kelle sie nyt 
heittelet huolehuomenoist
ko heittelet ne vaikiaist ikuvajahaist

kun mie vajeltelen vaivahaine vaimokuluine vaikiaisis ikuvajahaisissa
kun mie kasvattelen niitä alahasii aniarmottomaisii
kun mie ylentelen heitä yksin puolosiin
ja illastelin iltasil ikimyöhäsiillä
ja niil aamusiil anivarahaisiilla
ja niil suntakaamusiilla

kaihoelloot ne miun kaunehoiset kesokannettuisein
kaihoelloot iltasilla ikimyöhäsillä ilmoista isolinnaistaan

mis hää makaelloo meijän ilmainen isolinnaseen

hää makaelloo niitä maallisii unosii
lepäellöö niitä huolettomii huomenoisiaan.

(itku miehen haudalla, kerätty Inkerissä Mäkienkylässä)


Mihinpä vaattoittelette miun viljoisin vanhempaistain
vaattoittelette valkiaisil tuonen vaattoisil
laaittelette miun laukoaistain tuonen lappajaisiin
ettepä työ ennen vaatettaneet valkiaisiin vaattoisiin
vai työ vaatetatte ilmoiseksi ikipolvueksi
kuunteleitte miun kukittajaisein
vahoitukka miun viljoisin vaaliaisein
makein maitoisin miun maisutteliaisein
kuuntele kuin suloittelen sulosanoisillain
suloittelen suuruksettomalla suuhuisellain
suloittelen siun suusi vieryes
läkäittelen lämmähäisii läkinäisii

joko kovotteliit kiven kovakkaiseksi
ku et voi vastaella miun vastaisehein
etpähän ennen ollut niin kova miun kohtaisehein
etkä ennen ollut niin valjo miun vastaisehein
elä kovoittele ilmoiseksi ikipolvueksi

mie alan issuksennella siun ikäväiselläis
kaihoella kantajaisein  kaiheaisel
alan issuksennella joka iltavieryen ikkunan vieryes
alan vetoisen viereksennellä vaaliaiseni vajaisel
ja kantajaisein kaiheaisel
iän onnellikkahat alkaat iloitella ikkunan alaisil
mie alan issuksennella ikkunan vieryisis

alan kylvöksennellä kyllin kyyneleisil
alan tukahdella suurempaisiin tuskaisiin
alan halkiella suurempaisiin haluisiin
ei lienekkään tusan tuulutteliaista
eikä haluisen harotteliaista

turkaele hos yhelt tunnihuiselt
pistielihes hos piiluhuspäähyiselt
ku et voi ilmahuksennella ilminähäksein
ilmahuksehelos hos miun iltounoisissain
keriksentelös hos keskiyöhyisil
karkaelehos hos aamukasteisil

vierettele viestyhyisii sille ilmoille
miun läikkyvälääppäisellein lämmitteliäisellein

a ku sie silmäelet itse silmäisilläis
a ku hän on vastaelemas siun vastaisessais
a ku hän on avaelemas tuonen veräjäisii
vierättele viestyhyisii

a ku hän suloittelis sil ilmal suloist jumalaista
suuruksettomalla suuhuellaan
ja valkeaisii tuonen vanhempaisii
a ku laseksenneltais hos tulekkaalt tunnikautuelta
ilmahuksentelemaan hos ilmalintuisena.

(emoa hautaan puettaessa, toivotaan ilmestyvän linnun hahmossa, kerätty Inkerissä Harjavallassa)


Hyvä huomes hyvälle kaikelle suurelle suvuillein
konkaeliskoi tänä huomenuena
kuin täl huomenulla huolittelen huomoishuolaisii
nouskai suurustelemaan surehilla suupalaisilla

jok työ kovutteliitte niin kiven kovukaiseks
miun kovaosaisen kohtaisehen
valjottelitte niin valjon vastahaiseks
kaikki suuri sukukuntaisein

ja hyvä ilmaero isetteliäsein
läikkyvälääppäin viljoisin lämmitteliäisein
kauniskaapuin kyllin kantuisien kasvetteliaisein
ilmanen miun hyvä imettäjäisein
makein maitoisin maistutteliaisein
ihalarintoisin imettäjäisein
sulkkusykkerö sylin synnytteliäisein
helmikagla hyvä hellitteliäisein

kaikki suloittelen suuren sukukuntaisein sulilla sanoisillain
eivät voi läkäellä lämmäisillä läkinäisil
mie paitaelen parvuessaan

kuka heitä on niin sataan salpoihin salpaellut
etteivät voi tulla vuojailemaan yheks tuntikautuekskaan vilivolille

mie suloittelen suurta sukukuntaistain
pistielösköi hos pimiän päähyeks
tulkai yheks tuntikautueks
assuksennelkai armottomilla arinaisilla
siithäi näkisitte itse silmäisillänne
kuin muhaeloot muramarjaiset

kuin mie kysyttelisin siit kyllin osattomain
kuin mie saisin läkäellä itse lämmähäisillä läkinäisillä
sit sukuttelisin itse suusanaisillain.

(itku sukulaisten haudoilla, kerätty Inkerissä Harjavallassa)


Nyt tunketaan turpehen turvaiseen
suojaellaan someron suojaiseen
sioitellaan ikisiaiseen
nappaellaan ikinagloilla
iki-ilmoiseksi iäkseen
salpaellaan sataan tuhanteen salpaiseen
iki-ilmoiseksi polvueksi
kuuksi kullaiseksi päiväkseen
iki-ikäväiselle heitetään
ikivajalle vajoitellaan
ikivajalle ikikapeaiselle
hyvä ilmanen isettelijäisein 
valkeainen valtavanhempaisein
läikkyvälääppäinen viljoisin vanhempaisein

kuunteloittele hyvä hyvätteliäisein
suloittelehan suurta suloist jumalaistais
suloittele suloisilla sanoillas
laskis vielä käymään vilivolilleen
yheks tunniks, yheks silmänräpäykses

hos sie et pääsekään volille
et voi enään turkaella tähän tuimaan tupakuntaiseen
tuuloittelemaan meiän tulenpalavaisii tuskaisii
haluittelemaan haikiaisempii haluisii
etkä voi avaella armottomaisii arinaisii
niin ilmaukses hos ilmalintuisena
asettelos aiasseipähäisiin
istuttelos ikkunan alaisille
sirkuttele sisavaisella kielyellä
pilkottele ikkunan piilusest
salaele läpi sarantarautaisen
hos et muuten voi silmäellä
ko et voi ilminäisen katsastella.

(itku isää haudattaessa, toivotaan ilmestyvän linnun hahmossa, kerätty Inkerissä Harjavallassa)


Nouseksentele nyt kupeaisesta kalmoikurttoisesta
tunkiellii nyt turpeen vieryestä
sorittele nyt kaikki tuonen somerot soreaisilla sormuisillaas
nouseksentele suurustelemmaan meijenki suuruksii
ja maistamaan meijen makupalaisii

miä siun paitaelen parvuessaa
kupaele nyt meijen kannen kulmaisee
astuksentele nyt meijen atriaiselle

kun et voi ilmahuksennella ilmisilmäisin
niin pistiellii hos pimiöin hämäräisin meijen pimeäisiin kolkkaisiin
välyksentele hot väen välyhyisees

kaikki ilmoin lintuiset ilmahuu tälle ilmaiselle
kerkeäisiksi kesoipäiväisiksi
etkä siä voi ilmahuo tälle ilmaiselle kerkeäisiksi kesoikiireheisiksi
laittelemaa näitä armottommii laatuisii
huolittelomaa armottommii huoluisii.

(itku haudalle ruokaa ja juomaa vietäessä, kerätty Inkerissä  Yhinmäessä)


Sullaine sukijaiseni
kallis kasvattelijaiseni
helle helmoin tuojaiseni
kui siä kasvattelit kaitoo itsiäin
nostattelit nojahikast itsiäin
muijen ihmisiin muolliseks muijoisin tuojaiseni
muijen laaulliseks laatijaiseni

nyt heitit helmoin pitelijäiseni
lakkaelit laatijaiseni lausehikkaan itsyeni
noisekka nossatellessain nossattelijaiseni
havaitsekka havvoitellessain hautojaiseni
miun halukkahan havvoitellessain
nojahikkahan nossatellessain

kons tulin tupahais tuutijaiseni
ja valluin viereheis vesin vaalijaisein
olit leppiäine liekuttelijaisein
olit armelias asettelijaisein
olit sullaine sukijaisein
kaik halusannais haassoit hautojaisein
halukkaalle itsellein issuttelijaisein
miksipä nyt olet niin kovast kovoitelt issuttelijaisein
vai oot nukkunt nii makkiaa unnee maalle tuojaiseni
et voi noissa haastamaa hautojaisein

hää näki suuren huolen huoliteltuisestaan
suuren vaivan vaalimaisestaan
hänel oli suur kansa kasvattaa kantajaisellani
suur joukko jouvutella jouvuteltuisiaan

kuhu kulkenoo miun kukittelijaisein
myö viemmä liivoi liekuttelijaisein
kannamma kalmoi kasvattelijaisein
paamma ilolla maaha issuttelijaisein
laululla liivoi laatijaisein.

(tytär itkee emolle, kerätty Inkerissä Vääräojassa)


Ismaroinenka miun isytlinnaiseen
ämmöini ilmalla ottamain
jopa oot ojennut oikiaisille tuonen olkusille
jopa oot pantu palttinoisen alle ämmöin parmahin pitelömäin
jopa oot pantu kankahan alle ämmöin kantamain
jopa oot surt ämmöin sukimain

noisekka läkäelömää ämmöin lämmiteltyin
miä ved tulinki katsomaan ämmöin kantamain
miä ved tulinki sukuttelomaa ämmöin sulin hunnuin kapalomain
noisekka miun ämmöin nossateltuin
havaelekko ämmöini hunnuin hautomain
en miä nähtkää siun surmakerraistaas ämmöin sulin hunnuin sukimain
kalmakerraistaas ämmöin kantelomain
tuhokerraistaas ämmöin tuuiteltuin
lajukerraistaas ämmöin laaiteltuin
en nähtkää henkoi läkkiääs ämmöin helmoin helliteltyin

jopa pääsit kitsahan kivun alta ämmöin käsin kävenneltyin
vaikiaaselt vaivaaselt ämmöin viljoin vaalimain
mussalt muurehelt ämmöin muijoisin synnyteltyin
tän maan kipuiseelt ämmöin kirjoikättyein

et uskontka tulloova osaist ämmöin uinoteltuin
nyt määtki vet mannaalan maille ämmöin maksoin makoiteltuin
nyt määtki tuonen tiehyelle ämmöin toittelomain
utuisille tuonen uulitsoille ämmöin uinoteltuin
kallihille tuonen katuisille ämmöin kantelomain

avatkaakka tuonen verrääjät ämmöin vesin peseteltyiselle
avatkaakka tuonen portti ämmöin polvin pitelömäiselle
avatkaakka tuonen ovuuet ämmöin ilmalle ottamaiselle.

(tytär itkee isälle, kerätty Inkerissä Uusikylässä)


Hyvää huoment, hyvä huolittelijaiseen
hyväkkä päivä, päivällä pitelijäiseen

miä tulin kalman päälle kantajaiselleen
tulin liivoin päälle liioin laaittelijaiselleen
luulinki, vai seisot kalman pääl kallis kantajaiseen
havvoinpa pääl hyvä hautojaiseen

tulinki läkäelömää lämmittelijäiseen
tulinki kaihoelomaa kallis kantajaiseen
sulinpa sukittelomaa sula sukijaiseen

ved eipä miulla oo, kellekä kaihoella kaitoileinekkähhäin
eik oo kelle suretella suuritusakkahhain
ku oonki suu´toin suuritusakkahhain
ku oonki heimotoin heikoihuolekkahhain
ku oonki alas armotoin alahikkahain

kellepä noisen läkäelömää läyleleinekkähhäin
kellepä noisen kaihoelomaa kaitoileinekkähhäin
kellepä noisen surettelomaa suuritusakkahhain
miä vaan ain kyyneltelen kytövikkähäin.

(tytär itkee emon haudalla, kerätty Inkerissä Uusikylässä)


Hyvä sovulliin naisen soriteltuin
tarkan taiolliin naisen tassoiteltuin
muudran muissolliin naisen muijoisin tuomain
kuuleka naisen kuvvaamain

siä määt ihalaiselle tuonen ilmalle
a ku siält näät miun nännin tuojaistaan
libo viitsit viljoin vaalijaistaan
libo tulloo vastahaas miun vaalijaiseen
libo tulloo parvehees parmahin pitelijäiseen
libo miun kyssyy kylvettelijäiseen
libo miun päittelöö päivällen tuojaiseen

kui miun kasvaat karpaloiseent
kui miun noissoot nossateltuiseen
kui virojaat miun viljoilintuiseen

siä vastaele miun vaalijaiselleen
kyll on katkera kasvatella kantamaisiaas
kyll on outo nossella nossateltuisiaas
ved ku olliis yks sylin ottamaisiaas
libo siis olliis paremp kasvatella kaitoileinekkähällä
olliis paremp virroitella vihheerivaalukkahaalla
paremp nossella nojahunehella.

(tytär pyytää kuollutta viemään viestiä emolleen, kerätty Inkerissä Oussinmäessä)


Ai mun asettelijaisein
sullainen sukijaisein
synnytit miun syvähalukkahan
otit ohhueen osan onnettomalle
kaiholle kaian tsäästin
kun vietän verkoipolvuttaan
kulutan kullaist kuvvaajaistaan
kylläillä kyyneleillä
haikial halulla

sen verran oli osaistaan
kunis olin polvillas
kun lasit polviltaas
niin lasitki laineheesse
niin vierititki vetehe
ja itetit iki-ijäksi
ja ikionnettomaksi

kun vietän verkoipolvuttain
kulutan kullaista kuvvastain
vettyisin virrakkahhain
vierisin vetoivirtaa

kun miä nossan noijaistain
kun virotan viheriäist varruttain
kun mie kavotankaanuistain
kylläil kyyneleil
haikial halul.

(tytär itkee emolle, kerätty Inkerissä Oussinmäessä)


Kun katson kaitoileinäkkähän
kun huomaelen heikoihuolekkahan
kun on kai suur suku suurientusakkahan
kun on kai heljä heimo heikoinleinäkkähän
kai yhes parves miulle paljohuolekkaiselle
yhes kannes katoileinäkkähälle

ei vaan miun oo armast aseteltuistain
ei vaan suloist sukimaisuttan
murkinal miun muuranmarjaistan
suuren su´un parves miun parast parkkulaistan

lipo en niin tuskajaiskaan tuimoitusakkahan
kun olis useampi miul uponnehel itsellän
ja kun paljon miul parkkulaisia paljohuolekkaisella
kun miul oli ainokainen alahtunehel itsellän
ilman isottu miul ikäisen onnettomal

sulain miun suur sukuin suurin tusakkahal
herkiän heljä heimosein
sanokaa miulle sammunehelle itsellen
verkkakaa miul verkkivoleinäkkähälle
vai niin sylväsitte syvään maahan miun synnyteltysein
vai kaivoitte niin kovaan maahan miun sulan sukukuntasein
hauan miun ainoalle akkimaisellen
kalman miun kallihille kailoikukallen

kun tuo ain läkäis läsiessään miun lämmiteltysein
kun tuo ain verkki miun verkkivolle itsellen kivukkahana
kun tuo ain urostutti minua uponnutta itseän
kun tuo ain lupais tulla pois hauast miun hunnuin hautomaisuein
kalmast miun kailoikukkasein

taioitte panna paksut turpeet miun parkkulaisellen
vai lie pannehet suuret kivet kirjoikapaloitusellen.

(emo itkee poikansa haudalta palaaville sukulaisille, kerätty Inkerissä Soikkolassa)


La kysyn miä suurt sukuattaan suurientusakas itse
i la miä marjoin nyt i heltijää heimoittaan naisen heikoinhoolekas

i elkkäähä sylvätä syvvähä maaha i miun maaleen toojaistaan
i elkkää töö porottaa pohjamaaha i miun maaleen toomaistaan
i laskekaa töö maanraijaa hänt i miun laukkoilinnustaan
i pistäkää hää maan pintaisee i miun pitelömään

i miulle ko tulloo tuikin tuska i suurientusakkahalle itselleen
i ko miulle tulloo haikkie halu i halukkahalle itselle
i siis miä tyen kaik sorttuun hänelt i yksin sommerin sorttunut itse
i miä tyen iltavilol kaik i vison liivat miä lauseenleinäkäs
i tyen hoomeskasteel kaik harottelen hänen hauttahan heikoinhalukkahan

no kylhä miä ko noisen kasvamaa kaitoileinäkäs
i saan voimaa miä voittunut itsijään
i kylhä miä mään kaik harottelen i hänen hauttahan miä heikoinhalukkahain
i kylhä miä mään kaik tuisoin turpehet i tuujittajaiseltaan

i jos ei liiku liivoist miun laaskova laajittajaan
eikä tuisahuha itsijää turpehest miun tuuittajaiseen
a miä siis veerettään hänen veerehen, vesin vaalijan
i miä siis painottaan hänen parvehen paljonleinäkäs itse
a ko hää siis kuuloo miun kuikuttamii kurjanleinäkkään
a ko hää siis kuuloo miun itkuni imettäjäiseen.

(sukulaisia kielletään hautaamasta emoa liian syvälle maahan, kerätty Inkerissä Soikkolassa)


Hyvähä päivä miun pääsköilintuiseen
i hyvähä aika miun armas akkimain

miä vaa oottelin ommeenaoksaa
jot kylhä siä jovvutat itsesi i meren päälle miun pääsköilintu
a nyt jo silittiki i loojoi silliän sillan merreehe, miun kailoikukka
i nyt laatti jo loojoi i lakkijan lavvan i veen pääle miun pääsköilintuiseen

i noiseha saavuttammaaha i palat parkkulakukkaisille
i noiseha saavuttammaa i leippää leeminaoksaisille
i kenkää kenkkijää kesoikukkaisiil i vaattiloja vaapukkakukkaisiil
i nyt onki vet kylmä aika kylveteltyin
i nyt onki talviaika i akkimaiseen
siä niin lakkaisit i paljahaks parkkulakukkaisees
i niin lakkaist alassettomaks akkimaisuees
i lakkaist kenkätä kesoikukkaisees

a kuinpa noisen kasvattelomaa siun kailoikukkaisiis
i kuinpa noisen nossettammaa i siun nosseteltuisiis
ko miä oon niin turttevoi i kasvattaja kailoikukkaisiil
ko miä oon niin jo vanha vaalija siun vaapukkakukkaisiil

möö ain itemmä ikka ilta i siun imeteltyisiis kera
i ain katselemma siin i kuun valkijal siun kupukkakukkaisiis kera
jotta ku hot kuumatat kuun sisest a itsijäs imeteltuisiil
ja ku hot harkkaat i vaa hattaroin välist hautomaisillees

mut siä vaa niin oot vahvast vajottaant miun vaapukkakukkain
i siä vaa oot niin kovast koventant miun kohoteltuin
i joha nyt kaik makkaist i makkiet unet miun maalen toomain
i joha nyt taijot i hoovata hooleta miun hoolen toomain
i miksipa et kuule miun kuikuttammii i kuvvaamaisein.

(itku pojalle, toivotaan näyttäytyvän kuussa ja pilvissä, kerätty Inkerissä Soikkolassa)


Hyvähä hoomest miun hooliteltuisen
i la miä noisen nossettelomaa sinnua nossettelijaiseen
i noisen karkoittelomaa sinnua kallis kantajaiseni

i noiseha suurukselle sula sukijaiseni
i noiseha adrijalle i armas asettajaiseni
i joha nyt makkaisit i kaik makkiiat unet maalen toojaiseni
i joha nyt hookkaisit i hooletak miun hyvä hoolittajaiseni
i noiseha hot lakkoittelomaa i päitä pääsköilintuisiltas
i noise hot kudria i mukkoittelomaa muurahaisiltaan.

(itkussa kutsutaan emoa syömään omaisten kanssa, kerätty Inkerissä Soikkolassa)


Noize meheni ulielie
päiväd ilozat tseveällä
linnud laulavad, tsägot kukkuvat
koikkiil pollot tsulvettu
leipeä kazvattaassa
lahsai suötteässä
a mie onnetoin tsuuneliitä tsulvän
niku erniet silmiis vierevät

uotteen kotuo, etti tulet
pieniile lahsailee laaskavassi jutteet
näe ko jätid jeättumeä
tsulmeä tsuleä peälie
jeka lougaa lookuttettavassi
jeka jalgaa alaa panetettavassi
kul sie, lahzed laukot kazvavat
jeka linnuu liikuttavat
jeka kassee karauttavat
uomniiz varai ulielie ajan
tuötä tetsemeä
a voimad vähät
itkevad emälie tsuunelet
a apiat e böle armottomiile
kussait puolee polopoikaile.

(itku miehen haudalla, kerätty Vatjassa Kattilassa)


Ai siä maama, minu maama
jätid minu guoraasee
nois tsääpää päälee
da vaatahta minu päälee
vet siä jätid minu pieniikaa lahsaikaa
siä olid eloza, miä olin uoletta
tulin työltä, mill oli koik tehtu i ilattu
i lahzet koik mill olivat kogoza
miä maama päälee nadjeitin
tulin kotuose, miä olin uoletta
mil koik tuöd olivat tehtu
kunis siä olid eloza
rihi oli ilattu i tehtu
aseet koik pestu olivad i ilattu.

(itku emon haudalla, kerätty Vatjassa Kattilassa)


Kyllä poltti syämen miun synnyteltyni
kyllä katkasi miun kantamaiseni
kun laain silmin surmalle miun sukimaisueni
ja kalliin ämmäni kannatettuiseni

veten uskonut mie uneen uponnut
että laain surmalle mie sukimaistani
ja kalmoihin mie katonut nainen
mie vet luulin linnateille liioin lausehikko
päiväks mie paljopäiväkäs
ne menivät ilmoiseks iäks minulta ikionnettomalta

kyllä uottelin kotiin mie onnettomainen
ei he tulleetkaan miulle tuimehuneelle
ehk olisin laatint muien mukaan mie muurehikko
laavitsoille mie lausehikko nainen
oikont oikeille olille mie onnettomainen
kattant kankaalla silmät katonut nainen

hauta oli hautomaiselleni
kuoppa oli kuorimaiselleni
meren pohjas mielitellylleni
vesi vieritti vesille pestyni
laine oli katteena kantamaisellani
hot ei niin polttele syäntä miulla polttuneella
hot sain kalmoihi mie katoin karkehikko

vierettelöö miun ämmäni vesille pestyni
luita miun ämmäni sukimaiselta
kumman liivoilla maannoon miun ämmäni liekuteltu
ehkä lient kokko luut korjant miun ämmäni kuorimaiselta
ehkä haukka lie luut hauant miun ämmäni hautomaiselta

vet ei oo männyt mielestä miulta mielin mainivoiselta
eikä miun syämeltä syänhalukkaalta
kun nousen makaustilasta mie mainivoinen
ja alan tuumata mie tuimahalukas
ja alan ajatella mie armotoin nainen
kuin heittelit jäähyväiset miun ämmäni kantamaiseni
elävin silmin miun ämmäni kuvaeltu.

(nainen itkee hukkuneelle pojalleen ja miehelleen, kerätty Inkerissä)


Miks ette tuoneet kotiin toittajaa
ken olis laatint lavvan miulle lausehikkoiselle
kyllä on suuri suku suin yhessä
vaan ei vokkin miun mairetta maalle tuojaa
eikä kallista kapaloittajaani
ken olis korjant murkinan vieraille kuorijille
atrian laatint vieraille armijille

vet mie kävin katsomassa kaonnut
uksen takaant mie uneen uponnut
eikö seiso seinän ääressä meiän kallis kapaloittajani
eikö uksen takaa uinottaja
eikö oo kuivaamassa kynnyksiä meiän kylvettäjä
näiltä itkuilta meiän imettäjäni

kyllä istuttelin kaikki suuren suvun suin yhteen mie suurien halukas
omat armaat päin yhteen mie ikien onnetoin
kyllä katsoin yli lauan mie lausehikkoin
kyllä tunnustelin mie tuimaleinäkäs 
eikö oo tullut väen väliin miun tuuvittajani
lauan otsaan miun laukojaani
vai ei ollutkin miun ottajaani
istumassa miun ilmoille tuojaani

kyllä kysyn suurtani sukua mie suurien halukas
miksi tukkasitta miun tuuvittajani turpeen alle
miksi liititte liivoihin miun liekuttajani
panitte suuren paaen alle miun parmoin tuojani
olisitte laatineet miun parveen paljopäiväkkään
yhteen hautaan lasseet miun huolien halukkaan hautojen kaa

kyllä atrioittelin omat armaat mie ikien onnettomainen
suurien kyynelien kaa mie kyynelikkoin
kyllä juottelin haleilla haluvesillä mie huolien halukas
nousin illaamaan lautaa mie ikien onnetoin
kyllä katsoin yli väen mie kaonnutaikainen
kyllä seisoi miun maire maalle tuojani
oli tult kuuntelemaan miun kurjan kuikuttamista
oli tult illaamaan miult ikien onnettomaltani
kyllä mie katsoin likemmälle liioin leinäkäs
lauan vierehe mie veteehe vajonnut
vaan ei oltki miun maire maalle tuojani
eikä ollut kallis miun kapaloittajani
vaan oli haltija hautojan

kun nousin haastamaan mie halukasaikainen
niin lensi yli väen liekuttajani
lakkaiskin suuret kyynelet miulle kyynelikkoiselle
ikiset veet miulle ikien onnettomalleni
alkoit maalle virrata miulle mainivoiselle
suuriin kyyneliin kaa miulle kyynelikkoiselle
vet oltiin ikkunat ikivesillä miulle ikien onnettomalle

vasta sitten posket lainetta latoivat miulle lausehikkoiselle
silmät vettä vierettelivät miulle veteen vajonneelle
vasta sitten katkeskin syän miulle kaonneelle
kuin ilasin olet poikkeen ottajan alta mie ikien onnetoin
pesin laavitsan laukojan alta mie liioin lausehikkoinen.

(tytär itkee emon hautaamisen jälkeen, kerätty Inkerissä)


Oi poikani poville tuotuni
onko siel kyllin kylvetellykkäiseni
olihan siul täällä kyllin miun kylvetellykkäiseni
sait tyttööki suvaella miun sukimaisueni
suvaatko poikani tupakkaa miun tuuvitellukkaisueni
halaatko hapanta maitoa miun hautomaisueni
mitä mie toisin siulle miun mielitellykkäisyeni
tuon huomenna huolitellukkaisueni

et on miullakin ikävä sinua miun mielitellykkäisyeni
ei saa kustaan nähdä miun kuvaamaisuttani
näytä hot unessa miun uinotellukkaisueni
kun olet miun kultani kuvaamaiseni.

(itku pojan haudalla, toivotaan näyttäytyvän unessa, kerätty Inkerissä)

Päivityksiä:

1.04. lisätty kirjasta suomen murteiden sanakirja osa 5 löytyneet tiedot.
1.05. lisätty kirjasta karjalan kielen sanakirja osa 5 löytyneet tiedot.
1.06. lisätty netistä löydettyä tietoa.
1.07. lisätty kirjasta karjalan kielen sanakirja osa 6 löytyneet tiedot.

1.08. lisätty netistä löydettyä tietoa.

1.09. vaalittu läpi toisen kerran.




"ei ne vuuet, voan ne täyvet päivät"

-tietäjä Joutavainen