KUOLEMAAN LIITTYVIÄ TAPOJA JA USKOMUKSIA

1. perheen salaisuudet kerrotaan lapsille 

ennen ensimmäisen vanhemman kuolemaa 

tai kuoleman jälkeen (toteemeihin ja 

suojelushenkiin liittyvää tietoa).

2. äkkinäistä kuolemaa pidetään henkien 

aiheuttamana.

3. kaksosille ja kaksosten emoille järjestetään 

hienot hautajaiset ja muistajaiset (pidetään 

pyhinä, yhistetään karhun pentuihin).

4. synnyin ja kuolinaikojen uskotaan olevan 

kytköksissä toisiinsa.

5. kuolleiden nimiä ei lausuta ääneen 

(uskotaan pitävän kutsuna ja lähtevän 

takaisinpäin, "jäävät välille").

6. vastikään kuolleista ei puhuta 

(etenkään pahaa).

7. kuolleiden uskotaan käyvän kotona

sumuisella ja tuulisella ilmalla (hengille 

katetaan paikka pöytään, uunille tai talon 

pyhään nurkkaan).

8. itkuvirsillä keskustellaan kuolleiden kanssa 

("etteivät tunne yksinäisyyttä"), puetaan surua 

sanoiksi ("hajotetaan suru maailmaan"), 

sanotaan asioita jotka jäivät sanomatta ja 

pyydetään kuolleita käymään (uskotaan 

vastaavan unissa).

9. kuolleilta ei tulisi jäädä keskeneräisiä asioita 

("etteivät jää katsomaan taakseen").

10. perheiden suojelushenkiä pidetään hautojen 

vartijoina (sijaitsevat alavirrassa).

11. sukulaisilta perittyjä koruja pidetään onnea 

tuovina (uskotaan sisältävät edellisen 
kantajansa voimaa).

12. kodin lähelle tulevien lintujen uskotaan 

tuovan viestejä kuolleilta.

13. kuolleilta käydään kysymässä neuvoa 

(uskotaan vastaavan unissa).

14. kuolleita sukulaisia muistellaan hyvällä.

15. suvun vanhimman uskotaan olevan 

yhteydessä suvun onneen (lähimpänä 

tuonilmaisessa olevia).

16. sukulaisten henkien uskotaan käyvän 

kotona pikkulintujen hahmossa 
("sirkuttavat suloisia aidannokasta").

17. tuulista päivää pidetään hyvänä aikana 

kuolla ("kiidättää henkeä").

18. lapsensa menettäneen annetaan imettää 

sukulaislapsia ("jotta omaa lasta kohdeltaisiin 

samoin tuonilmaisessa").

19. kuolemaan yhistetään kalman väkeä 

(majailevat haudoissa), manalaisia (kodittomia 

henkiä, "yheksän talven pakkasilla kylmää 

manalaisetkin moa emäh"), vajehuksia 

(varjottomat) ja haamuja (eivät vahingoita, 

"varauttelevat").

20. kuolleita saatetaan tuonilmaiseen 

("syntysiin") itkuvirsin (uskotaan helpottavan
matkaa).

21. syksyä ja alkutalvea pidetään hyvinä aikoina 

kuolla (kevät ja kesä elämän aikaa).

22. kuutonta yötä pidetään huonona aikana 

kuolla (vrt. kuuhun matkaavat sielut).

23. kuolleiden uskotaan liikkuvan lintujen

hahmossa (tytär näkee isänsä "ensimmäisiin 

suliin laskeutuvana joutsenena").

24. kuolleiden lasten uskotaan liikkuvan 

pikkulintujen hahmossa (äiti näkee lapsensa 

tulevan "ihaloista syntysistä pienenä ilman 

lintusena alle ikkunansa iloilemaan").

25. kuolleiden toivotaan vievän terveisiä 

sukulaisten hengille ("ku mänet sinne i 

sano tervehyisie meistä kaikista, kun kedä 

nägenet").

26. kuolleiden uskotaan liikkuvan

"kukkaladva-heinäzinä, piätsköilinduzina,

liipoi-linduzina" (kukkina, pääskyinä

ja perhosina).

27. sukulaisten henkiä kutsutaan 

"suuriksi syntysiksi".

28. kuolleiden aikaa mitataan öissä 

("kolmeyöhizet", "yhdeksäyöhizet").

29. kuolleiden henkiä muistetaan ennen 

ruokailuja ("olkaa hyvä, tulkaa lähemmäs, 

vanhemmat").

30. vanhusten kotona asumista pidetään 

tärkeänä (kuolemaan asti, häpeä perheelle 

jos joutuvat lähtemään pois).

31. "kun mieli kerran käypi kantapään alla, 

sitte ei enää tyhjää ryöpsähtele" (läheisen 

kuolemasta).

32. leskeksi jäänyttä pidetään talon päänä 

(sukupuoleen katsomatta).

33. saamelaiset hylkäävät kuolinkodan 

(jätetään maatumaan).

34. väkivaltaisesti kuolleen uskotaan muuttuvan 

revontuliksi ("elää revontulissa suuren veden 

takana").

35. itsemurhan tehneen uskotaan saavan rauhan 

luonnollisen kuoleman hetkellä (elämän pituutta 

pidetään ennalta määrättynä).

36. suvun vanhimman kuoltua lämmitetään sauna 

seuraavaksi vanhimmalle (toivoen että perii 

edeltäjänsä kyvyt).

37. mordvalaisten mukaan kuoleman jälkeen 

tapahtuu "toinen kuolema" (tuonilmaisessa 

eletyn elämän päättyminen).

38. kalmiston haltijan uskotaan näyttäytyvän 

vaaleissa vaatteissa (vrt. aaveuskomukset).

39. komit kutsuvat kuolleita sanoin kulema ja 

sonjan (hohto).

40. kuoleman uskotaan liikkuvan suuren mustan 

karhun hahmossa (vrt. maanpäälliset ruskeat 

karhut).

41. oudosti käyttäytyviä eläimiä pidetään kuoleman 

lähettiläinä.

42. komit kutsuvat sukulaisten henkiä vanhoiksi

ja vanhemmiksi.

43. sukulaisten henkiä kuvaillaan hyväntahtoisiksi 

suvun suojelijoiksi (hengiltä haetaan voimaa 

ja viisautta).

44. sukulaisten henkiä jaetaan muistissa pysyneisiin 

(keitä tunsit, keiden lauluja kuulit) ja unholaan 

painuneisiin (keitä et tuntenut, keiden lauluja et

kuullut, jälkimmäisiä pidetään arvaamattomina).

45. saamelaiset kutsuvat kuolleita sanoin jabme, 

jäms ja rohkki (rukka, vrt. jämsä).

46. sanalla marras tarkoitetaan outoja saaliita 

ja tapahtumia (saamen mardes, yhistetään 

kuolemaan).

47. virolaiset ymmärtävät marraksella (mardus) 

haamua (ihmisestä irrallaan oleva sielu jonka 

näkeminen tietää kuolemaa).

48. kuolleiden uskotaan olevan läsnä niin 

kauan kun näitä muistetaan (toisen uskomuksen 

mukaan syntyvän uudestaan).

49. komit puhuttelevat sukulaisten henkiä 

kylväessään ja satoa korjatessaan (hengille 

jätetään niittämätön sarka (Jen tos, jumalan 

parta) ja viedään puolet uutispuurosta).

50. marit suhtautuvat sukulaisten henkiin 

lämmöllä ja kunnioituksella (suoraa avun 

pyytämistä vältellään).

51. suvun / perheen uhripuuhun veistetään 

kuolleen puumerkki.

52. kuolleiden henkiä ei pelätä (pidetään

perheenjäseninä, vieraiden henkiä vältellään).

53. kevättä ja syksyä pidetään hyvinä aikoina 

kuolla (liikkeen aikaa, vrt. jutaaminen).

54. poutaa ja uutta kuuta pidetään hyvinä 

aikoina kuolla (vrt. päivään ja kuuhun

matkaavat sielut).

55. kutsumatta saapuneita kuolleita oudoksutaan 

(tyytymättömiä johonkin).

56. kaukana kuolemista pelätään (uskotaan 

ettei henki löydä takaisin kotiin).

57. saamelaiset kutsuvat kuolleita sanoin jämes, 

jamis, jämedzah, rohkki ja kuöddäm-olmos 

(jättänyt-ihminen).

58. saamelaiset kutsuvat kuollutta sukulaista 

sanalla oamekas (kuollut omainen, oabmehas

=elävä omainen, vrt. aa-sielu, aamu).

59. saamelaisten mukaan korvien soiminen 

enteilee kuolemaa (jammijaz-kiell,

kuolleiden kieltä).

60. saamelaisten mukaan eläimiä huonosti 

kohdellut saa osakseen vaikean kuoleman.

61. saamelaiset pitävät kuoleman jälkeen hylätyllä 

kodansijalla ruokailemista onnea tuovana 

(henget hyväntahtoisia).

62. saamelaiset eivät jätä kuolleita petojen 

syötäväksi ("koska hajottavat luut", vrt. luut 

sielujen sijoina, jälleensyntyminen).

63. saamelaisten mukaan kuolleista kertovat 

joiut parantavat elämää tuonilmaisessa 

(vrt. omat joiut).

64. kuolleille uhrataan länteen tai pohjoiseen 

päin (toisen tiedon mukaan nurinperin 

käännetyissä vaatteissa).

65. komit kutsuvat sukulaisten henkiä 

vanhoiksi ihmisiksi (vaz jez).

66. komien mukaan sukulaisten henget 

elävät toisessa maailmassa ja ovat läsnä 

sukulaisten arjessa (vrt. kaksi lähekkäin

sijaitsevaa maailmaa, vrt. päivä ja yö).

67. komien mukaan sukulaisten henget

ilmestyvät enteissä ja unissa.

68. komien mukaan sukulaisten henget 

voivat ilmestyä ihmis ja eläinhahmossa 

(vrt. eläinten ilmestyminen ihmishahmossa, 

jäänteitä ajalta jolloin ei tehty eroa ihmisten 

ja eläinten välille).

69. komit pyytävät sukulaisten henkiä 

apuun tukalissa tilanteissa.

70. komit vetoavat sukulaisten muistoon 

halutessaan saada tukea tärkeälle asialle.

71. sukulaisten henget kutsutaan syömään 

sanoin "aloittakaa, tulkaa lähelle, vanhemmat" 

(läsnä joka aterialla).

72. saamelaiset jakavat naisen omaisuuden 

tytärten kesken (nainen omistaa kodan
tavaroineen, mies kulku ja pyyntivälineensä).

73. mordvalaiset viestivät kuolleille itkuvirsin 

ja valkoisia sieluliinoja heiluttaen.

74. hantit antavat kuolleiden kaimoille uudet 

nimet (kuolleiden nimiä ei lausuta ääneen, 

käytetään kierto ja sukulaisnimiä).

75. nenetsinoita odottaa aamuruskoon tai 

"seitsemänteen aamuruskoon" ennen 

parantamaan alkamista (vrt. uni parantajana, 

vrt. päivä elämän aikana).

76. kuollutta voidaan kutsua omalla nimellään 

suruaikana (suruajan jälkeen aletaan kutsua 

lintuseksi, syntyseksi tai vanhemmaksi, 

vrt. matka tuonilmaiseen, nimien

jälleensyntyminen).

77. kuolleelle nimetään puu pihasta tai 

lähimetsästä (vrt. vastasyntyneiden vieminen 

puiden luokse).

78. kuolleen kunniaksi karsittuun puuhun 

jätetään "yhtä monta oksaa kuin on jälkeläisiä" 

(toisen tavan mukaan naimattomalle yksi 

ja naimisissa olleelle kaksi oksaa).

79. kuolleelle karsittuun puuhun jätetään pitkät

oksat keskivaiheille (jotta näyttäisi kätensä 

levittäneeltä ihmiseltä, vrt. vanhempi oma puu 

perinne, as pu).

80. samojedit pitävät itsemurhaa hyväksyttynä 

tapana kuolla (ymmärretään itsensä uhraamisena 

ja tapana helpottaa läheisten taakkaa).

81. saamelaiset kutsuvat sukulaisten henkiä 

joikaamalla, käymällä maahan vatsalleen,
nostelemalla kiviä tai pitämällä kädessään keppiä 

(apua pyydettäessä, neuvoa kysyttäessä).

82. kuolleesta lapsesta sanotaan "tallessa lapsi 

mättähässä" (vrt. maa sielujen sijana,

maan lähellä sijaitsevat tuonilmaiset).

83. udmurtit pitävät jokea elävien ja kuolleiden 

välisenä rajana (tämä ja tuo puoli).

84. saamelaisten mukaan sukulaisten henget 

käyvät toistensa luona poroilla (elävien tavoin).

85. udmurttien mukaan tuonilmaisessa eletään 

sukupolvittain (vrt. maan päällä).

86. marien mukaan ihminen kuolee seitsemän 

kertaa ja muuttuu sitten kalaksi (vrt. syntyy

seitsemän kertaa, vrt. kalojen pitäminen

sieluttomina).

87. mordvalaiset pitävät sukulaisten henkiä 

suvun elävien jäsenten suojelijoina (pyydetään 

käymään usein).

88. mordvalaisten mukaan sukulaisten henget 

osallistuvat kaikkiin tärkeisiin perhetapahtumiin.

89. kuolleen kykyjen uskotaan siirtyvän 

vanhimpaan lapseen (vrt. periytyvät nimet, 

suojelushenget).

90. kuolleita puhuteltaessa kumarretaan pirtin 

peränurkkaan päin (länttä tai pohjoista kohti, 

etuovi etelään tai itään).

91. kuolleiden uskotaan kulkevan "hämähäkin 

emuulla" (vrt. hämähäkkien hahmossa, 

hämähäkkiemon suojeluksessa).

92. kesän ensimmäiset elot annetaan sukulaisten 

hengille (marjat, kalat).

93. eläväiset eivät saa maata samaan suuntaan 

kuin kuolleet (otetaan huomioon majoja ja 

hautoja pystytettäessä).

94. haltijoiksi muuttuneiden sukulaisten 

uskotaan vaikuttavan jälkeläistensä asioihin 

(kutsutaan henkeä tarkoittavilla sanoilla, 

hantin tonx, mansin tow, mordvan tsov, 

suomen huu).

95. "tule hot tuuvina tuppoa, sirittele hot 

sirkkusena, piäskysenä piäni piällä" 

(sukulaisten henkien kutsumista).

96. mansit kutsuvat kuolemaa sanoilla 

"kangistui", "meni olemattomaksi", 

"meni kuolleen ilmalle", "tuli ikänsä päähän", 

"lankesi kuoppaiseen paikkaan" ja 

"eli tämänilmaiset päivänsä".

97. obinugrilaiset pitävät elinpäiviä syntymän

jumalatar Kältasin ennalta määrääminä
(päivien päätyttyä "mennään yhtymään 

kuolleiden parveen").

98. obinugrilaiset käyttävät kuolleista 

ilmaisuja "osaton isäni", "kuollut olento", 

"sammunut olento" ja "peitetty emoni" 

(nimeä ei lausuta vuosiin, kaimat vaihtavat 

suruajaksi nimensä).

99. obinugrilaisten mukaan hukkuneet muuttuvat 

purojen haltijoiksi (sojem-tonx).

100. hantien mukaan kuolleina syntyneet 

lapset ("navalliset") muuttuvat levottomiksi

hengiksi (patsay).

101. hantit muistavat sukulaisten henkiä maahan 

levitettyjen karhuntaljojen edessä (lahjat taljojen 

päälle, "niitä muistetaan kenet muistetaan",

vrt. karhun heimoon kuuluvat).

102. saamelaisten mukaan sukulaisten henget 

elävät saivoissa eli pyhinä pidetyissä järvissä, 

vaaroissa ja tuntureissa.

103. saamelaiset palvovat saivo-henkiä ja käyvät 

kuulemassa neuvoaan (uskotaan suojelevan 

muistajiaan).

104. saamelaisten mukaan saivojen värit näkyvät 

puvuissa (jokaisella saivolla omat värinsä,

vrt. siidalla, suvulla).

105. saamelaisten taruissa saivo-henget ajavat 

poroilla vaaralta toiselle.

106. saamelaisvanhus jakaa kuoleman lähestyessä 

saivo-henkensä lapsilleen (mitä useamman omaa 

sitä onnekkaampana pidetään, vrt. kaddz-henget,

katsojat, kaitsijat).

107. saamelaiset kutsuvat saivoja joikaamalla 

ja uhraamalla.

108. "makaelkaa maireet luojat, mainivon 

makauksellaan, lepäelkää leppeät luojat,
leinekkähän lepäyksillään" (luojiksi kutsuminen, 

itkuvirsien kieltä).

109. "nouse muamo muanalani, tuatto turpehen 

takani, miun ainuon avukse, yksinäisen ystäväkse, 

tätä huonuo hoituassani, kipietä pelastuassani" 
(henkien apuun kutsumista).

110. "auta milma, toattoseni tuonelasta, 

moamoseni moaemästä, kaikki suuret sukukunnat, 

heliet heimokunnat, muistetut da i muistamattomat, 

tiijetyt da i tietämättömät, huhuta huijahuta, 

ei kuulu kummaistana" (tuonela ja maaemä,

vrt. huhuilla, huu-henget).

111. hantit kutsuvat kuollutta "häneksi joka on 

lähtenyt metsästämään ei-mitään".

112. hantit eivät puhuttele kuolleita nimillään 

(uskotaan pitävän kutsuna, vrt. nimien

jälleensyntyminen).

113. hantien mukaan kuolleet ilmoittavat

tarpeistaan unissa.

114. "nouse maasta, maammoseni, kalmistosta, 

kantajani, väkinesi, voiminesi, avuxeni, armoxeni, 

tuexeni, turvaxeni, seisomah selän takana, 

poian ainoan avuxi" (emon hengen kutsumista).

115. hantit eivät puhu kuolleista iltaisin 

(päivän laskettua, henkien aikaa).

116. hantit eivät nuku yhensuuntaisesti 

kuolleiden kanssa (kodan ja hautojen 

suuntaaminen).

117. "hyvä kalma, puhas kalma, kalman väki 

voimallinen, joka lie teitä sovan miekas kaatunna, 

elikkä veteh hukkunna, elikkä metsäh kuollunna, 

elikkä kyläh häivynnä, pitäkää nyt sula sovinto, 

siksi ilmasta ikeä, kuuksi kullan valkijaksi 

(kalman väki, oudosti kuolleiden ja vieraiden 

henkiä).

118. hantit laittavat kuolleena syntyneen lapsen 

suuhun pienen kiven.

119. nenetsit kuljettavat kuolleen sukulaisen 

kalloa mukanaan (vrt. hengen sija, suvun 

perustaja).

120. hantit pitävät kuolemaa unen kaltaisena 

(vrt. nurinkurisuus).

121. hantit kutsuvat talvella kuolemista 

"karhun pesässä nukkumiseksi" (vrt. karhu

heimon perustajana, vrt. sielujen muuttuminen

karhuiksi).

122. "päästä, luoja, luonnolleen, päästit päivät 

paistamaan, kuutamat kivestä kiskoit, miksikäs 

minuo et päästä, päiviltä pahoilta, elämiltä 

vaikijoilta" (kuolemaa toivovan sanat).

123. "ves on vanhin veljeksissä, tuli nuorin 

sisärissä, kalma ombi kaikkei vanhin" 
(kalman iästä).

124. selkupit eivät melua tai katso ikkunoista 

öisin ("kuolleet ovat lähellä").

125. selkupit kutsuvat kuolleita sanalla lattar

(vrt. lattia, laita).

126. marit kutsuvat kuolleita sanalla kotse

(vrt. kohtua tarkoittavat sanat).

127. selkuppien mukaan luut (le) ja kallo

(olillaka) elävät muuta ruumista pidempään 

ja pystyvät ottamaan vastaan uutta elämää 

(vrt. jälleensyntyminen, luista huolehtiminen,

vrt. olli, lakka, vrt. lelu, lepo).

128. selkuppien mukaan lapset muuttuvat

kuollessaan perhosiksi (lontirä, vrt. lentiira).

129. "käsin liivat liikuttelit, sormin sirkelit somerit, 

nossitko armasta hauvastani, kallista kalman 

pohjastani" (kuolleen kutsumista).

130. saamelaiset kutsuvat sukulaisten henkiä 

sanoilla saiva olmah (saiva miehet) ja passevare 

olmah (pyhien vaarojen miehet).

131. saamelaisten mukaan saivohenget elävät

pyhillä vaaroilla ja ovat sitä mahtavampia mitä 

kutsumiseen käytetty joiku.

132. nenetsien mukaan heikentyminen ja 

kuolema johtuvat sielun menetyksestä tai 

vahingollisten henkien (ngyleka) vaikutuksesta 

(uskotaan kaappaavan ihmisiä, vrt. nga,

vrt. le=luu).

133. mansit palvovat sukulaisten henkiä 

laaksojen, metsien, jokien ja järvien henkinä 

(keskisen haltijoita jotka turvaavat perheiden 

hyvinvoinnin, vrt. seidat eli hiidat).

134. "koha mie en sunkaa kuolis alaskuuhu sitte 

teä talo köyhtyy" (kuun vaiheeseen yhistäminen).

135. "em mie koskaa kuolemast o arpaa lyöny" 

(pyhä asia).

136. "tuhma kuoloo milloin otetaa, viisas lähtöö 

milloin arveloo" (kuoleman arvaaminen).

137. "ei sitä ennen anna elämälle arvuu ennenku 

rupiip omaa ohtaa tuulemaa" (kuoleman 

lähestyminen, saa arvostamaan elämää).

138. "neet arvovat että se hukkas ittensä" 

(hukkas eli tappoi).

139. "kyllä niitä on eelisiä, semmoisia näköjä eli 

kuuloja, ennen tai jälkhiin sen kuolemanhetken" 

(eelisiä eli etiäisiä).

140. "joku taas ol lusikkansaj jättänys sano meirä 

äitee" (kiertoilmaisut).

141. "toillaisel ajattomal kuolemal pit kualemaan" 

(kuoli ennen aikaansa).

142. "taijan männä hangele" (itsemurhan 

nimityksiä).

143. "semmoseen haparoentiin se alakaa männäj 

jo tämä elämä" (kuoleman lähestyessä).

144. "meil vanhad olti kois kuloman az" 

(kodissa kuolemaan asti).

145. "meroi miuld mihen otti" (meri otti 

miehen).

146. "miä näim mamoin unessan" (unissa 

nähdyt läheiset).

147. "täh taloih on häi juurevunnuh, kuolkah täh" 

(kuolkoon tähän, vrt. synnyinpaikka).

148. "kuulou luissah, jotta surma tulou" 

(luissa kuuluminen).

149. "mie olej jo vanha, joutava kuolomah" 

(luonnollinen asia).

150. "kuolem ei ole itsessäi" (itsessäi eli

kiinni omasta tahdosta).

151. "mie jäiv vielä eleä irvottamah" 

(miehen kuoltua).

152. "pitk ol igälangu kuoltez, keräi täl ilmal päiväd" 

(ikälanka eli elämänlanka).

153. "onnoako ei soa eleä, kuolta pitäy" 

(kuoleman hyväksyminen).

154. "sid oli kuolemaz, ga elävyi" (tautien 

luonteesta).

155. "kui ilmah, i kalmah" (kuin syntyy, 

niin kuolee).

156. "kalmannenä on, etko kuole, etk elä" 

(tautien nimiä).

157. "voimatuz kalmevutti hänen da paha mieli" 

(voimat vievä tauti).

158. "kahtel karval kävelöy" (kahella karvalla,

harmaista hiuksista).

159. "kuolien aigah kadajasavuo pertis poltetah" 

(poltetaan katajasavua, vrt. pihtakuusta).

160. "tiijän sykkö synnyndän, vain en tiijä sidä sijua 

kunne kuolema tuloo" (synnyin ja kuolinsija,

vrt. siita).

161. "se kuoli omineh vägineh, ei katsottanuh ni kel" 

(omine väkineen eli voimineen).

162. "silmät kellistyi kuolendoa vas" (kellistyi

eli pyörähti).

163. "kerda kuolla, kahittsi eliä" (elää kahdesti, 

tuonelassa eletty elämä).

164. "virujes ymbär paltsat tävved villulavoo, 

niidy kezrävytetäh" (kehrätään loppuun 

kuolleelta jääneet työt).

165. "kesken aigoa kuoli" (kesken aikaa,

aika=päästä päähän).

166. "minun ukko kuoli ylen kezesti, ylen sulasti" 

(kuolla kesysti, sulasti).

167. "kui keräine lähtöv vieremäh, sid agjas sah 

vieröy, i minun elaigaine" (vierii aikaan saakka,

kuolinaikaan).

168. "surmu kielen ottav ennen kuolendoa" 

(ottaa kielen, vie puhekyvyn).

169. "ken kui kielissäh da mielissäh kuoloo" 

(järjissään ja puhekykyisenä).

170. "viruja on kielemmielissäh" (viruja

eli vakavasti sairas).

171. "muskal naine kuoli, veittsi huodras kirboi" 

(puolison kuolemaa verrataan huotrasta 

putoavaan veitseen).

172. "kiukkakuolomalla mäni" (kuoli äkisti).

173. "kohenoo ku kahem pedäjän välih pandaneh" 

(kohenee eli paranee, vrt. puiden väliin 

hautaaminen).

174. "kuoliel kaksi kerdastu vai hengi korahtih" 

(kuolinhetkellä).

175. "se vie vedeh kuoloo, kumalleh ku magoaa 

ainos" (hukkuu, vatsallaan nukkuva).

176. "mie näin kyllä viime talvena, kevättalvella 

unen, sen kuollehen unen" (kuolleen unen,

enneunet).

177. "kuoliennenä oli tulluh, jallad on vilud, 

roza sinine, kivistäy niveliä, vilul puistau"
(kuolemaan johtavat taudit).

178. "kuoliensormi" (nimetön).

179. "kuoliezheiny" (sananjalka).

180. "ei niin kiirehtä, jotta ei kuolomah jouva" 

(sanonta).

181. "tuotih koistah sanomat, toatto siel on 

kuolomassa" (isä kuolemassa).

182. "kaikilla pidäu kuolla" (elämän

seuraus).

183. "eihän täss ole miesten surma, eikä kuoloma 

urosten" (surma ja kuolema).

184. "kuolemiin on rinnal nämil ajjoil eläjez" 

(rinnalla eli lähellä, vanhana).

185. "kuolenda ei ou omassa vallassa" 

(tulee ajallaan).

186. "minä kuolendaa en varaa" (varaa 

eli pelkää).

187. "didin kuolendaijasta on jo viiskymmendä 

vuotta" (didin eli isin).

188. "synnyndysijan tijjäd, a kuolendusijoa et tijjä" 

(synnyin ja kuolinsija, vrt. paikoille jäävät

haltijat).

189. "kuoltuu itkietäh kuolenduvirzi, eiga händy 

synnynkoirat haukutah" (synnyn eli tuonelan 

koirat, vrt. synnyt=sukulaisten henget).

190. "mie ukon kuoletin" (kuoletin eli hoidin 

kuolemaan asti).

191. "kuolied ei pie varata, a eläveä pidäv varata" 

(varata eli pelätä).

192. "kun kuoleikse kuuluh nin siinä talossa lautoa 

vessettih ta itettih" (kuuluu kuolleeksi, kuolemasta 

kertoneen enteen jälkeen).

193. "kuolienkopra" (saniainen).

194. "kuolienkotta" (iso laukku).

195. "kuoliemmarja" (sianpuolukka).

196. "ukko rupei kuolomah i kuttsuv kaikkie poikie" 

(kutsuu poikia, vrt. suojelushenkien

luovuttaminen).

197. "ukko uupu, voari vaipu, kuoli konttien kutoja, 

kesselien keikuttaja" (uupui eli vaipui).

198. "kuolian viesti kustai tulou ku nenän ladvu 

kubizou" (kuolleilta tulevat viestit).

199. "kuulov luissah jotta surma tulov" 

(luissa kuuluminen).

200. "hyvä ukkoni oli, en voi kyynälittäh mainita" 

(kuolleista puhutaan hyvää, tai ei puhuta ollenkaan, 

eivät pääse puolustautumaan).

201. sanalla kulua tarkoitetaan kuolemista, 

eksymistä, loppumista, väsymistä ja hiipumista 

(saamen golla, hantin kola, mansin xol).

202. sanalla surma tarkoitetaan onnettomuudessa 

kuolemista (saada surmansa, viron surm, hantin 

sorom, mansin sorem, vrt. suru).

203. sanan kuolla muotoja ovat koole (viro), kulo 

(mordva), kole (mari), kuli (udmurtti), kul (komi), 

kala (hanti), xol (mansi), hal (unkari), xa (nenetsi), 

ka (enetsi), kua (nganasani), qu (selkuppi), ku 

(kamassi) ja kaxli (kantaurali, vrt. kaloiksi

muuttuminen).

204. sanalla jama tarkoitetaan kuolemista, 

sairastumista, menehtymistä, katoamista,
eksymistä ja hulluksi tulemista (saamen jabme, 

mordvan joma, marin joma, nenetsin jama, 

enetsin jeoa, nganasanin jamajua, vrt. jabme

akka, jomala, yamalin niemimaa).

205. sanalla jama tarkoitetaan kuolemista, 

sairauteen kuolemista ja sairautta (kantauralin 

jomo, jompo, vrt. missä jamassa).

206. nenetsit pitävät haamuja luonnottomasti 

kuolleiden henkinä ("eivät löytäneet tietä 

tuonilmaiseen").

207. nenetsit kutsuvat kaikkea tuonilmaisen 

kanssa kosketuksissa ollutta sanalla syamei 

(kuolleet, vastasyntyneet, synnyttäneet naiset,

vrt. samea, sumea).

208. nenetsit puhistavat tuonilmaisen kanssa 

kosketuksissa olleet esineet, kodat ja reet 

(vrt. kalman tarttuminen).

209. nenetsit kantavat kuolinkodan esineet 

ulos ennen kuolemaa (etteivät saisi syameita).

210. nenetsit puhistavat itsensä haudalta 

palatessaan (menot samat kuin kuukautiskiertonsa 

lopettavalla naisella).

211. nganasanit kutsuvat kuolemaa 

väärinymmärrykseksi (vrt. sielujen 

jälleensyntyminen).

212. nganasanit pitävät kuolemaa 

vahingollisten henkien aiheuttamana.

213. nenetsit pitävät kuolemaa Illike ngan 

aiheuttamana (uskotaan vievän ihmisen 

henkisielun, iindad).

214. nenetsit kutsuvat kuolleiden henkiä 

sanoilla khalmer ngyleka (vrt. kalma,

vrt. nga=ngu).

215. selkupit pitävät kuolemaa kehon ja 

hengen irtaantumisena (vrt. kaksi sielua).

216. selkupit pitävät kuolemaa jälleensyntymisen 

varmistajana (iloinen ja surullinen asia).

217. nenetsit kutsuvat kuolleita sanalla kamir

(vrt. kamut, kaamea).

218. hantit puhuvat kuolemasta kiertoilmaisuin 

("joko kyllästyit soiden kulkemiseen ja päivänvaloon, 

haluatko kuolla").

219. nenetsit antavat vanhusten kuolla oman 

mielensä mukaan (jätetään rauhaan sen jälkeen 

kun eivät enää suoriudu päivittäisestä elämästä).

220. hantit kohtelevat kuolevia hyvin (etteivät 

muuttuisi vahingollisiksi hengiksi).

221. hantien mukaan kuolleen henki kulkee 

kuoleman jälkeen paikoissa joissa kävi elämänsä 

aikana (matka kestää kolme päivää).

223. komit kutsuvat kuolleita sanalla kulöma 

(vrt. kul-oma, lovja=elävät, vrt. lov-sielu, 

vrt. lounas).

224. komit kutsuvat kuolemiseen liittyvää riutumista 

sanoilla lolys petö (henki alkaa lähteä).

225. komit kutsuvat kuolevan lähellä istuvia 

sanoilla lov vidzödöni (henkeä odottavat, 

vrt. vitsa, vitkastella).

226. moksalaisten mukaan haltijat ja kuolleiden 

henget ovat sukua toisilleen (vrt. haltijat=sukujen 

perustajia).

227. ersalaiset kutsuvat kuolemaa sanalla kuloma

(vrt. kulin omat, kulo maa).

228. ersalaiset yhistävät kuolemaa sukupolviin 

(yhden kuoleman uskotaan merkitsevän toisten 

samanikäisten kuolemaa).

229. ersalaiset pitävät kuolevan viimeisiä hetkiä 

pyhinä.

230. ersalaiset ovat hiljaa kuoleman lähestyessä 

(puhumisen uskotaan häiritsevän hengen 

lähtemistä).

231. ersalaiset nostavat kuolevan lattialle 

(jotta henkensä lähtisi nopeammin).

232. ersalaisten mukaan noita voi kuolla vasta 

sen jälkeen kun on jättänyt tietonsa nuoremmalle 

noidalle (vrt. apuhenkensä).

233. ersalaiset kutsuvat kuollutta sanalla kuloman

(vrt. ku-loma, lomailla).

234. nenetsit vetävät kuolleen noidan haltijareen 

kuolinpaikalle, pyhäkköön tai noidan istuntopaikalle 

(reki=apuhenkien sija).

235. sanalla surra tarkoitetaan kuolemista, 

särkemistä, sattumista, hiipumista, murehtimista, 

heikentymistä ja pyörtymistä (viron sure, hantin 

suran).

236. sanalla surma tarkoitetaan kuolemaa, 

kuollutta, kuolemista ja onnettomuudessa 

kuolemista (viron surm, hantin sorom, 

mansin sorem, vrt. or / ur-sielu).

237. saamelaiset sanovat vakavasti sairaasta 

tot ij tääidi kieva kuullad (hän ei kuule käkeä).

238. saamelaiset pitävät revontulia raudasta 

kuolleiden henkinä (vrt. rautaiset aseet ja 

työkalut).

239. saamelaiset pitävät liian helppoa saalista 

kuoleman enteenä (miedus).

240. saamelaisten mukaan kuolleet kaipaavat 

läheisiään (liian voimakasta kaipuuta pidetään 

vaarallisena eläville).

241. saamelaiset pitävät ennen aikaista kuolemaa 

ahneuden tai turhamaisuuden seurauksena 

(paheksuttuja piirteitä).

242. saamelaiset pelkäävät tapaturmaista 

kuolemaa (kadonneen uskotaan menettävän 

jälleensyntyvän kehonsa ja jäävän vaeltamaan 

levottomana henkenä).

243. saamelaiset eivät pelkää luonnollisesti 

kuolleiden henkiä (pidetään hyväntahtoisina).

244. saamelaiset välttelevät hautoja ja kuolleiden 

jäännöksiä (vrt. omituinen hautausmaalla 

käyminen).

245. saamelaiset kutsuvat leskeä sanoilla 

liessk-ahk ja liessk-kalles (vrt. lieska,

lieksa).

246. saamelaiset kutsuvat kuolemaa sanalla 

jäämmem (jäämtemes=kuolematon).

247. saamelaiset kutsuvat kuolemista sanoilla 

joamme ja jäämmed (vrt. ja=maa).

248. saamelaiset kutsuvat kuollutta sanalla soarrm 

(vrt. sarma, surma).

249. saamelaiset kutsuvat ruumista sanoilla

joam-molma.

250. saamelaiset kutsuvat eläimen ruumista 

sanalla roannk (vrt. ranka, ro-anka).

251. saamelaiset kutsuvat kuolleita sanalla jamis 

(elävät maan alla).

252. saamelaismies kiertää kuoleman lähestyessä 

pyynti ja laidunmaansa, uhraa maalle ja pyytää 

maata elättämään jälkeläisiään (kuten elätti 

häntäkin).

253. sanalla por tarkoitetaan vanhoja (saamen 

boares), edesmenneitä (udmurtin peres), 

menetettyjä ja palaavia (komin peris) ja vanhaa 

ikää (komin poris, vrt. perhe, pori-uhrit,

por-heimo).

254. "rupieu jykiekse, kun on kaikki tsiisto mänty" 

(elämä vaikeutuu, sukulaisten kuoltua, 

vrt. siito, siita).

255. "niyhendi nivelet kuolendoa vaste" 

(kuoleman enteitä).

256. "nenänagjazen kupettau, kuollien viesti tuloo" 

(nenänpäätä kutittaa).

257. "midä neronnu nygöi piettäneh, ku izä kuoli" 

(keneltä kysytään neuvoa).

258. "kui ilmah, muga i kalmah" (kuten synnyt, 

niin kuolet).

259. "moah pidi männä ennen aigoa, ruohkalleh" 

(ruohkalleh eli raakileena, nuorena).

260. "kylmändeä pidi moah mennä" (paleltui 

kuoliaaksi).

261. "kuolemah himoittaz omale muale piästä" 

(omalla maalla kuoleminen).

262. "miul oli poiga kuuzikuuhine" 

(kuollessaan).

263. "tuatto tunsi luissah, jotta hiän on kuoloman 

sijalla" (luissa tuntuminen).

264. "kuulov luissah jotta surma tulov" 

(tapaturmainen kuolema).

265. "ei pie lotkua sill aigua" (lotkua eli kolistella,

kuolevan lähellä).

266. "loppi paginan kuolendoa vas" (menetti 

puhekykynsä).

267. "vardoijah hänen ijän loppuo, lähtemizilleh 

on" (istumme kuolevan kanssa, odotamme

iän loppua).

268. "kuoltez ned oli loppusanad, hyväl nevvoi" 

(viimeiset sanat).

269. "jumala oli liitom pannun jotta suksiem 

peällä kuolla" (suksien päällä, luonnollisesti,

vrt. tapaturmaisesti).

270. "lijjal surmal kuoli, puu kuadui piäle" 

(liijalla surmalla, ennen aikojaan).

271. "liigu surm on toraz ollez" (liika surma, 

sotaan viedyillä).

272. "viego liennen lapsie nägemäh hengiz ollez" 

(lapsien näkeminen).

273. "viego liennen nägemäh omoa randoa" 

(kuolemaa lähestyvän ajatuksia).

274. "kunne dumal leppii kuolemah, sinne i kuolet" 

(dumal=jumala, leppii=tarkoittaa).

275. "ei olluh vie minul lepitty sil surmal kuolta" 

(lepitty eli tarkoitettu).

276. "kerran kuh oli lepitty kuolemah, ga sihhäi 

hänem pidi kuolla" (kohtaloon yhistetyt sanat, 

vrt. leppä, leppilampi).

277. "leppimättömiä surmua ei ule" (ennalta 

määräämätöntä).

278. "armottomiks jiätih lapskuluzet" (orvoiksi, 

vanhempien kuoltua).

279. "peästimmös zvierin kynziz, olin kuolendukuvil jo" 

(kuolendukuvilla, ennen kuolemaa näkyvät kuvat, 

muistot elämästä).

280. "pezeä joatah izän kuolduo" (kuolinpesä).

281. "ongo kalanluuhizil kravattizil pedranvillaz 

laittu perinäized" (kalanluisille sängyille, 

poronkarvaiset patjat, kuolienvastavusvirttä).

282. "kalmam pardahal on, ei pagize eigo tunne 

ni kedä" (puhu, tunne ketään).

283. "häi oli do surman pardahal" (kalma ja surma, 

surma=tapaturmainen kuolema).

284. "hos ni tuoh kuolen ni siin ei auta, se om pakko 

surma varjella" (surma varjella, pahimmatkin 

henget suojelevia).

285. "pahal surmal kuoli" (surman ottamat).

286. "oltih, elettih ta kuoltih" (elämän kaari).

287. "mielem pidi iän kaiken" (oli järkevä, 

kuolemaan asti).

288. "jallat puhalduu toizel kuolendan iel" 

(puhaltuu eli turpoaa).

289. "pudehed on langettu kuolendoa vas" 

(voimat menneet, vrt. puhti).

290. "aa aa akkan kuali, saisin toisen, mutt en 

huali" (uudelleen naimisesta, hyvät muistot 

antavat voimaa).

291. "kyllä se kalahoo mieltä kun mies kuol" 

(kuoleman aiheuttama mielipaha).

292. "ei tuo niin kalaman hampaihen mää" 

(sukulaisille annetut tavarat, vrt. hautaan 

laitetut).

293. "on kun kalaman käsistä karannu" 

(kalpeasta ihmisestä, vrt. kal-ma,

kala-ma).

294. "mie mänin kalmankalpiaks" (kalman

kalpeaksi, elämän ja kuoleman värit).

295. "sen ol jo kalma silmäm päällä" (kalma 

eli sameus).

296. "kuolemankalama silimissä" (kuoleman 

enteitä).

297. "ei kae se enneä kaovva elä ku ol jo kalama 

silemäem peällä" (kuolemaa edeltävä silmien 

sameneminen).

298. "ei niistä kalama tartu nuista kalamalauvvosta, 

mitä sie pelekeet tyhjee" (kalmaa pelkäävät, 

elämän vastakohta).

299. "tohitko koskiak kalamalautaan" 

(kalman tarttuminen, vrt. suojelevat

ja puhistavat toimet).

300. "kalman haju tuli nokhan eeltä kuoleman 

ilmasta" (kalman haju).

301. "katajaa poltettiin, että meni pois se kalmahaju" 

(katajalla suojautuminen).

302. "eihän tuo nyt kalamah hamppaasseem 

määk kun sukkuuj jiäpi" (tavarat kalman

hampaaseen, jää sukuun).

303. "nousii semmonen kylymä kalamahhik peälle 

kuolevalla" (kalman hiki).

304. "ne on jo viimeset henkevveeot, kalmanhiki 

jo nousoo" (viimeiset hengenvedot).

305. "kyllä se vielä puhu mutta sillä oli jo kalman 

kintaat" (kalman kintaat eli kalpeat kädet, 

kuoleman enteitä).

306. "sai jonku tauvin, jonka luulthin tulhen kuoliasta, 

sanothin että sai kalmavvihat" (tautien nimiä).

307. "se pesi sej ja vei sen kalamavein pois" 

(pesi ruumiin, kalmanvesi). 

308. "ol nii kalmee et se ol ninku lumi" (kalmee 

kuin lumi, sanan alkuperää).

309. "silmät jo kalmettuit kaik, nyt se kuoluo koht" 

(silmien kalmettuminen).

310. "jo tuotae vettää moa puoleesa, kun on niin 

kalamettunna" (maa vetää puoleensa, 
tuonilmaisen sijainnista).

311. "se un jo niin vanaha ettei saa ruvasta eluva" 

(kuoleman enteitä).

312. "viime kesänä se viälä jakso kutuak kalavostimet" 

(viimeiset kesät).

313. "on se tuo äkkikuolema semmosta kammaottavvoa" 

(äkkikuolemaa kammoksutaan).

314. "kyllä sitä vähän kammahtaa, vaekka se os 

elläessään kuinka tuttu" (kavahtaa ruumista, 

kuollut=elävän vastakohta).

315. "minä enn oo osana kammojak kummitosta" 

(kammota kummituksia, kuolleilla vähän voimaa 

eläväisten maailmassa).

316. "sehän sitte kammoo nykyähäv vanahojaki" 

(pelottaa vanhoja, vanhainkoti, kotona 

kuolemisen vastakohta).

317. "ka mikä sinnuu siin nyt sit kammottaa, 

eihä tuo ennää mittää siul haasta" (kuolleiden 

pelkäämisestä).

318. "kyl mar se semmonen kualeman kamo oj 

jokkaisella" (elämän vastakohta).

319. "kyllä kuolletta vähä kamoksuu" (outo asia, 

harvoin nähty).

320. "olko sillä kova kamppaos kuolemassa" 

(kuolinkamppailu, vrt. kuolemaa vastaan).

321. "ja joku tullee sentähen ku on ollu eläessä 

joitaki väliä ja kamppauksia ni se tullee sitte sen 

kaverin työt puhuttelemhan" (kuolleen henki, 

tulee tykö puhuttelemaan).

322. "se kankas oli sillon ylhääl kum minum 

miähein kuali" (kangas ylhäällä, kuoleman 

ajankohdan muistaminen).

323. "kuoleman jäläkiin ruummis kankettuu" 

(kankettuu eli kangistuu).

324. "puhetta siltä alako ensiksi kangistuttaa" 

(kuoleman enteitä).

325. "kyllä se kanaherata on kunnalliskottiin 

lähtee vuan minkäs taejjat, kuv voemat loppuu" 

(vanhainkoteja edeltäneet kunnalliskodit, 

oman perinteen vastakohtaa).

326. "meä yksinnäi teäl kantturoittele" 

(muiden sisarusten kuoltua, jokaisella polvella

aikansa).

327. "minoon tulluj jo niiv vanhaksi ja raihnaaseksi, 

jotta tästä joutaas jo" (kuolemaa toivovat,

rauhan antaja).

328. "vielähää seu nii kappera mummo jotta 

pettää surman vielä pitkä aikoo" (pettää surman, 

vrt. kuoleman).

329. "se ol viimenen karraus, ei muuta, 

siihen se kuol" (vrt. henkäys).

330. "kun se rupee tekeh kualemaa niin sanotah 

et sill on kari rinnas, kualemankari karahtaa 

sil kalel" (kuoleman kari).

331. "kyllä se ei oo ennää pitkäaikanen eläjä, 

koska kare on jo kurkussa" (kuolemaa edeltävä

äänen meneminen).

332. "teällä minä vielä karhotan" (karhotan 

hengissä, elämään tottuneet).

333. "kyl se piaj jo loppuu, sill oj jo kualeman 

kari rinnasa" (loppuu eli kuolee, kuolema

=elämän lopetus).

334. "sill on kurkus jo kuoleman kari" 

(kari eli korina).

335. "kuollon kari jo käyp rintois" (hengityksen 

heikentyminen).

336. "kuolevan kulkku karisee" (kuoleman 

enteitä).

337. "siit se alkoa henk karajoa ja siit se kuoluoki" 

(vrt. haltijan saapuminen).

338. "ser rinta nin karistoa se makoa jo kuolemanunta" 

(kuolemanuni).

339. "jos kuol kuka nii kattautettii" (poltettiin 

katajanhavuja).

340. "sill on kova katkeruus tuosta kuolemasta" 

(kuolemaan liittyvät vääryydet).

341. "johan sen näki kun katanto alako mennän 

niiv vaisuksi ja raukiaksi että ei se elä ennää 

kauvvan" (katanto eli katse).

342. "myöhäist on katumine kuolemaj jälkie" 

(sanonta).

343. "kui kauva se issäis o kuolt nyt" (kuoleman

ajankohdan muistaminen).

344. "meillä on käönyk kaokasie vieraeta" 

(kiertoilmaisut).

345. "oi voi stä kauheut kun täyty valkkiassen kualt" 

(valkeaan eli tuleen).

346. "kaonis kuolema, vaepuu kun sikejään unneen" 

(nälkään kuoleminen).

347. "se on kauvon kuollu" (kauan sitten 

kuolleet).

348. "ihan tapposen tahallaam mennään 

tuommoseem paekkaan joss on surma ihan 

kätteen käömässä" (surman suosimat paikat,

vrt. heikot jäät, valtatiet).

349. "se käve se kualem nii pikasest" 

(pikainen kuolema).

350. "sillä on viimiset langat keträttävänä" 

(kuolemaa lähestyvällä).

351. "toisethan ne kuollak kupsahtavat kesken 

ikkäänsä" (kesken ikää, vrt. aika=päästä

päähän).

352. "kehnoni ja kehnoni ja nin keväälä kuoli 

jäänlähön aikhan" (omassa ajassa muistaminen, 

vrt. omituiset kalenterivuodet).

353. "keikaottoo kaplaasa" (keikauttaa 

kaplaansa, kiertoilmaisuja).

354. "voan olko se siivoa surmalta kum 

mestarnikkarin keikaotti" (kuoleman luonteesta,
tasapuolinen, ottaa kaikki).

355. "aina ko hällä ol lapsi kuollu, niiv västäräkki 

eesä keikailee" (kuolemaa enteilevät linnut, 

vrt. vastaan tulevat sukulaisten henget).

356. "kukahal liek keikanna" (keikanna

eli keikahtanut).

357. "kuul keikoo heittäneen" (heittäneen

keikoo, kiertoilmaisut).

358. "ol se minun äitvanha, se ol keinokas 

immeinen" (äiti vanha, vanhoiksi kutsuminen, 

vrt. vainaja).

359. "sehik kuulu jo panneem partasa kellelleen" 

(partansa kellelleen).

360. "minä oon jeäny ihan keloksi" (jäänyt 

keloksi, läheisten kuoltua).

361. "se rupes sitä veljee kenkuttammaa, 

sen Aaku miel tul pahaks että hää jäi vähäle" 

(taloa jaettaessa, vieras tavaran kerääminen

=vieraat perintöriidat, vrt. suojelushenkien 

periminen).

362. "kuoli kenkäjalkhaan" (kengät

jalassa, yhtäkkiä).

363. "häm meni ja heitti kepil lepistöö" 

(kuolleen miehensä kepin, jota oli pyytänyt 

unessa).

364. "se käövväk kepsuttel teällä aena kävelyksillä" 

(hiljattain kuollut, vrt. muisto, aaveet).

365. "pakko ei uo muuko kuolema ja sekkii voa 

kerra elämäs" (sanonta).

366. "et se kuoli niin ku, keske aikkatas" 

(48-vuotiaana kuollut).

367. "se aena joe ja tappeli ja kuoli sitte keske ikkiisä" 

(kuolemaa etsivät).

368. "laps kualleen sijjaaj ja keskemmenneen kaks" 

(kuolleen sijaan, vrt. hautaan).

369. "se keskettyy lopun teko jos lujastip puhuthan 

tai lujastil liikuthan" (uskomus, lopusta

puhuminen).

370. "kesk om paras" (kuunvaihe kuolla,

keskikuu).

371. "kupa mie, kupa mie kuolisin kesoilla, 

saisim paljon soattajii, saisin seäsket soattamaa, 

itikkaiset itkemää" (kuolinajan toivominen).

372. "sehik kuul ketarasa oejjasseen" 

(kiertoilmaisut).

373. "minä tänä kevännä arvelin eikö tuo kettuu 

minusta antanek" (kuolema, kettu=iho, nahka).

374. "isän kualemaj jäläkhin jajethin taloo kahareksi" 

(omat isät, vieraat talot).

375. "moata ei soanu jakkoo, se joutu 

vanahemmallev veljelle, muut sae lähteel 

löttötuohee" (vieraat lait, vieraat 

perintöriidat).

376. "minkätähen tytöt sae paljo vähemmäj 

jakoossuutta kum pojat" (vieraat lait, 

vieras tyttöjen syrjiminen, vrt. kodan pitäminen 

naisen omaisuutena).

377. "nii tolkussoa ol iha loppuuse ast, jaksussoa 

ja tolkussoa" (jaksossa ja tolkussa).

378. "kuoli jalahtalta" (kesken matkan).

379. "se kuol ihan jalahteeltaan" (jalalteelta 

kuoleminen).

380. "aivan se meni seisahilta jaloolta" 

(seisahilta kuoleminen).

381. "se olis hyvä kuj jalkainsap päältä pääsis" 

(hyvä kuolema, nopea).

382. "se kuali kans sillai jalkueelta" 

(vrt. äkkiä).

383. "ikkee jatkaat kun kuolleeks mainihtoot" 

(jatkaa ikää, uskomus).

384. "kaikkia sitä pittää nähä ennenkuk kuoloo" 

(pitää nähä, vrt. tapoja vastaan tekevät).

385. "ei sitä kannatte oottaa, jo sinnek keriethän" 

(kuoleman odottamisesta).

386. "a josko siel keskipäivääl ni sit enemmän 

keski ikäsii kuoloo ja jos ko iltasiil ni nyt sit 

ol vanhuksiin vuoro" (päivään yhistäminen,

vrt. ilta=il-sielu=vanha sielu, aamu=aa-sielu

=nuori sielu).

387. "se on menny siihen joukkoon, josa paljon o" 

(kuolleiden joukkoon).

388. "suorasääristej joukkoon kuulu seki 

menneen" (kiertoilmaisuja).

389. "se oli niin ilonen ja rehvakka van Tuoni 

vei, ei joutanna vanahaksi ellee" (haltijan nimiä, 

vrt. tuonela, tuonen tyttäret).

390. "tässä moaliskuulla se nähhään kuka se 

jeähytyslauvallej joutaa" (kuka kuolee, 

lopputalvi=lopun talvi).

391. "siinäkäät talossa ei oot Tuoni jouten ollu, 

paljo on vieny" (vrt. vieraat kulkutaudit).

392. "kuolo se ei kyseles sitä joutie" (kysele joutia, 

tulee yllättäen).

393. "sillä kuolemalla hän joutu männeeksi 

että tapaturman kaotta" (tapa turma, 

vrt. surma).

394. "eij yhtään sill oom mitäär rääpyä, kyllä se 

juluki sanoo" (sanoo julki, puhuu pahaa kuolleista, 

tekee vastoin tapoja).

395. "isä vaenoa se oli juroluontonen ja melekeimpä 

harvapuhheinen" (vrt. isä vanha, vainaja=vanaja).

396. "mie sitä vai olen jääny tänne yksihnäiseksi 

juuraskannoksi" (sisarusten kuoltua, puihin

vertaaminen).

397. "välistä nek kuolheet jyristävät eikä näy mithän" 

(kuolleiden henget).

398. "mutta jos jälkhin on kuolhet tulheet 

jyttyyttämhän niitä on häätyny tuhala saattaa" 

(saattaa tuhkalla, hautajaisten jälkeen liikkuneita 

kuolleiden henkiä).

399. "eij om muita jälel ku mie siit pahnueest" 

(pahnueesta eli lapsiparvesta, elää pitkään

=menettää paljon).

400. "saa sanua, että hyvät päevät oj jälessäpäen" 

(hyvien päivien väheneminen).

401. "tekpäs nekii kerra jälet siit, ettei ain jälettömin 

kule" (pirut, tekivät jälet, vrt. samojedin pi=yö, 

piru=yöllä kulkeva henki, vrt. yöeläimet).

402. "isä kuoli jo sitten ennemmin, äite sittev vielä 

eli koko ajat jälkiempäi" (pitempään elävät naiset).

403. "kyl se vähäs kamalaj jäljej jättää kualema" 

(henkisen jäljen).

404. "se on se kuollii jottaaj jäläkimuisttii jättännä 

joka se sittä kummittelloo" (jättänyt jälkimuistiin, 

kummitteleva henki).

405. "ei kannataj jänkätäh hauvantakasia" 

(jänkätä eli haukkua, eivät pääse 

puolustautumaan).

406. "ei se järiin kauvvan kuoliaan o ollukkaan" 

(kuolemasta oleva aika).

407. "se ov vaarallista jos kuallutta järki porataav 

voi tulla uniin" (järki porataan=itketään pitkään, 

vrt. kutsuna pitäminen).

408. "niir ruuttoov voipi kuoltak, jottei karvaj 

juur järrääk" (ruttoon eli nopeasti).

409. "se on niin outo se kuolema kun joku jäsen 

talosta lähtöö" (outo tapahtuma).

410. "hyvähä se höikii ois tehä tyttärii osist selvä 

enneko vanhemmist aika jättää" (osista selvä, 

vrt. periytyvät suojelushenget).

411. "minä olin alla ensimäestä vuosikymmentä 

kun äetistä aeka jätti" (kuoleman ajankohdan 

muistaminen).

412. "on siinä jäyhä mies se Jussi, ku ei itkenä äitisä 

hauvallakaa" (itkikö yksin, oliko läheinen äitinsä 

kanssa).

413. "minnuu nii jäyhähytti ko sannoit Sakar-enonkii 

kuollee" (sukulaisten kuolemat).

414. "se uli jo aivaj jäykistynyk kun saatiin veestä ylös" 

(veen viemät).

415. "on se nii jäykkäluontone, vaikka laps kuol 

ni ei vettä silimää tulna" (suriko yksin, 

oliko toivottu lapsi).

416. "jäynää kun piru kuolletten luita" (luista 

pitävät pirut, vrt. yöllä liikkuvat eläimet,

vrt. korpit).

417. "kuuluu hukkunee huonooj jäähän" 

(huonoilla jäillä liikkuminen, kuoleman 

uhmaamista).

418. "minuv veljä jäi sille tielle kum pakko otissa"

(pakko otettiin, punakaartiin, vrt. asevelvollisuus,

sota=luonnoton asia).

419. "em minä toevo eläväni ennee kessään aenakik 

keskellet talavee jeän" (kuoleman vaistoaminen).

420. "mää jäin äitistäin niin nuareks, neljävuatiseks" 

(äitistä jääminen).

421. "Vilkka jäi meitä vanhoi hautaa hoivailemmaa" 

(oma vanhainhoito).

422. "kyllä sen assiit nii on jo, että se on jiähtymistä 

vaile ennee" (jäähtymistä vaille kuollut).

423. "tek jo miulle jiäksennäiset jotta ei hiä tästä eniä 

parane" (jiäksennäiset eli jäähyväiset).

424. "se oj jölympää, oh hiukka arjempi ihmine" 

(tunnelma kuoleman jälkeen).

425. "se ol nii valakee kajakka, se ol ku kuollee haamu" 

(valkeat haamut, vrt. kalpeat, vrt. aa-sielu).

426. "eikö tuo tapahtunu ennen ko meijän äijäkään kuoli" 

(läheisten kuolemat).

427. "ois ny jaksanu rämpijä tuonne kaarakkeelle asti, 

ettei ois tähän suolle uupunu" (kuolinpaikat).

428. "johaan mie sit öylöin aattelin, että kylhään se 

kuolee, kun sil ol sellain kuoleman kaave naamal" 

(kuoleman kaave, vrt. aave).

429. "kyl se koaveht miu mielessäin jo pitkä aikoa, 

niet ei se äit neä enneä ens kesseä" (kaavehti eli 

enteili, vrt. aa-sielu=tulevaisuus).

430. "jok ov valmissa kuolemaan se on kahesti 

syntynnä" (kahesti syntynyt, vrt. kuolema

=toinen syntymä).

431. "kyl kaikkitten kualt täyty" (kuoleman 

luonteesta, kohtelee tasapuolisesti).

432. "se oli kaikin kovviin isku" (pojan kuolema).

433. "kyllä mull oli siittä sen kualemasta jo semmonen 

kaiku" (kaiku eli aavistus, vrt. ai-sielu).

434. "sillom paras lähteäk ku piätethään, ja paras 

kuollak ku kaivathaan" (sanonta).

435. "ne lapset kaepoovat jotta missee se ov vanaha 

eno" (vanhoiksi kutsuminen).

436. "se ol nii valakee kajakka, se ol ku kuollee 

haamu ikkii" (kuolleen haamu, vrt. aamu,

vrt. saamen aimo, ai-sielujen maa).

437. "Emmi sen kakisti isänsäk kualemaj jäläkhim 

pois" (pois tuvasta, kuolinsängyn, kuolema

=välteltävä asia).

438. "ens oltiin kolmisteen, sit kaksisteen ja lopuks 

jäin yksisteen" (elämän kaari).

439. "tästä nyt jouttaa järvveen" (elämään 

kyllästyneet).

440. "ekkö tiijäkkähä, että vanha jätkähä muuttuu 

kuoltuvaha poroksi" (vrt. selkuppien karhuiksi 

muuttuminen, heimokohtaista).

441. "synnynnmoan aigas syndy moal kävelöy" 

(synty kävelee maalla, joulun aikoihin, 

vrt. veestä tulevat henget).

442. "suuret syndyzet sinuu vardoittaheze 

da katsottaheze" (lasta nukutettaessa, 

syntyset=suojelevia henkiä).

443. "ihalad syndyized" (ihalat eli ihanat, 

vrt. pelätyt kuolleiden henget).

444. "koirampenduo kaks toi, syöjätärakka, 

da pojad otti" (syntymään ja kuolemaan 

yhistetty syöjätärakka).

445. "nouzi huomuksella, syötärakka magoamasta" 

(kuoleman haltijoita, vrt. tautien).

446. "kolme on surmoa matalla, sanopa surma 

ensimmäini" (surmaa eli tapaturmaista 

kuolemaa, vrt. jokaisen kuoleman pitäminen 

omana henkenään).

447. "ei surma kysy, ken oj joutava" 

(tulee kysymättä).

448. "kuulov luissah, jotta surma tulou" 

(kuulla luissaan, vrt. luu=le, 

vrt. sielujen nimet).

449. "surma viran heädäy" (häätää viran, 

virka=paha tapa).

450. "ei ole niin rohkieda miestä ken ei ni yhtyä 

surmua varajais" (varajais eli pelkäisi).

451. "kus surma kävellöö" (kävelevä olento).

452. "olis täs surman suupalani, g ei näe surma tulla" 

(suupalanen, vrt. eläinhahmot).

453. "surma kielen otti" (vei puhekyvyn).

454. "surmast et uiji" (uiji eli pääse pakoon).

455. "nällin surmin kuoli" (kuoli nälkään,

pidetä luonnollisena).

456. "surmaa pagoh älä lähte" (vrt. suden 

nimet, nenetsin sarmik).

457. "pahal surmal kuoli, vedeh meni"  

(pahalla surmalla, vrt. luiden varjeleminen, 

jälleensyntyminen).

458. "ei löydynyh ni luun surmoa" (luun 

surmaa, ei mitään).

459. "ei lähe ni mil surmil" (millään surmilla, 

sanontoja).

460. "surma kalma" (kävi miten kävi).

461. "tuli surma libo kalma, ga lähen" 

(surmaa uhmaavat).

462. "ittseh surmai" (surmasi itsensä, 

vrt. varjosielu itsen).

463. "hiän kado luunsurmattomaksi" 

(katosi jäljettömiin).

464. "surmuu pietäh, tölmetäh" (surmaa 

eli meteliä, äänekäs olento).

465. "hammas kul lähtöy, sugulazii kuoloubi" 

(uskomus).

466. "miula korvat soutau, omahini kuolou" 

(soutaa eli soi, kuoleman enteitä).

467. "ylen sulavah kuoli" (sulavah eli 

levollisesti).

468. "heän sano jotta heän on toatoltah ta 

moamoltah soanut ne laulut" (vanhemmilta 

saadut laulut, omat perinnöt).

469. "silmänalat sinistyttih kai, terväh kuolou" 

(kuoleman enteitä, vrt. vaivojen, tautien).

470. "siitä mäni ukko kalmah jälelläh, 

a poika läksi kotihinze" (meni kalmaan,

kal-ma, vrt. kalojen maahan).

471. "mieheh kuolomua hiän itköy täyven siämeh" 

(siämeh eli sydämeen).

472. "jo paginan sevoitti, kuolemaz on" 

(sekoittaa puheitaan).

473. "midä zäleittsöy heän kuolendoa" 

(säälii eli surkuttelee, tekee vastoin 

tapoja).

474. "seläskättä ei soanun ommella kuoliev 

voatteita, vain kohaskättä" (seläskättä

=jälkipistoin, kohaskättä=harsien,

vrt. kangasvaatteiden myöhäinen

alkuperä).

475. "kuolievvassalla pyyhittih late seläskättäh" 

(pyyhittiin lattia, kuolemaan liittyvä 

nurinkurin tekeminen).

476. "pidäy savustuttoa pertti kadaisavul" 

(läheisen kuoltua, vrt. pihtakuusen savulla).

477. "surmas sah ryyppäi" (ryyppäsi, 

itsemurhan muotoja).

478. "häi on kuolluh, sellälleh ruvennuh da 

kivem pannuh piän alle pieluksekse" (metsään 

kuoleminen, vanhinta tunnettua perinnettä, 
vrt. puun alla synnyttäminen).

479. "ne ei lankam peätä solmittu, eikä ruppie 

mimmoista ni mittyöh kohti, eikä keännetty 

ni mimmoisesta kohasta" (kuolinvaatteista, 

solmujen vältteleminen).

480. "ruohkalleh pidi kuolta hänel, vedeh meni" 

(ruohkalleh eli raakileena).

481. "ei ruohittu männä sen soaren suojah, 

kun sitä varattih" (varattih eli pelättiin, 

vrt. kalmistot, uhripaikat).

482. "rotskoa lagi vanhemman kuolendoa vas" 

(laki eli katto).

483. "hengie ruadua" (hengittää raskaasti, 

kuoleman edellä).

484. "ei ole niin rohkieda ken ei ni yhtä surmua 

varajais" (surman varominen, pitää elossa).

485. "en tiijä sitä sijoa, missä kuoloma tulou" 

(kuoleman sijaa, vrt. syntymän).

486. "surmu selläz ajau, kuon ei virui" (surma 

ajaa selässä, virua=sairastaa).

487. mansit välttelevät kuolleiden sukulaisten 

jäännöksiä (pidetään vaarallisina eläväisille,
vrt. haudoilla käyminen).

488. nenetsit hautaavat seuraajan löytäneen
noidan arkivaatteissaan (vrt. tavallisena 

ihmisenä, kyvyt siirtyneet oppilaalle).

489. nenetsit laativat kuolleelle noidalle
puisen poron kuvan joka kääritään nahkaan
(pidetään apuhenkien sijana, vrt. noitia 

kuljettavat henkiporot).

490. enetsit välttelevät paikkoja joissa on 

kuolleiden rekiä (kierretään jos tullaan samaa 

reittiä seuraavana vuonna, uskotaan kuuluvan
kuolleille).

491. enetsit välttelevät kuolleiden nimien 

lausumista (käytetään sukulaisnimiä 

tai kiertonimiä).

492. enetsit välttelevät kuolleiden tavaroihin 

koskemista (laitetaan mukaan haudalle, 

tuhotaan tai korvataan uusilla).

493. nenetsit eivät pelkää kuolemaa

(pelätään väärin kuolemista, jolloin hengen 

ei uskota saavan rauhaa).

494. nenetsien mukaan kuolleiden henget
elävät vuorissa (saura-vuori, vrt. saivot).

495. nenetsit puhistavat kuoleman ja

tuonilmaisen kosketusta (sya mei) astumalla 

savuavan tulen yli.

496. nenetsien taruissa vanhus pyytää
lapsiaan jättämään tämän yksin tundralle
missä elää yksin kunnes Tyyni-vanha-nainen
saapuu luokseen.

497. hantien mukaan sukulaisten henget 

liikkuvat oravien (lanki) tai repojen (oxsar) 

hahmossa (vrt. langot).

498. hantien mukaan sukulaisten henget 

eivät lähesty eläviä vaarallisten eläinten
hahmossa.

499. hantit eivät käytä metallisia työkaluja
4-5 päivään kuoleman jälkeen (vierasta
alkuperää, vrt. luisia, puisia).

500. nenetsit kutsuvat kuolemaa sanalla 

haafse (vrt. haapa, haaveri).

501. nenetsit kutsuvat tapettua sanalla chaadovy
(chaadambiu=tappaa).

502. nenetsit kutsuvat kuolemista sanoilla
hasi ja hasj (vrt. hassata).

503. nganasanit kutsuvat kuolemista sanoilla
kuotja ja kuolja (vrt. kotia, kolja).

504. nenetsit kutsuvat kuolemista sanoilla
kasy ja xasy (vrt. kassu).

505. enetsit kutsuvat kuolemista sanoilla

kas ja kaae (vrt. kaase, kaave, kaarne,

as ja aa-sielut).

506. nganasanit kutsuvat kuolemista sanoilla
kuodja, kyya ja kya (vrt. kua=kota).

507. nenetsit kutsuvat kuollutta sanalla 

xalmyer (vrt. kalmu, salmi).

508. nenetsit kutsuvat kuolemista sanalla 

xasy (xaxya=olla lähellä, xayurcy=pysyä, 

säilyä, vrt. kaksi).

509. nenetsit kutsuvat kuolemaa sanalla

janguma (vrt. janku-ma, anku-ma,

jankuttaa).

510. nenetsit kutsuvat kuolemista sanalla xas 

(x=k tai h).

511. nenetsit kutsuvat menehtymistä sanoilla
naewam ots (vrt. neva, vrt. otso, otsa).

512. nenetsit kutsuvat pakenemista sanalla
surmbas (vrt. surma, sudet).

513. enetsit kutsuvat kuollutta sanalla kamir

(vrt. kammiot, talvimajat).

514. enetsit kutsuvat kuolemaa sanoilla dagu-xad 

(dagu-mas=ei ole olemassa, vrt. takku,

vrt. kato, kadota).

515. enetsit kutsuvat kuolemista sanalla kanu

(vrt. kainuu, kannu, kantaa, kanto).

516. selkupit kutsuvat kuollutta sanoilla kuko, 

iliptaekitil ja kupil (ili=elo, vrt. kukko=metso,

vrt. kuukkeli, heimokohtaiset sanat).

517. selkupit kutsuvat hukkunutta sanoilla
utkin kupil (veteen kuollut).

518. selkupit kutsuvat tappamista sanalla katko

(vrt. katkaista, elämän lanka).

519. "tsirottau, pirottau, kuoliet naijah" 
(paistaa ja sataa).

520. "se oli täyvessä tolkussah, jotta moa ilman 

aziet tiesi" (tolkussaan kuolevat).

521. "sano sie toattosen, missä siun on henki" 
(isän hengen puhuttelemista).

522. "kuoli tiukahtih, nygöi täl ilmal ei ole händy" 

(kuoleman lopullisuudesta).

523. "ollah männyöd mättähäh, kuolluot"
(menneet mättääseen, tuonilmaisen

sijainnista).

524. "ei pidäs kuolemistu andua tiettoih ennempäi" 
(antaa tietoon, pyhä asia).

525. "eliä on hyvä, ei tahottais kuolla"
(elämän vastakohta).

526. "toizel aigoa vie on tsusviez, a toizel aigoa 
ittsie ei tijjä" (tsusviez eli tolkuissaan, 

kuolemaa lähestyvä).

527. "tunsi luissah jotta hiän on kuoloman sijalla"
(luissa tuntuminen).

528. "heillägi valda ruguolla tägäläzien puolesta"
(kuolleilla, ruguolla eli lukuolla, 

vrt. luvut eli loitsut).

529. "ei iziä ijäksi täytä, emiä elinaijaksi"
(vanhempien menettäminen).

530. "täz vallad i valgamod, eläkkeä kui pidänöy"
(äiti lapsille, isän kuoltua).

531. "vanhuttah kuoli" (vrt. luonnollisesti).

532. "hos ni tuoh kuolen ni siin ei auta, 

se om pakko Surma varjella" (kuolemalta 

varjeleva surma).

533. "ed vastoa surmoa" (vastaa eli voi 

suojautua, taikuudella).

534. "kui viesti tuodih hänelleh, vattsa katkeni"
(viesti läheisen kuolemasta).

535. "nellä jäi jaloij juoksijoa ta viijes kätkyvessä" 
(äidin kuoltua, luonnottomat suurperheet).

536. "rupieu jykiekse kun on kaikki tsiisto mänty 

moan emäh" (tsiisto eli suku, mennä maan 

emään).

537. "minuu vuotti kuolendale, konzu tulin i 

järgieh kuoli" (vuotti=odotti, järgieh=heti).

538. "kylä viluks jäi" (viluks eli autioksi, 
vrt. kulkutaudit, sodat).

539. "virdyt kuoltuu pikkaraine pietäh"
(virdyt eli itkuvirsi).

540. "kaheksas vuosi on mieheni kuolemasta"
(elämää jälkeen).

541. "vuotta jällez izän kuolendoa mänim miehel"
(muutoksiin pakottava kuolema).

542. "se kuoli omineh vägineh, ei katsottanuh 

ni kel" (vägineh eli voimineen).

543. "omal jallal ku ottaiz da omaz väes" 
(omalla jalalla, omien joukossa).

544. "elävästä igävä on erota, vilusta väliän 

vierauvut" (vilusta=kuolleesta, väliän 

=nopeammin).

545. "a miittyöd on hyväd välit, toivot hyö 

kuollah kaglakkah" (kaglakkah eli kaulakkain,

yhdessä).

546. "ykskandazeh pagizoo kuolendoa vas"
(puhuu hiljaa, harvakseen, vas=vasten, 

edellä).

547. "ylähizen oal" (nostettiin kuollut, 

lakeisen alle, vrt. hengen lähteminen, 

vrt. ulkona kuoleminen).

548. "surma on äijeä huimembi" (huimempi 

eli rohkeampi, vrt. sudet, korpit).

549. samojedit peittävät kuolleen silmät pienillä 

kivillä tai kolikoilla.

550. hantit peittävät kuolleen silmät napeilla, 

rahoilla tai huivilla (heti kuoleman jälkeen).

551. marit peittävät kuolleen silmät, korvat ja 

sieraimet langoilla (chuvasheilla sama tapa).

552. samojedit eivät metsästä, kalasta tai liiku 

pitempiä matkoja (ylitä vesiä) kuolleen ollessa

kotona (vrt. nopea hautaaminen).

553. virolaiset eivät pilko puita, lämmitä saunaa, 

pese vaatteita, lakaise lattioita, kampaa hiuksia, 

laula, huuda tai käy kylässä kuolleen ollessa 

kotona (poikkeustila).

554. samojedit kantavat kuolleen kodasta 

kohdasta missä kuoli (oviaukosta kantaminen 

johtaisi uuteen kuolemaan, vrt. ovella

elävät haltijat).

555. saamelaiset heittävät tuhkaa kantajien 

perään.

556. saamelaiset siirtävät kodan toiseen paikkaan 

kuoleman jälkeen (myöhemmin tapaa jäljiteltiin 

jättämällä ovi auki tai antamalla mökin olla 

tyhjillään tietyn aikaa).

557. saamelaiset laittavat kuolleen kohdalle 

kiven (kuolinkohta).

558. saamelaiset savustavat kuolinmajan 

(toisaalla lyödään seiniä varvuilla).

559. mansit savustavat kuolinmajan, kirkuvat, 

helistävät kulkusia tai lyövät seiniä äänekkäästi.

560. hantit pitävät tulta yllä kuoleman jälkeen 

(viisi yötä miehelle, neljä yötä naiselle,

vrt. sielut).

561. saamelaisten mukaan sukulaisten henget 

tulevat hakemaan kuollutta (voidaan nähdä 

iltahämyssä, vrt. il-henget).

562. marit toivovat kuolleen suojelevan vanhaa 

kotiaan ja perhettään ja olemaan pelästyttämättä 

läheisiään.

563. samojedit uhraavat kuoleman ja tautien 

hengille öisin (päivän laskemisen jälkeen,

uhrit länttä kohti).

564. marit pitävät maaliskuun uutta kuuta 

kuolleiden kuuna (muistajaisten ajankohtia).

565. virolaiset kutsuvat lokakuuta henkien ajaksi 

(hingede aeg) ja henkien kuuksi (hingekuu). 

566. virolaiset kutsuvat marraskuuta kuolleiden 

kuuksi (kooljakuu). 

567. mansit jättävät nuotion viereen puita 

kuolleiden hengille ("jotta voivat lämmitellä").

568. mansit pitävät vierailla mailla kuolemista 

vaarallisena (kuolleen varjon uskotaan jäävän 

ruumiin luokse, vrt. vierailta tuntuvat sodat).

569. saamelaiset kutsuvat tuonta sanalla duodna 

(tarkoittaa kuollutta, kuolemaa ja kuoleman

jälkeistä elämää, vrt. tuonela).

570. mordvalaiset yhistävät vasenta puolta 

kuolemaan ja oikeaa puolta elämään.

571. mordvalaiset kutsuvat kuolemista sanalla 

kuloms.

572. mordvalaiset kutsuvat hukkunutta sanoilla 

vayams ja vayaz (vrt. vajonnut).

573. mordvalaiset kutsuvat ruumista sanalla 

ulov.

574. udmurtit laulavat kuolleelle lempilaulujaan.

575. marit kutsuvat kuollutta sanoilla kolysho 

ja kolyshi kap (pytyshe=henkisesti kuollut, 

hukassa).

576. marit kutsuvat kuollutta puuta sanalla

tormaka (vrt. torma-akka, turma).

577. marit kutsuvat vanhaa / kauan sitten 

kuollutta sanoilla toshto ja toshty eng

(vrt. toisto, toistuminen).

578. marit kutsuvat kauan sitten kuollutta /

unohtunutta sukulaista sanalla utym 

(utym kumaltysh=syksyllä suoritettu 

sukulaisten rukous, utym jyla=vanha tapa, 

sukulaisten tapa, vrt. utu, uta, utti).

579. marit kutsuvat kuolemista sanoilla

kavarash ja kolash (kolesh jomash=kuolla, 

poistua elämästä, kolymo dets vara

=kuoleman jälkeen, kolymo marte

=kuolemaan asti).

580. marit kutsuvat kuolemaa sanoilla

kolymash ja kavarash (vrt. kavahtaa,

karhun nimet).

581. udmurtit kutsuvat kuolemaa sanoilla 

kulon ja kulom (kulyny=kuolla, kuollut,

vrt. kulo ma).

582. unkarilaiset kutsuvat kuolemaa sanalla

halal (holt, halott=kuollut, vrt. hal-ott).

583. unkarilaiset kutsuvat kuolemista sanoilla 

meghal ja elhal (vrt. el-sielu, hal-sielu,

haljeta).

584. ersalaiset kutsuvat kuolemaa sanalla

kuloma (kuloms=kuolla, kuloz=kuollut).

585. moksalaiset kutsuvat kuolemaa sanalla

kuloma (kula=kuollut).

586. moksalaiset kutsuvat kuolemista sanoilla

kuloms, väremoms, myrgyms, pupolendams, 

uldäms, shuldäms ja juldäms (vrt. kuolintavan

mukaan, vrt. pupin lentäminen).

saamelaiset kutsuvat

kuolleita / kuolleiden henkiä

sanoilla rohe, rokke (vainaja), 

eeirokke (isävainaja), ennirokke 

(äitivainaja), omasid, oomas 

(oudoksua, vrt. omaiset), jama, 

jaamas, jaamis, jaammas (eloton, 

kuollut, vrt. ja-amma), kumattas, 

kumattus (kummitus), arbalas, arbalii 

(perillinen), iäparas, iäparaa 

(kuollut pikkulapsi, vrt. ia-para, 

äpärä), cuuda, cudnai, cudnos (kumma,

kummallinen, vrt. tsuudit), oomas 

(kumma, kummallinen), jaammi (vainaja) 

ja roomas (ruumis, vainaja).

saamelaisten kuolinsanastoon kuuluu 

jamadid, jaamad (kuolla, tehdä kuolemaa), 

kuljad, kuuljai, kolja (kuihtua, 

lakastua, vrt. kolja-haltija), viessad, 

viesam (menehtyä), tussad, tuusan, 

tussa (hävitä, menehtyä, vrt. tuusan

nuuskaksi), surmid, surmiim, sormee, 

sormedid (surmata), surmasud (saada 

surmansa), kuddalid (yrittää tappaa),

jäämmid, jamam (kuolla), jäämmim (kuolema), 

jame, jaamedh, jabmeet, jaapmiet, japmet 

(kuolla), jäämit, jämittid (tappaa, antaa 

kuolla), ruappanid (menehtyä, saada 

surmansa), hevanid, heevvan (hukkua), 

sorme (surma), ruappi, ruapi (menehtyä), 

jabmet, jäämmid, jäämmed, jammed (kuolla),

goolmie, guolmoi, kuolmuo, kuolmoi, guolmas, 

kolme (kalpea, kalma), sorme, sorbme, sormm, 

sorm (surma), tone, duone, tuotna, duodna, 

tuona, tuonn, tuenn (raukka, nälissään oleva, 

vrt. tuoni), jaamm, jaamas (eloton, vrt. 

kuollut, sieluajattelu), jioggtem (eloton, 

hengetön), jaameed, jaameei (kuoleva), 

jäämtem (kuolematon), kodstoollad (kuoleva), 

täärrad (kuoleva, vrt. tarrata), jaammi, 

jäämman (kuollut), jaammipoorram (jamin 

purema, vrt. huun, haltijoiden nimiä),

kalmmam (kuollut), hiavvnummus (hukkuminen),

kockkmos (hukkuminen), läppjummus 

(hukkuminen), jäämmos, jäämmem (kuolema),

hiavted (tappaa), kooddced, kodded (tappaa,

vrt. peuran nimet), tuäjjad (tappaa), 

koddsoottad (tappaa itsensä), koddjed (saada 

surmansa), sormmsoovvad (saada surmansa), 

jaameed, jäämmed (kuolla), jamljed (kuoleentua),

kalmmed (kuolla), kooddcoottad (kuolla 

tapaturmaisesti), jeälljed (herätä eloon)

ja roott (ruto, vrt. ruto-haltija,

vrt. rotu, roti).