ALINEN

1. aliseen uskotaan päästävän maanpinnassa 

olevasta lovesta.

2. mansien mukaan alisesta palataan suuren 

vaakalinnun tai suuren-maan-palmikollisen-eläimen 

selässä (noitien apuhenkiä).

3. mansien mukaan alisen läpi virtaa 

sielu-vesinen-joki jonka suuta vartioi kaksi kurkea

(akka ja ukko).

4. mansien mukaan aliseen johtava joki laskee 

musta-vetiseen-haltijan-mereen.

5. mansit kutsuvat alisenhaltijaa Xul-ateriksi 

(yksi luojahengistä, vrt. kula, kule, kuli, kulo,

kulu).

6. mansien mukaan Xul-ater pitää majaansa 

aliseen johtavan joen toisella puolella (joessa 

seitsemän patoa).

7. noitien uskotaan voivan pujahtaa aliseen salaa 

(kalan tai käärmeen hahmossa).

8. mansit lepyttelevät Xul-ateria tummin eläin 

ja kangasuhrein (eläin uhrataan tai pidetään
elättinä, luut maan alle).

9. saamelaiset kutsuvat alisenhaltijaa Rutoksi 

ja Rut-aimoksi (r=l, vrt. luto, luta, vrt. luut,

lutakko).

10. saamelaiset yhistävät Rutoon iltahämärää, 

havupuita (etenkin petäjiä) ja susia ("Ruton 

koiria").

11. "äijä on sinne mennehiä, vähä on sieltä tullehia" 

(alisen luonteesta).

12. "tuo hauki minun manalle viepi, tuonelahan 

torkuttavi" (manalle eli maan alle).

13. alisen uskotaan alkavan sammalpeitteen alta 

(maan kasvavat osat kuuluvat keskiseen).

14. hantien mukaan kuolleiden vastaanottajana

toimii syntymänjumalatar Ankin tyttärenpoika 

Xin-wort (x=k tai h, vrt. kina, kinuta, hina, 

hinata).

15. suomalaista alisenhaltijaa Koljoa yhistetään 

suureen eläimeen, honkapuuhun ja veteen
(karjalan koljonen, saamen koilo, mansin 

xul-otor).

16. hantit uhraavat alisen haltijoille puisia lintuja 

(viedään vastarannalle) ja kirjavia kankaanpalasia 

(ripustetaan tuomiin).

17. mansit pitävät Kul-otoria ylisenhaltija 

Numi-toromin veljenä (luojahenget=heimojen

perustajia, vrt. yhden heimon henkiä,

jokaisella heimolla omansa).

18. mansien mukaan Kul-otor osallistui 

luomiseen sukeltamalla alkumeren pohjaan 

kuikan hahmossa ja tuomalla pohjasta palan 

maata (josta Numi loi mantereet).

19. mansit pitävät Kul-otoria veljeään 

ilkikurisempana ja töidensä tyhjäksi tekijänä 

(vaihtoi Numin siperianmännyistä luomat 

ihmiset savisiin jäljitelmiin).

20. mansit pitävät Kul-otorin maanpäällisenä 

edustajana Samsaj-ojkaksi kutsuttua haltijaa
(kuvaansa pidetään majan oviaukolla, uskotaan 

torjuvan tauteja).

21. mansit pitävät Kul-otorin mustasta kankaasta 

laadittua kuvaa kylän uhriaitassa vierellään 

"isoäidiksi" kutsuttu haltija (jälkimmäisen kuva 

valkoisista ja kirjavista kankaista). 

22. mansit käyvät Kul-otorin pyhäkössä kahdesti 

vuodessa (kesällä ja talvella). 

23. mansien Kul-otorille järjestämiin uhrimenoihin 

kuuluu polttopuiden kerääminen, tulen sytyttäminen 

(koivun käävällä), tulella istuminen, pyhäkön 

puhistaminen savulla, astioiden tuominen uhriaitasta, 

lahjojen ripustaminen aittaan ja pyhäkön puihin,
tummakarvaisen poron uhraaminen ("koko suvun 

terveydeksi"), aitan jalaksien tahriminen poron verellä, 

lihojen jakaminen kolmeen astiaan ("Kul-otorille, 

isoäidille, tulelle") ja lihojen syöminen tulen ääressä. 

24. alisen lahjat laitetaan puiden juurien alle tai 

onttojen puiden runkoihin (vrt. maan lahjat).

25. aliseen uhrataan terveyttä toivottaessa ja 

tauteja karkotettaessa.

26. hantien alisen haltijoihin kuuluu Atem bowert iki 

(Num-torumin veljiä, vrt. aate).

27. hantien mukaan Atem bowert iki elää maan 

alla, pukeutuu mustaan ja voi keskeyttää ihmiselle 

annetun elinajan (uhreiksi mustia kankaita ja 

eläimiä).

28. hantien alisen haltijan Xin ikin uskotaan elävän 

ob-joen alajuoksulla, jäämeren rannalla (pidetään 

syntymänjumalatar Kaltosin pojanpoikana,

vrt. isoäidin, elämän haltijoita nuorempia).

29. selkupit kutsuvat alisen haltijaa Kisiksi 

(pohjoisen-alajuoksun-henki, vrt. kissi,

kissa, kisata).

30. selkuppien mukaan Kis elää pohjoisessa 

("siellä missä taivas kohtaa maan", 

toisen tiedon mukaan "kuolleiden meressä, 

kuolleiden kylässä").

31. selkupit pitävät Kisiä Vanhan-emo-naisen 

toisena poikana (vrt. isoäidin, kaltesin,

vanhimmat haltijat naispuolisia).

32. selkuppien mukaan alisen haltija Lo voi

pitkittää synnytyksiä ja viedä lasten sieluja 

(jolloin elävät vain lyhyen ajan ja muuttuvat 

alisen hengiksi, vrt. synnytyksissä avustavat

hyväntahtoiset henget).

33. saamelaiset uhraavat Jabmiid-ahkkalle 

kuusiin ja petäjiin (lahjat laitetaan osoittamaan 
alaspäin, "jotta taudit palaisivat sinne mistä 

tulivatkin").

34. saamelaisten mukaan iltarusko kuuluu

alisen haltija Rutolle (vrt. länsi, luode,

päivään yhistäminen).

35. samojedien mukaan alista hallitsee elämän 

ja kuoleman haltijana pidetty Seitsemän-maan

-napanuoranleikkaaja-akka (vrt. saamelaisten

maan alla elävät syntymän haltijat).

36. samojedit pitävät veenhaltijaa Seitsemän

-maan-napanuoranleikkaaja-akan apulaisena

(vrt. nuorempana, heikompana).

37. samojedien mukaan "kuoleman haltija" 

elää maan pinnalla (vrt. surma, eläinhahmot).

38. alisen eläiminä pidetään madetta, monnia, 

sisiliskoa ja saukkoa (veen pohjassa liikkuvat 

eläimet, maan koloissa liikkuvat eläimet).

39. alisen uskotaan koostuvan kerroksista 

(alin kerros "koiranhännän korkuinen").

40. mansit pitävät kuikkaa (luli) ja kaakkuria 

(taxet) alisenhaltija Xul-aterin apulaisina
(xalä-vas=kuolleen sorsa, vrt. henkisielu

lul).

41. mansit pitävät Xul-ateria (maanalainen-mies) 

yhtenä luojahengistä (taruissa uiskentelee 

alkumeren päällä kuikan hahmossa).

42. mansien mukaan Xul-ater loi alisen eläimet 

painamalla maahan keppejä (vrt. maan koloissa 

elävät eläimet).

43. mansien taruissa Xul-ater saapuu "suuresta 

merestä josta heinä on kuollut".

44. mansien mukaan Xul-ater elää "seitsemännen 

meren takana, viimeisen seitsenmeren perämeren 

rannalla" (vrt. lähellä elävät elämän haltijat).

45. mansien mukaan alinen koostuu seitsemästä 

kerroksesta ("nahkaisen maan, karvaisen maan 

aliset seitsemän maan kerrosta").

46. saamelainen noita matkaa aliseen sielukalan 

(saiva guelie) opastamana (yliseen sielulinnun 

eli saiva leddien).

47. enetsien mukaan alista asuttavat tauteja 

ja kuolemaa aiheuttavat vahingolliset henget
(uskotaan vievän sieluja).

48. nenetsit pitävät alisenhaltija Ngata tautien 

ja kuoleman haltijana (vastavoimanaan
ylisenhaltija Num).

49. nganasanit kutsuvat alisen henkiä sanalla 

nguo (vrt. nuo, kuo).

50. nganasanit kutsuvat tautien henkiä sanalla 

kocha.

51. komien mukaan alinen sijaitsee "pihkaisen 

joen tuolla puolen".

52. komien mukaan alisessa kasvaa kuusia ja 

lehtikuusia (vrt. ylisen koivumetsät).

53. "Lemboi om pienembi Karuo, on se Karun 

roduo, g ei ole häi täys Karu, Lemboi on tuoju 

da viejy, a Karu on se piälimäine" (lempo ja

karu, karjalaisia alisen haltijoita).

54. "Jumal vallan andau, Karu kuhkuttau" 

(ylisen ja alisen haltijat, molempien taustalla 

heimototeemit, karu=karhu).

55. "taudi karusti hänen" (karusti, 

vei lähelle kuolemaa).

56. "karuntyrä pidäy luadie, sid löydyy" 

(kasata maahan kiviröykkiö, eläimen 

kadotessa).

57. "syömäh ruvettuu ei pie liigoa luzikkoa 

panna stolal, Karulaizet tullah" (uskotaan 

kutsuvan karulaisia, vrt. sukulaisten henkiä, 

Karun heimo).

58. "karunaigazed ollah jo kindahat" 

(karunaikaset=vanhat, kuluneet,

lähellä kuolemaa).

59. "eipä nouse, ei käeäkänä, Kalma kättähe 

pitäyhe" (kalma pitää kädestä, kal-ma,

vrt. kala-ma, kalojen maa).

60. "midä korvat kuvistaneh, Lemboi" 

(korvat kutisee, vrt. kuulee harhoja, 

lempojen saapumisen merkki).

61. "nenännokku kubizou, kuolienviesti tulou" 

(tulee viestejä kuolleilta).

62. "se on Karulla keessä, Karu peittäy" 

(Karulla kädessä, karun tahdon alainen asia,

vrt. metsä peittää).

63. saamelaiset kutsuvat maan alla sijaitsevaa 

kuolleiden maata sanoilla jabmiidaibmu
(ylösalaisin-maa).

64. saamelaisten kannusten kalvoilla kuvataan 

kahta eri alista (toinen maanpinnan lähellä, 

toinen syvällä maan alla).

65. selkuppien taruissa noita matkaa aliseen 

"7-airoisella veneellä".

66. nganasanit yhistävät aliseen Fannida-nimistä 

alkuhenkeä (pidetään toista luojahenkeä Nguoa 

ilkikurisempana, f=p).

67. enetsit jakavat alista seitsemään kerrokseen.

68. enetsit yhistävät aliseen Todote-nimistä 

sairauksien henkeä (uskotaan elävän "seitsemän 

routakerroksen alla").

69. hantit kutsuvat alisenhaltijaa nimin Kul, 

Puixt iki ja Kyn lun (musta mies).

70. saamelaiset kutsuvat alisessa elävää 

sairauksien henkeä nimellä Ruto (uhrinsa 

jätetään havupuihin).

71. saamelaiset kutsuvat korkeissa pahdoissa 

eläviä alisen henkiä sanoilla madd-vuolazoumo 

(uskotaan puhuvan kallion sisällä).

72. saamelaisten mukaan alisen henget 

liikkuvat yöaikaan (vrt. yöeläimet, vrt. kuun 

pitäminen alisen olentona).

73. hantinoidat matkaavat aliseen onkaloiden, 

rotkojen, luolien ja pyörteiden kautta.

74. sanalla kolja tarkoitetaan alisen henkeä, 

jättiläistä, sairauden henkeä, kuumetta,
kuumeen henkeä, vedestä tulevaa henkeä ja 

kaatumataudin henkeä (viron koll, saamen
kalja, udmurtin kil, komin kul, mansin 

xul-otor, unkarin hagy-maz).

75. sanalla alinen tarkoitetaan alla olevaa tilaa 

(saamen vuolle), alaosaa (udmurtin ul), maan alla 

olevaa (komin ulin), alempaa (hantin il), kaukana 

alhaalla olevaa (mansin jil), puruista tai pölyistä 

paikkaa (unkarin al), alimpana olevaa (nenetsin 

nilna), pohjaa (enetsin iro), alempaa maata 

(nganasanin nilea), pohjimmaista (selkupin il) 

ja alapuolella olevaa (kamassin jildo).

76. nganasanit kuvailevat alista matalalla 

sijaitsevien renkaiden muodostamaksi 
(vrt. maan kerrokset). 

77. nganasanien mukaan alisessa kuu muuttuu 

päiväksi (vrt. yön maa, henkien maa). 

78. nganasanit pitävät alista kasvillisuuden, 

rikkauden ja kuolleiden henkien paikkana
(vahingollisia henkiä, vrt. hyväntahtoisina

pidetyt sukulaisten henget).

79. hantien mukaan alisessa aika kulkee 

taaksepäin (ylisessä pysähtyy, vrt. ylinen 

tulevaisuuden paikkana).

80. nganasanit kuvailevat alista "vedeksi johon 

sielut sukeltavat" (perässään hanhia ja kuikkia).

81. nenetsit kutsuvat alisen haltijaa nimellä Nga.

82. nenetsien mukaan Nga elää verestä 

(vrt. verta imevät hyönteiset).

83. nenetsien mukaan Nga aiheuttaa epäonnea, 

tauteja ja kuolemaa (pidetään ylisen haltijan 

Numin veljenä, vrt. talvi ja kesä, yö ja päivä).

84. hantien mukaan varjosielu isi matkaa 

kuoleman jälkeen ob-joen suun jäisillä vesillä 

sijaitsevaan alamaailmaan (jota hallitsee 

Kul odyr).

85. nenetsien mukaan Nga tarkkailee ihmisiä 

maan koloista ja onkaloista (joista yksi tulisijan 

kuoppa, vrt. ylhäältä maailmaa tarkkaileva 

Numi).

86. nenetsit pitävät Ngata ylisenhaltija Numin 

poikana (toisen tiedon mukaan veli).

87. nenetsit kutsuvat Ngata nimellä Hra

(vrt. hera, hura).

88. nenetsit pitävät tummia poroja Ngan 

poroina (uskotaan estävän ihmisiä ja muita 

poroja sairastumasta).

89. hantit uhraavat alisen haltijoille tummia 

kankaita (levitetään maahan).

90. nenetsit pitävät koiria Ngan lapsina 

(voidaan käyttää uhreina vakavia tauteja 

torjuttaessa).

91. nenetsien mukaan alinen koostuu seitsemästä 

maan alaisesta tasosta (vrt. ylisen kerrokset).

92. nenetsit kutsuvat alisen ensimmäisellä 

tasolla elävää voimakasta henkeä Maaporoksi 

(vrt. uskomukset maata kannattelevasta 

peurasta).

93. nenetsit pitävät keskisen maata alisen taivaana 

(vrt. keskisen taivasta ylisen maana).

94. nenetsit pitävät alisen henki Ngata sielujen 

kerääjänä (vrt. aliseen matkaavat sielut).

95. nenetsinoita kulkee aliseen pienestä vuoressa 

olevasta kolosta (apuhenkiensä saattamana).

96. nenetsit kuvailevat alista kylmäksi ja pimeäksi 

paikaksi (muistuttaa ikuista syksyä, vrt. ylisen 

ikuinen kevät). 

97. nenetsit kutsuvat alista "rotkojen maaksi".

98. nenetsit kuvailevat alista ikuisten myrskytuulien 

paikaksi (vrt. syysmyrskyt).

99. nenetsien mukaan alisessa kasvaa vaivaiskoivuja 

(vrt. ylisen koivumetsät).

100. nenetsit pitävät alisen maata limaisena 

(vrt. veen pohja).

101. nenetsien mukaan alisessa virtaa leveä joki 

jonka varrella kuolleet elävät perheittäin 

(vrt. tuonilmainen).

102. nenetsinoita (sambdorta) matkaa aliseen 

kohoamalla kodan yläpuolelle, lentämällä 

lännessä sijaitsevaan maan ääreen ja siirtymällä 

maan läpi (vrt. sampo).

103. nenetsien mukaan alisen ensimmäisessä 

kerroksessa elää lempeää maan väkeä (sihirtya) 

ja kanssaan naineiden nenetsien sieluja 

(vrt. samojedeihin sekoittuneet kantauralilaiset 

heimot).

104. nenetsien mukaan sihirtya-väki elää maan 

alla samanlaista elämää kuin maan päälläkin 

(vrt. saamelaisten saivot).

105. nenetsien taruissa sihirtyat auttavat noitia 

sielujen etsinnässä.

106. nenetsit pitävät alisen toista kerrosta 

vahingollisten sieluja väijyvien henkien asuttamana 

(vievät vangitsemansa sielut Ngan luokse).

107. nenetsien mukaan alisen ensimmäisen ja 

toisen kerroksen välissä sijaitsee paikka jossa sielut 

pysähtyvät (sairaan alkaessa toipumaan uskotaan 

sielunsa pysähtyneen tuolla ja kääntyneen 

takaisin).

108. nenetsien mukaan vahingolliset henget 

elävät alisen toisen kerroksen reunoilla (missä 

väijyvät kuolleiden, sairaiden ja noitien sieluja,

vrt. petokalat).

109. nenetsit pitävät alisen alempia kerroksia 

voimakkaiden sieluja vievien henkien paikkana 

(sairaan heikentyessä joutuu noita matkaamaan 

alempiin kerroksiin, etsimään vastuussa olevan 

hengen ja neuvottelemaan kanssaan).

110. nenetsien alisen noidan (sambdorta) 

tehtäviin kuuluu kuolleiden sielujen saattaminen 

ja puolustaminen (pidetään noidista nuorimpana).

111. nenetsit yhistävät alisenhaltija Ngata 

ikiroutaan (talven, kylmän tai pohjoisen 

ilmentymä).

112. selkuppien taruissa alisen haltija Kyzy 

taistelee ylisen haltija Nopin pojan kanssa
(vrt. heimosodat, heimojen suojelushenkiä,

vrt. kysyä).

113. selkupit pitävät alista nurinkurisena paikkana 

(vanhat nuortuvat, laiskoista tulee ahkeria). 

114. selkupit pitävät kuuta alisen päivänä 

(laskee aamuisin, nousee iltaisin).

115. mansit kutsuvat alisen haltijaa nimellä 

Kul-odyr (ottaa kuolleiden varjosielut 

Numin käskystä, vrt. vastaan ottaa).

116. mansien taruissa Kul-odyr ajaa sieluja 

jäisen maan läpi pitkällä kepillään (liian aikaisin 

otetun sielun kantaja pyörtyy tai saa kohtauksen).

117. mansien mukaan alisen sisäänkäynti sijaitsee 

ob-joen suulla "suuren jäisen meren pohjassa" 

(varjosielujen määränpää).

118. selkupit kutsuvat alisen haltijaa nimellä 

Kuzy (elää maan alla, vrt. kusi, kuusi).

119. selkupit yhistävät lukua neljä (tetti) aliseen 

ja kiinni puristettuun nyrkkiin.

120. hantien mukaan  sielut matkaavat aliseen 

ob-jokea pitkin (alueen suurinta jokea).

121. hantien mukaan sielut ylittävät aliseen 

kulkiessaan meren (vrt. käsitykset saarella
sijaitsevasta tuonilmaisesta). 

122. hantien mukaan aliseen kuljetaan kolon läpi.

123. hantit kuvailevat alista pimeäksi paikaksi 

(vrt. kuun valo).

124. hantien mukaan alisen joet virtaavat 

päinvastaiseen suuntaan (suulta lähteille mistä
uskotaan palaavan maan päälle, olevaisuuksien 

tasojen rakenteesta).

125. mansien taruissa kerrotaan alisessa 

sijaitsevasta järvestä jossa ui seitsemän kuikkaa
(luomiseen yhistetty lintu).

126. mansien taruissa kuvattu alisen henkien 

kylä sijaitsee kaukana etelässä (vrt. pohjoisessa 

sijaitseva kuolleiden maa).

127. hantien alisen henkiin kuuluu Kyn-iki 

(tautien-ukko) ja Pykhty-iki (musta-ukko,

vrt. piki-musta).

128. hantien mukaan alisen henget saapuvat 

maan päälle kalmistojen ja lahojen kantojen
kautta (vrt. kannot maan henkien

uhripaikkoina).

129. hantit pitävät mustaa alisen, kuolleiden 

ja maan henkien värinä.

130. hantit kuvailevat alista "paikaksi jossa 

yö on kuin päivä".

131. hantien mukaan alisen joet laskevat 

päinvastaiseen suuntaan (vrt. etelään ja
pohjoiseen laskevat joet).

132. hantit kutsuvat alisen haltijaa nimellä 

Kliny iki (ukolta noudetaan sairaiden 

sieluja).

133. hantinoita kulkee aliseen pyöreästä kolosta 

(johtaa syvälle maahan, vrt. hiidenkirnut).

134. hantinoita ylittää aliseen matkatessaan 

joen. 

135. hantinoidan tulee voittaa aliseen 

päästäkseen "seitsemän vaikeutta".

136. hantien taruissa alisenhaltija Kul saapuu 

pohjoisesta "seitsemällä koivuntuohisella
veneellä, kuudella koivuntuohisella veneellä" 

(keräten matkan varrelta "pienten poikien ja
tyttöjen sieluja").

137. hantien mukaan Kulin käynnin jälkeen 

seuraa hyvä pyyntionni ja pienten poikien ja
tyttöjen pitkä ikä (kuoleman ja elämän

haltija, vrt. taustalla olevat heimototeemit).

138. mansit kuvailevat alisen haltijoita 

"käveleviksi hengiksi" (vrt. yliseen lentävät  

henget, lintuhenget).

139. mansit kutsuvat alisen haltijoita 5-kielisen 

soittimen ylimmällä kielellä.

140. hantinoita pyytää Kliny ikiltä sairastuneen

sielun palauttamista (vedoten siihen että 

ihmisellä vielä tehtävää maan päällä).

141. hantien mukaan aliseen johtavasta kolosta 

mahtuu vain pienen eläimen hahmossa
(hiiri, kyy, lisko).

142. hantinoita kohtaa aliseen matkatessaan 

"kuusi vaikeutta" (ohdakkeita, tulta, 

villipetoja).

143. hantien taruissa alisenhaltija Kul 

luo ihmiset ja levittää nämä ympäri maata 

suuren tulvan avulla (vrt. kevättulvat, 

jokikansoja).

144. kallioihin maalattuja sokkelokuvioita 

pidetään aliseen kulkevina polkuina.

145. hantit pitävät yksin kasvavia kärpässieniä 

ja marjoja alisen henkien (kyn lunkh) ruokana.

146. hantit kutsuvat alisenhaltijaa nimin Kul, 

Khyn ja Atym iki (pidetään ylisenhenki Numin 

veljenä, veljesten emo päivänhenki Sanki,

päivää nuorempia).

147. hantit eivät kurkista ulos pimeän tultua 

(uskotaan houkuttelevan kuleja eli alisen 

henkiä).

148. hantit eivät kerro tarinoita kuleista 

(etenkään iltaisin, uskotaan houkuttelevan

olentoja).

149. hantit kutsuvat Khyn ikin johtamia alisen 

henkiä varjoiksi ja Khynin lapsiksi (kun iki,

kin iki, vrt. saamen kunn=tuhka).

150. hantit kuvailevat alisen henkiä yksijalkaisiksi, 

kätisiksi tai silmäisiksi. 

151. hantit pitävät lukua yksi alisen lukuna 

(yksin kasvavat sienet).

152. hantit uhraavat Khyn ikille seitsemän 

mustaa kangasta (haudataan maahan).

153. hantit pitävät Kulia ylisenhaltija Torumin 

vanhimpana poikana (nuorempi jumaluus).

154. hantien taruissa Kul lähetetään maan 

päälle ihmisiä lisäämään (alkavat lisääntyä liikaa 

jolloin siirtyy aliseen ja alkaa vähentää ihmisiä,

vrt. kulli). 

155. hantien taruissa Kul vähentää ihmisiä 

levittämällä tauteja ja syömällä ihmisten sydämiä 

(vrt. sieluja).

156. hantit pitävät Kulia kaiken epämiellyttävän 

ja ruman luojana (vastaavasti Torumia kauniiden 

ja miellyttävien asioiden).

157. hantit kutsuvat Kulia nimellä Kul tete ko

(kalojen luoja mies).

158. hantit pitävät Kulin hahmoina suurta 

haukea tai sampea (toisen tiedon mukaan 

sarvekas hauki).

159. hantit pitävät Kulia jokien ja järvien haltijana 

(alinen=veen alinen).

160. hantit pitävät alista eläinten jälleensyntymiseen

paikkana (mistä saapuvat keskiseen, vrt. ihmisten, 

varjosielujen).

161. hantit yhistävät Kuliin rautaa ja mustaa väriä 

(puixt, vrt. järvimalmi).

162. hantien mukaan Kulin maja sijaitsee 

"vanzevatista pohjoiseen" (tunnetun maan 

rajoilla).

163. mansit pitävät kuolemaa Kul-oterin 

mielipahan seurauksena.

164. udmurttien alisen henkiin kuuluu vozho 

(vedessä liikkuva henki), cher (tautien henki)
ja kutys (väkivaltaisesti kuolleen henki).

165. udmurtit sanovat alisen hengen nähdessään 

"shur ullan" (mene alavirtaan).

166. nenetsit kutsuvat alisen henkiä sanalla nga.

167. nenetsit pitävät sairastumista taisteluna 

alisen henkiä vastaan (voi kestää jopa seitsemän 

vuotta, häviöstä seuraa kuolema).

168. nenetsit pitävät alisen haltijaa naispuolisena 

(vanha-nainen-Nga).

169. nenetsit pitävät kylmää, nälkää, tauteja ja 

kuolemaa Ngan lähettäminä (miespuolisen 

Ngan, ylisenhaltija Nomin veljen, vrt. talven ja

kesän henget).

170. komit kutsuvat alisen haltijaa Kuliksi ja 

Omöliksi (veteen yhistetty luojahenki).

171. komit pitävät alisen henkien puina 

haarautuneita puita, monilatvaisia puita, 

puita joiden syyt kääntyvät päivää kohti, 

puita joissa on sormusmainen pahka, puita 

joiden oksat kasvavat rungon myötäisesti, 

puita joissa on onttoja kohtia, kaksisydämisiä 

puita, kuivuneita puita, puita joissa on pistäviä 

oksia ja rosoisia puita.

172. udmurtit kutsuvat alisen uhria sanoin 

"ullan vandon" (alaspäin uhri). 

173. udmurtit ripustavat alisen uhrit havupuihin 

(länttä tai pohjoista kohti).

174. komit nostavat pyydettyjen eläinten luut 

lavoille (etteivät muuttuisi alisen hengiksi,

vrt. kuolleiden oikea kohtelu).

175. mordvalaiset kutsuvat alisen henkeä 

nimin Mastoratia ja Mastorpaz (syntyy 

Chipazin (päivän henki) ja Norovavan 

(hedelmällisyyden emo) liitosta).

176. moksalaisten taruissa Mastoratia 

osallistuu luomiseen ottamalla suuhunsa 

maata ja sylkäisemällä maat ympärilleen 

(kasvavat tasangoiksi joihin luodaan 

rotkoja ja vuorijonoja).

177. moksalaiset kutsuvat alisen haltijaa 

nimellä Idemevs (vrt. ide, ite).

178. moksalaisten taruissa Idemevs sukeltaa 

hiekkaa suuren meren pohjasta, piilottaa osan 

hiekasta suuhunsa ja sylkee hiekan toisen 

luojahengen luomalle tasaiselle maalle 

(hiekasta syntyvät rotkot ja vuoret).

179. ersalaiset pitävät Mastorpazia kuolleiden 

sielujen vartijana (vrt. syöjänä, vrt. mastor

ja pasi, yhistetyt nimet).

180. mordvalaiset pitävät humalaa ja väkijuomia 

alisen haltijan luomina (aiheuttavat vahinkoa, 

heikentävät tietoisuutta).

181. mordvalaisten mukaan alinen sijaitsee 

meren pohjassa.

182. mordvalaisten taruissa luojahenki Chipaz 

(päivä) lähettää toisen (sorsanhahmoisen)
luojahengen aliseen (koska ei kuunnellut 

neuvojaan ja loi maailmaan vahingollisia 

asioita).

183. mordvalaiset pitävät vuoria alisen haltijan 

luomina ja ihmisille vahingollisina (vrt. vuorien 

rinteillä asuneet kantauralilaiset heimot).

184. virolaisten mukaan alisen haltija vie yksin 

kuolleen sielun (toisen tiedon mukaan ihmisen 

suojelushenki suojelee sielua kunnes löydetään).

185. nenetsit yhistävät alisen haltija Ngata 

maanalaisiin tuliin.

186. nenetsien mukaan Ngan tulia edeltää haamu 

tai porojen pelästyminen.

187. nenetsit suojautuvat Ngan tulilta asettamalla 

paikalle puisen haltijakuvan (syadai) ja uhraamalla 

haltijalle.

188. marinoita laskeutuu aliseen köyttä pitkin.

189. marien mukaan alisen haltija liikkuu 

puhurin hahmossa (öisin liikkuva olento).

190. marien taruissa alisen haltija osallistuu 

luomiseen tuhoamalla ylisen haltijan luomia
asioita.

191. marinoita tiedustelee asioita alisessa 

eläviltä kaloilta (mistä löytää perheonnea 
ja vaurautta, vrt. toteemit).

192. marit yhistävät alisen haltijaa tuuleen 

(vrt. yötuulet, syys ja talvituulet).

193. marien taruissa alisen haltija liikkuu 

korpin, koiran ja pöllön hahmossa (heimojen

toteemieläimiä).

194. marinoita kulkee aliseen kolosta, lähteestä 

tai luolasta.

195. udmurtit kutsuvat alista toiseksi maaksi

(sopal dunne).

196. hantit kutsuvat alisen haltijaa Hyn ikiksi 

(pidetään yhtenä luojahenki Num-toremin pojista, 

vrt. hynynen, hynninen). 

197. hantien mukaan Hyn iki pukeutuu tummiin 

vaatteisiin (maan väri, vrt. tummakarvaiset

eläimet).

198. hantien mukaan Hyn ikin apuna toimii 

seitsemän alisen henkeä (vrt. noita 

apuhenkineen).

199. hantit pitävät Hyn-ikiä tavallisena 

suojelushenkenä (ukolle uhrataan muiden 

suojelushenkien tavoin, vrt. toisen heimon

suojelushenkien muuttuminen alisen 

haltijoiksi).

200. hantien taruissa haltijat Yavun-iki ja 

Kon-iki laskeutuvat aliseen palauttamaan iloa 

maan päälle (Numin poikia).

201. hantien taruissa Yavun-iki ja Kon-iki 

hakevat alisesta Yavun-ikin kaapatun akan
(vrt. toisen heimon alueelta, alajuoksusta).

202. hantien taruissa Yavun-ikin ja Kon-ikin 

apuhenkinä toimii käärmeitä (keskisen
haltijoiden alkuperää, henkiolennoiksi 

muuttuneita noitia ja sukulaisten henkiä).

203. hantien alisen henkiin kuuluu sieluja 

vievä Atum navutl iki (pimeälle puolelle 

ajautuva ukko).

204. hantit pitävät Atum navitl ikin näkemistä 

huonona enteenä (vrt. yöeläimet).

205. hantit vievät Atum navitl ikille kangas 

ja ruokalahjoja (ukolla oma uhriaitta).

206. hantit pitävät Yavun-ikiä, Kon-ikiä ja 

Atum navitl ikiä luojahenki Num-torumin 

poikina (haltijaperheessä ylisen, keskisen ja 

alisen henkiä, vrt. joki asuminen).

207. saamelaisiin alisen henkiin kuuluu 

Jabme-ahkka (kuoleman-akka), Ruohtta (tautien 

haltija) ja Mubpienolmaj (pieni-maan-mies).

208. saamelaiset kutsuvat alista kuolleiden maaksi 

(jabme-aimo).

209. saamelaiset pitävät jabme-aimoa eri paikkana 

kuin sukulaisten henkien asuttamaa saivo-aimoa 

(syvällä maan alla, maanpinnan lähellä).

210. saamelaisiin alisen henkiin kuuluu Ruto 

(hevosella ratsastava tautien haltija jolle uhrattu 

hevosia, myöhäisiä eli vieraita piirteitä).

211. saamelaisiin alisen henkiin kuuluu Ruoidna 

(koivun pökkelössä elävä lahopuun ja tautien haltija, 

voi livahtaa kotaan lahojen puiden mukana).

212. saamelaiset kutsuvat alisen henkiä sanoilla 

manelihah, jabmok ja jamikhah (vrt. manno

=kuu, ja=maa).

213. saamelaiset pitävät alisen henkiä sielujen 

viejinä (vrt. vastaan ottajina).

214. saamelaiset yhistävät Rutoa iltaruskoon, 

pimeyteen ja yöhön.

215. saamelaiset pyytävät Ruton suojelusta pimeällä 

tehtyihin asioihin (vrt. päivän ja yön haltijat).

216. saamelaiset uhraavat Rutolle tautien poistumista 

pyytäessään (ruto=luto, lu-to).

217. saamelaiset suorittavat Ruton uhrit havupuiden 

äärellä (osoitetaan alaspäin).

218. saamelaiset kuvaavat kuolleiden maan 

(jabmeaimo) kannusten kalvojen alaosaan 

(lähelle Rutoa).

219. saamelaisnoita matkaa jabme-aimoon kalan 

hahmossa (veen alinen).

220. saamelaisten taruissa aliseen laskeudutaan 

tikapuita pitkin.

221. saamelaisten taruissa alinen sijaitsee verisen 

joen tuolla puolen (vrt. komien pihkaisen).

222. saamelaiset yhistävät aliseen hylkeitä, kuikkia 

ja saukkoja (veen alisen eläimiä).

223. saamelaiset yhistävät aliseen mustaa, pohjoista, 

kylmää, luolia ja pulppuavia lähteitä.

224. saamelaiset kutsuvat Ruton hallitsemaa maata 

sanoilla rohttuaibmu (vrt. lohtu, rohtojen maa).

225. saamelaiset suojautuvat Rutolta laittamalla 

talvimajaan yöksi kulhollisen vettä (vrt. ruton

uhriksi, yön henki).

226. saamelaiset pitävät Jabme-akkaa väkevänä 

elävien ja kuolleiden asioita välittävänä henkenä 

(vrt. välissä elävät maan henget, ja=maa).

227. saamelaiset kutsuvat kuolleiden maata 

sanoilla jabmiaibmu, mubbenaibmu, rotuaibmu,

fudnosaibmu, kjapsaibmo, sarakkaaibmu ja 

saivaaibmu.

228. saamelaiset kutsuvat Ruton aiheuttamaa 

tautia sanoilla rohttodavda (rohtotauta,

vrt. rohdoilla parantuva).

229. saamelaisten mukaan Ruto sekä aiheuttaa 

tauteja että varoittaa taudeista (omien haltijoiden 

piirteitä, voivat auttaa ja vahingoittaa).

230. sanalla sert tarkoitetaan huonoa tapaa 

(saamen sjierhta), vihaista henkeä (marin sort,

vrt. sortaa), pelkoa ja pelonväristyksiä (udmurtin 

surd) ja pahaa henkeä (unkarin ördög).

231. "Karu silmih ei nävy ni kel, nägemätöi on" 

(alisenhaltija Karu).

232. "Kar ottau, nägemätöi" (vrt. talvella 

näkymätön karhu).

233. "Omell om moine viizas, kaikem pyörittelöö 

läbiliuskuziks azien" (aliseen yhistettyjä henkiä, 

vrt. komien alkuhenki Omel).

234. "läbiliuskuizikse muanittelou sinun" 

(Omelin kyvyistä).

235. "Karun eändy kuulimmo, soittuo, itkuu, 

pajon lodzuu, nähnyh ni kedä emmo" 

(vrt. karhun talvinen ihmishahmo, 

taustalla heimototeemit).

236. "Lempo siuv viekäh" (lempo vieköön).

237. "Lempo siut viekäh" (alisen henkien 

nimiä, vrt. lemi, lampo, lepo).

238. "Lembo mielet ottaa, ku lähet ajelemah" 

(mieleen vaikuttava henki). 

239. "mäne Lemmon kymmenih" (tiehesi,

vrt. kymeen, kypeen).

240. "Lemboi om pienembi Karuo, on se Karun 

roduo, g ei ole häi täys Karu" (karun rotua,

vrt. yhenväriset eläimet).

241. "Lemb ottakkah" (vrt. vieköön).

242. "Lemboi hänet otti" (ajoi hulluksi).

243. "Lemboi heidy kandelou, myöz i tullah pezon 

aigoa" (kantelee kipuja, kuukautiskivuista).

244. "läksi Lemmon lentimillä, sirkan siivillä yleni" 

(lemmon eli sirkan, eläinhahmot).

245. "heittäzin Lemmoil lekundan, vierizin muate" 

(yöllä liikkumisen, yöeläin).

246. "yöllä kulkou yökköset pimiellä pillomukset" 

(yöhenkien nimiä).

247. "suonii pilailoo Surmu, se kai lähendelöö 

lähemb ittsie" (suonia kivistää, surma

=kuoleman henkiä).

248. "sanottih jotta tietäjät pakautti kalmav väkie, 

niijen kera jutteli" (pakautti eli puhutti, 

kalmistossa eläviä henkiä).

249. "ota Lembo siudas" (lempo ottakoon).

250. "Piru da Karu ollah velleksed" 

(vrt. veljeksinä pidetyt luojahenget, 

vrt. korppi ja karhu, vrt. samojedin 

pi=yö).

251. "Karu ku tuli kodih, puistaldih" 

(kotona vieraileva Karu).

252. "kalmak kuhisevat, kuhuväki, kuhiaiset, 

ku ruumista saatethan, pienet, sen noutajat,
kiehuvat sielä maassa, survovat" (maassa 

kuhisevat kalmat, tulevat kuollutta vastaan, 

vrt. kusiaiset).

253. "eikä neh muullosin kalmat kuljek ku päivän 

rajala, ku päivä on kahela karvala, aamua tai iltaa" 

(päivän rajalla, noustessa ja laskiessa).

254. "ruuhmilla o häne haltiansa, kalmalaiset" 

(ruumiilla haltijansa, vrt. saattajansa).

255. "mikä piru siellä pimiässä kamuaa" 

(pimeässä liikkuvat pirut).

256. "Karu ov vienys sen" (vrt. kadonneet 

asiat).

257. "keijulaiset niin ku tyhjä varjo keijaa ilmassa, 

ei niillä ol lihhaa eikä olentoo" (keijulaisten 

ulkonäöstä, vrt. kangastus, hyönteiset).

258. "keijungaiset ja männingäiset ja muu kalamavväki" 

(henkiolentojen nimiä).

259. "keikkaita" (kalmalaisia, vrt. keikahtaa, 

keikistellä, kekata).

260. "sillä on ne lemmon keikkineet kun tekee 

kaikki nurin kurin" (vrt. nurinkurisena pidetty 

tuonilmainen, vrt. asioita päinvastoin tekevät 

tarujen hahmot, vrt. Lemminkäinen).

261. "kukas tekke – vanh keis" (vanha keisu, 

vrt. kesu, keiju).

262. "se on aika itek kelläki, se on henkimaailmallaki 

oma aikansak" (oma aikansa, liikkua).

263. "niillä on tapana olla kerpussa kun ne nousee" 

(kerpussa eli parvessa, kalman väellä).

264. "tuoko vanha Väinämöini, kävi käsin manalla, 

kourin kuoppaha sytelih, ilman tauin tappamatta" 

(manalla käyvät noidat, vrt. maan alla).

265. "sanottih meilä jotta niin syvältä pitäy tuonej 

jovesta koaloa kuin on synnyntähti missä paikassa" 

(kahlata tuonen joesta, synnyntähden eli luomen 

paikan syvyydeltä).

266. "äjj on sinne mennytty, a vähä on siepäi tulluttu" 

(vähän tulleita, kuolleiden maasta, vrt. sielujen 

liikkeet, jälleensyntyminen).

267. "häi karuloi karkottua iäre" (karkottaa karuloita, 

Karu ja karulaiset).

268. nganasanien mukaan tautien henget
elävät kuolleiden maassa (uskotaan
metsästävän ihmisten sieluja, kiinni
saadut sairastuvat).

269. nganasanien taruissa tautien henget
"purevat ihmisen sielua".

270. nganasanit kuvailevat alista 

"valottomaksi ja hämäräksi paikaksi jonka 

tasainen maa ja tiet koostuvat jäästä".

271. nganasanit kuvailevat alisen henkiä
pienikokoisiksi, laihoiksi, ohut tai
harvahiuksisiksi, kapeasilmäisiksi
tai silmättömiksi, pitkäkasvoisiksi,
maa tai ruohoihoisiksi, kyyryselkäisiksi,
karvaisiksi tai alastomiksi, maalta tai
kuolemalta tuoksuviksi ja äänettömiksi
tai ihmisen, tulen tai eläinten äänellä
puhuviksi.

272. mansien mukaan aliseen (Xul-oterin 

maahan) kuljetaan maan ja taivaan 

yhtymäkohdassa sijaitsevasta onkalosta 

(sijaitsee jyrkänteellä).

273. mansien taruissa alisen sisäänkäynti

tukitaan "seitsemällä lintu ja kalaverkolla" 

(paikkaa valvoo vanha mies ja nainen).

274. mansien taruissa noita saapuu 

alisen sisäänkäynnille linnun hahmossa, 

muuttuu haueksi, löytää verkoista heikon 

kohdan ja pääsee sisään.

275. nenetsit pitävät hyönteisiä alisen

eläiminä (etenkin sellaisia joiden hahmossa 

alisen henget (nga) voivat kiivetä nukkuvan 

ihmisen sisään).

276. nenetsien taruissa ylisenhaltija Nushu
käskee luonaan vierailemaan tulleen noidan 

menemään aliseen ja naimaan Ngan tyttären 

(noita etsii maan alla Ngan kotaa seitsemän 

päivää, Ngalla kaksi tytärtä joita kieltäytyy 

naittamasta noidalle).

277. nenetsien sambdorte-noidat pelastavat 

sairastuneiden henkiä Ngan luota (tautien
henkiä pidetään heikkoja noitia vahvempina, 

vrt. niitä jotka eivät saa tautia kääntymään).

278. nenetsien sambdorte-noitien apulaisiin

kuuluu sevtana (sev=silmä, pystyy liikkumaan 

alisen syvimpiin kerroksiin) ja ilta (elämän 

antaja, vrt. il-sielu).

279. nenetsit puhuttelevat alisenhaltija Ngata 

isoisäksi (haltijoiden alkuperää, sukulaisten 

henkiä).

280. nenetsien alisen noidan (sambana)
tehtäviin kuuluu kuolleiden henkien saattaminen 

ja ihmisten, kodan ja tavaroiden puhistaminen 

ja suojaaminen (vrt. sampa-ana).

281. nenetsin sampa-sanalla ymmärretään

varjosielun saattamista tuonilmaiseen 

(kannuksen säestyksellä, vrt. samppa).

283. nenetsit pitävät perheen porotokassa
alisenhaltija Ngalle pyhitettyä tummaa poroa 

(uskotaan suojelevan poroja taudeilta).

284. nenetsien mukaan tauteja aiheuttavat
alisen henget (ngyleko) pelkäävät kellojen
ja vaatteissa riippuvien helistimien ääniä
(vrt. noidan puku, vrt. lasten vaatteisiin
kiinnitetyt helyt).

285. hantit kutsuvat alisenhaltijaa nimillä

Khyn-iki ja Xul-otyr (iki=ukko).

286. nenetsit pitävät Ngata ylisen henki
Noomin poikana tai vaimon sisaren miehenä
(vrt. enetseillä päinvastoin, heimojen

suojelushenkiä).

287. nenetsit uhraavat Ngalle "suuren pimeyden
kuussa (joulukuu) likaisen reen äärellä"

(vrt. saamelaisten tavat).

288. nenetsien mukaan Nga liikkuu joulukuussa
leirien lähellä (käyden katsomassa mitä ihmiset 

jättävät hänelle, vrt. korpit, sudet).

289. nenetsit uhraavat Ngalle verta, poroja,

koiria tai hauenpäitä.

290. nenetsien mukaan Ngan syöttämättä
jättäminen voi johtaa haltijan kostoon 

(uskotaan seuraavan ihmisten jälkiä ja hajua, 

vrt. sudet).

291. nenetsien lauluissa aliseen matkataan
järven rantaa seuraamalla (matkaa pidetään
maansuuntaisena).

292. nenetsien lauluissa naispuolinen noita
löytää alisesta "seitsemässä kodassa elävät 

kaksi mammuttihirvasta" (vrt. ikiroudassa 

säilyneet mammutit).

293. nenetsit kutsuvat kuolleen hengen

saattamista aliseen sanalla sampo

(vrt. samota).

294. nenetsien taruissa Nga luo kaiken pahan
ja hyödyttömän (Noomin luodessa hyvän
ja hyödyllisen).

295. nenetsien mukaan jokaisessa ihmisessä
on jotain Ngan ja Noomin luomaa (miksi
ihmisten elämä voi olla vaikeaa).

296. nenetsit pitävät mustia kovakuoriaisia
(si), kovakuoriaisten (puy) toukkia ja pitkää 

maamatoa (khaly) Ngan lähettäminä
(pieniä kesällä, talvella uskotaan muuttuvan 

isoiksi hirviöiksi).

297. nenetsien mukaan Ngan lähettiläät voivat
mennä nukkuvien ihmisten sisään (jolloin
sairastuvat).

298. nenetsien mukaan Nga metsästää ihmisiä
"samalla tavoin kuin ihmiset eläimiä".

299. nenetsit kutsuvat Ngata nimellä Si iv nga nisya 

(seitsemän kuoleman isä, sairaudet lapsiaan).

300. nenetsien mukaan Ngan valtaan joutunut 

voi sairastua helpommin (uskotaan kuuluvan yhtä 

aikaa yliseen ja aliseen).

301. nenetsit voivat uhrata koiria vakavien tautien 

karkottamiseen (etenkin Singalle, Ngan tyttäriä, 

vrt. Tuonen tyttäret).

302. nenetsit pitävät Ngata miespuolisena

ja Noomin sukulaisena (Noom auttaa Ngata 

koska haluaa pysyä väleissä kanssaan, 

vrt. haltijoiden taustalla olleet oikeat ihmiset).

303. nenetsien taruissa Noom ja Nga taistelevat 

kuusta ja päivästä (Ngan päästessä voitolle leviää

maan päälle pimeys, vain tähdet jäävät jäljelle, 

vrt. pimennykset, vrt. yö ja päivä).

304. nenetsien mukaan sairaudet ja lasten
kuolemat johtuvat päivän katoamisesta ja maan 

kuolemasta (Ngan vastavoimia, vrt. talven).

305. nenetsit pitävät länttä Ngan suuntana ja 

sielujen menosuuntana (itää Noomin suuntana 

ja sielujen tulosuuntana, vrt. yön ja päivän).

306. nenetsit pitävät Ngata yhtenä Noomin

veljistä (veljistä huono-onnisin, "aina 

nälkäinen").

307. nenetsien taruissa Nga varastaa ihmisten
sieluja Noomin katsoessa toisaalle (toimii 

selkänsä takana, vrt. yöllä).

308. nenetsien taruissa Ngata pidetään 

naispuolisena (vanha nainen Nga, taistelee 

ylisen haltijoita vastaan, vrt. toisen heimon 

haltijoita, ylävirrassa asuvien).

309. nenetsit pitävät matoja alisen henkien
ruokana (maan alla oleva=kuuluu aliseen, 

vrt. ihmisille ja haltijoille kuuluvat ruuat).

310. unkarilaiset kutsuvat alisen haltijaa

nimellä Ördög (hallitsee pahoja henkiä
(mukaanlukien pahojen ihmisten henkiä)
ja ihmisiä vahingoittavia eläimiä kuten 

kirppuja, täitä ja paarmoja).

311. unkarilaiset kutsuvat Ördögin
hallitsemaa alamaailmaa sanalla Pokol 

(kuoleman ja sairauksien maa,

ö=o, or-dog, vrt. or-sielu).

312. unkarilaisten alisen henkiin kuuluu
Fene (f=p, vrt. peni).

313. unkarilaiset sanovat "a Fene egye meg"

(syököön sen fene).

314. unkarilaiset sanovat "menj a Fenebe"

(mene fenelään eli aliseen).

315. unkarilaisten alisen henkiin kuuluu Guta 

(kohtauksiin ja halvaantumiseen yhistetty henki, 

uskotaan lyövän uhrinsa kuoliaaksi, vrt. tehdä 

kutaa, kutajoki).

316. hantit kutsuvat alisen haltijaa nimellä 

Kul-ilpi-iki (vrt. kilpi).

317. hantien mukaan kuolleen ruumis jää 

Kul-ilpi-ikin luokse (hengen matkatessa 

yliseen).

318. hantit kutsuvat alisen haltijaa nimellä 

Xin-iki (x=k tai h).

319. hantit pitävät käärmeitä, sammakoita
ja liskoja Kulin luomina (tulevat maan päälle 

onkaloista, vrt. elinpaikat, kylmäverisyys).

320. hantien taruissa Kul haluaa luoda kaikki 

eläimet (toinen alkuhenki Num kieltäytyy, 

jolloin Kul luo alisen eläimet).

321. hantit pitävät susia alisenhaltija Xulin 

luomina.

322. hantien mukaan alinen sijaitsee jokea 

alavirtaan eli pohjoiseen (vrt. etelään

laskevat joet).

323. hantit yhistävät pohjoista aliseen ja 

alapuolella olevaan (etelää yliseen ja yläpuolella 

olevaan, vrt. joki maailman napana).

324. hantit uhraavat Kul-ilpi-ikille tummia 

vaatteita (asetetaan pihtakuusen juurelle, 

maahan tai sammalten alle, uskotaan pitävän 

taudit loitolla).

325. hantien mukaan tautien henget (kulit) 

liikkuvat metsissä ja vesistöissä.

326. hantin sanalla kul tarkoitetaan lumimiestä 

(vrt. haltijoiksi muuttuneet luolamiehet, 

ihmislajin kadonneet haarat).

327. hantit kutsuvat alisen henkeä nimillä
Kul-iki, Xyn iki, Ilpi muv iki (maan alainen 

ukko) ja Kur ilpi iki (jalkojen alla oleva ukko).

328. hantit pitävät Kul-ikin kuvaa ovien kohdalla 

(tauteja karkottamassa).

329. nenetsit kutsuvat alla olevaa sanoilla ilat, 

ilna, ilmna ja nilad (vrt. ilta, ilma, nila,

vrt. il-sielu).

330. enetsit kutsuvat alla olevaa sanoilla irod,
irodo, iron ja irone (vrt. iiro, iloton, ilonen).

331. nganasanit kutsuvat alla olevaa sanoilla nile 

ja niledhu (vrt. ile, nila).

332. nenetsit kutsuvat alhaalla olevaa sanoilla 

tisyana ja tasyina (alas=tisyan, tasyih, vrt. tis-jana, 

tisu-ana, vrt. tissutella, tassutella).

333. enetsit kutsuvat alhaalla olevaa sanala tosin 

(alas=tosi, vrt. totuus, vrt. to-osi, to-osa).

334. enetsit kutsuvat alhaalla olevaa sanalla 

loduxone (alas=lodudo, vrt. lohtu, lohdot eli 

rohdot, vrt. ladut).

335. nganasanit kutsuvat alhaalla olevaa 

sanalla kinsini (alas=kinsi, vrt. kini, kini-nen,

kisi, kisi-nen).

336. nenetsit kutsuvat alla olevaa / alta tulevaa 

sanoilla nila ja nilna (nilad=pohja, nili=ala, 

alinen, alimmainen, vrt. nillittää, ilahtua).

337. nenetsit kutsuvat alhaalla olevaa sanalla 

tasyih (tasyi=alas, vrt. tas=kokonainen).

338. nenetsit kutsuvat alla olevaa sanalla tasina 

(tasi=alas, vrt. taso, tassu, tasainen, vrt. ta-asi).

339. nenetsit kutsuvat alista / alla olevaa sanoilla 

nil, nilh ja nilna (vrt. ilna, il-sielujen maa).

340. "Lembo vodi minuodani, ku en olluh huolessah"
(vodi eli juoksutti).

341. hantit pitävät alisen henki Kulia (kul-ilpi-iki, 

xin-iki) käärmeiden, sammakoiden ja liskojen 

luojana.

342. hantien taruissa Kul tekee maahan reiän 

josta alisen eläimet pääsevät keskiseen (pidetään 

myös susien luojana).

343. hantien alisen henkiin kuuluu Kul-ilpi-iki 

(alisen ja tautien henki, tuntee taudit=paras suoja 

niitä vastaan).

344. hantit jättävät Kul-ilpi-ikille mustia kankaita

(pihtakuusen alle).

345. hantien alisen henkiin kuuluu Kul iki 

(päähenki), Χyn iki (toiselta nimeltään Ilpi muv 

iki eli maan-alainen-mies, vrt. kun) ja Kur ilpi iki 

(jalkojen-alainen-mies, vrt. kura, kuri).

346. hantit eivät käytä mustia vaatteita

(pidetään alisen henkien uhreina, 

vrt. käyttäminä).

347. hantinoidan kutsuma Kul-ilpi-iki saapuu 

kodan etuovesta (vrt. keskisen haltija).

348. hantit muistavat Kul-ilpi-ikiä metsässä 

perheen auttajana (vrt. metsäpyhäköt eli hiidat).

349. mordvalaisten taruissa luojahenki Pas 

antaa toisen alkuhengen luoda vahingollisia 

henkiä soihin ja syvänteisiin (omilta kuulostavat 

aliset, vrt. pasi, pasanen).

350. saamelaiset kutsuvat kuolleiden maata 

Yabme-aimoksi (Yabme-akan hallitsema,

ya=ja=maa).

351. saamelaisten mukaan kuolleen henki 

voi mennä Radien-aimoon tai Rut-aimoon 

(vrt. molempiin, yliseen ja aliseen matkaavat 

sielut). 

352. saamelaisten mukaan alisen henki Rutu 

ilmestyy siniseen pukeutuvan miehen hahmossa 

(vrt. seitojen rajoitukset, sininen väri,

vrt. ruttu, ruutu).

353. saamelaiset kutsuvat Rutua sanoilla ruta 

ja rota (vrt. rotta, rauta, routa, ruutana, r=l, 

vrt. luu, lutu, luuta, loita, lotta, lauta, lattia).

354. saamelaiset uhraavat Rutulle tautien 

uhatessa (uhrit maahan tai kivien koloihin, 

vrt. sammalta ja jäkälää tarkoittavat sanat, 

luppo).

355. saamelaiset kutsuvat sutta Rutun koiraksi 

(vrt. lutunen).

356. hantien mukaan kuolleiden maa sijaitsee 

jäämerellä (vrt. pohjoiseen ja etelään

matkaavat sielut).

357. mansien taruissa kuolleiden maa sijaitsee 

maan alla (sisäänkäynti ob-joen suulla).

358. hantien mukaan alisen alin kerros on 

koiran hännän korkuinen (kolme kerrosta, 

vrt. maan kerrokset, onkalot).

359. mordvalaiset kutsuvat munaa sanalla al 

(alo, alga=alla, alo pe=ala pää, alks=pohja, 

altams=luvata, altavks=lupaus, vrt. alku, alkio, 

valkuainen, vrt. munasta luotu maailma).

360. saamelaisten mukaan Jabmeaivossa 

kaikki on ylösalaisin (vrt. maan kuoren toisella 

puolella kävelevät kuolleiden henget).

361. saamelaisten mukaan kuolleet saavat 

Jabmeaimossa (jamie-ajmo) uuden kehon 

(eläen yhtä väkevinä mitä maan päällä,

vrt. nuortuminen, jälleensyntyminen).

362. saamelaisten mukaan Jabmeaimo

sijaitsee vähän matkaa maan alla (vrt. elävän 

pintakerroksen, vrt. matalat turpeilla tai

hiekalla peitetyt haudat).

363. saamelaisten mukaan syvemmällä

maassa sijaitsee Rotaimo (jonne menneet 

saavat myös uuden kehon, vrt. eri tavalla

kuolleet).

364. saamelaisten mukaan Jabmeaimossa 

Jabme-akalta uuden kehon saaneen henki 

nousee yliseen tietyn ajan päästä (Radienin 

luokse, vrt. mistä syntyy edelleen maan 

päälle, vrt. syntymän haltijat).

365. mordvalaiset kutsuvat alhaalla olevaa 

sanoilla alo ja alov (ylhäällä=vere).

366. unkarilaisten alisen henkiin kuuluu 

földi ördög (katoava henki) ja ördögszeretö

(rakastajan hahmon ottava alisen henki).

367. obinugrilaiset kutsuvat alisen haltijaa 

nimin Xul oter, Xin wurt, iso kuikka, Il muw 

iki ja pieni kuikka (vrt. luomiseen osallistuneet 

linnut, alinen=veen alinen).

368. marit kutsuvat alempaa sanoilla yl ja ylyl 

(vrt. alinen=ylinen, al eli yl-sielujen maa,

sekaisin menneet käsitteet).

369. hantien mukaan ihminen matkaa kuoleman 

jälkeen alempaan maailmaan (henkensä eli lilinsä 

jäädessä kuolinnukkeen).

370. mansien mukaan kuolleet menevät alapuolella 

olevaan maailmaan (vrt. joen alajuoksu).

saamelaisten alisen sanastoon 

kuuluu vyeli (ala, vrt. veli), 

vyele (alus, alusta), vyelni (alla, 

alta), vual, vuala (alle), vyellin 

(alhaalla), vuoluupeln (alapuolella), 

vualas, vualos (alas, vrt. jokea), 

vyelemus (alin), ponemus, ponemuu 

(pohjimmainen), vyeligasast 

(matalalla), kiejalasast, kiedalasast 

(syvällä), vuölie, vuellee, vuollie, 

vuolle, vyeli, vuell, vull, ville, 

vole (ala), vualaz (alainen), vuelbuz 

(alempi), vuallneei (aleneva), vuellgaz 

(alhainen), vuelmos (alimmainen),

vualpeälnn (alapuolella), vuell 

(alitse), vuelnn (alla, alta), vualla 

(alle), vualas (alas, vrt. vuolas,

jokikansan alinen=joen alajuoksu),

vualorra (alaspäin), vuellen (alhaalla, 

alhaalta), roopp-peälnn (alla, alta, 

vrt. roope, ropo), vualloozzi (allekkain) 

ja vuelmos (alin).