TUONILMAINEN 

1. sielun uskotaan matkaavan tuonilmaiseen 

porojen vetämällä reellä (reen jättäminen 

haudalle).

2. tuonilmaista kuvaillaan "merenpohjaksi" 

ja "meren alla olevaksi maaksi".

3. sielun uskotaan matkaavan tuonilmaiseen 

sielulintua seuraten (hanhi, telkkä, sorsa, 

joutsen).

4. sielun uskotaan jatkavan elämää 

tuonilmaisessa "sellaisena kuin hautaan 

laitetaan" (samoissa vaatteissa ja varusteissa).

5. kuolinitkujen uskotaan kuuluvan 

tuonilmaiseen.

6. kuolleiden uskotaan pitävän kuolinitkuista 

(vrt. eläväisten lauluista).

7. tuonilmaista kutsutaan tuonelaksi ja 

pimentolaksi.

8. tuonilmaiseen johtavaa jokea kutsutaan 

tuonen joeksi ja rutjan koskeksi (mereen 

laskeva joki, vrt. ruta, luta).

9. tuonilmaisen kerrotaan sijaitsevan 

"maailman ääressä kaukana pohjoisessa 

missä taivaankansi kaareutuu mereen" 

(pohjoiseen ja etelään matkaavat sielut, 

vrt. heimojen syntypaikat).

10. saamelaisten mukaan tuonilmainen 

sijaitsee "pyhän saivojärven alla". 

11. mordvalaiset kulkevat tuonilmaiseen 

"maanalaista polkua pitkin, pajunlatvoja 

kulkevaa siltaa pitkin".

12. mordvalaisten mukaan tuonilmaisessa 

(tona si) eletään suvuittain (si, tsi=päivä,

vrt. siellä, sinne, sinä).

13. saamelaisten mukaan kuolleet menevät 

maan alla olevien henkien (mad-vuolas-olmo) 

luokse ja elävät siellä "kuten maan päälläkin".

14. saamelaiset kutsuvat tuonilmaista jamikas

-aimoksi, jabme-aimoksi, saiwo-aimoksi ja 

sarakka-aimoksi (ai-mo, ai-sielujen maa,

vrt. äi-ti, äidin heimon saivo).

15. saamelaisten mukaan sielut saavat

jabme-aimossa uuden kehon varjojen maata 

hallitsevalta Jabme-akalta (vrt. Sar-akalta,

jabme=jame, ja=maa).

16. saamelaisten mukaan noidat voivat 

pelastaa jabme-aimoon eksyneitä ja 

kaapattuja sieluja.

17. inarinsaamelaiset kutsuvat tuonilmaista 

sanoilla tuot ilbmi (tuo ilma, tämän ilman 

(tät ilbmi) ja elävän ilman (eäll ilbmi) 

vastakohta, vrt. il-sielu, il-sielujen maa,

vrt. ilmi, ilma, ilta).

18. kolttasaamelaiset kutsuvat tuonilmaista 

sanoilla tut alme (tuo maailma, tat almen 

eli tämän maailman vastakohta, al=il=yl,

vrt. tuta).

19. tuonilmaiseen kuljetaan "yli tuntureiden, 

jokien ja metsien".

20. tuonilmaisessa istutaan ja syödään 

suvuittain (jokaisella suvulla omansa, 

vrt. saivot).

21. "eletäh kui lintuzed, ei ole asuntoa, 

ei ole suomist, ei juomist" (tuonilmaisen 

kuvauksia, vrt. lintusielut).

22. tuonilmaisen kerrotaan sijaitsevan 

"mustan meren rannalla".

23. obinugrilaisten mukaan tuonilmaiseen 

kuljetaan ob-joen suulla olevasta aukosta

(vrt. maan kolosta, langeta loveen).

24. obinugrilaiset pitävät tuonilmaista 

maanpäällisen peilikuvana (ikuinen kuu, 
joet virtaavat vastakkaiseen suuntaan,

vrt. kuun ja päivän maa, kaksi sielua

=kaksi tuonelaa).

25. obinugrilaisten mukaan henget elävät 

tuonilmaisessa "kuten maan päälläkin".

26. saamelaisten mukaan jabmiid-aibmu 

sijaitsee "veden alla, vaikean matkan päässä" 

(noita tarvitsee matkalle kalahengen). 

27. komien mukaan tuonilmainen sijaitsee 

"pihkaisen joen tuolla puolen" (yli mennään 

"kapeaa oksaa myöten").

28. sukulaisten sielujen uskotaan elävän 

tuonilmaisessa kuten maan päälläkin 

("iloitsevat, itkevät, laulavat").

29. sielujen uskotaan palaavan tuonilmaisesta 

sukulaislapsiin (jälleensyntymistä kutsutaan 

"toiseksi kuolemaksi").

30. tuonilmaista pidetään maan päällisen 

peilikuvana (päivä nousee lännestä, päivä 

ja yö vaihtaneet paikkaa, ihmiset nuortuvat

vanhenemisen sijaan).

31. haudalle jätettyjen tavaroiden uskotaan 

muuttuvan tuonilmaisessa ehjiksi ja kääntyvän 

oikein päin (rikotaan, ommellaan nurinkurin).

32. henkien uskotaan lentävän tuonilmaiseen 

"lintujen tietä pitkin, pohjoista kohti suunnaten" 

(vrt. linnunrata). 

33. tuonilmaiseen kuljetaan "kalliossa olevan 

pienen kolon kautta, siellä missä maa ja taivas 

yhtyvät" (kolon edessä "seitsemän verkkoa", 

koloa vartioi "vanha akka ja ukko"). 

34. tuonilmaista kutsutaan "pimeäksi järveksi"

(vrt. mustat järvet, saivot).

35. tuonilmaista kutsutaan "kalojen, käärmeiden 

ja sammakoiden maaksi".

36. liiviläiset kutsuvat tuonilmaista 

"kuolleiden mereksi".

37. nenetsien mukaan tuonilmaisessa vallitsee 

"ikuinen kylmyys" (vrt. vuoret, pohjois-napa).

38. samojedien mukaan tuonilmaisessa asuu 

siirtjei-nimistä kansaa jotka elävät majavien, 

mammuttien ja soopeleiden kanssa (muistoja 

samojedejä edeltäneistä kantauralilaisista 

heimoista).

39. udmurtit kutsuvat tuonilmaista sanoilla 

so dunne (tuo maailma) ja sopal dunne
(tuonpuolinen maailma). 

40. kuolleiden uskotaan elävän tuonilmaisessa 

"yhessä, suvun perustajan johdolla" (suvun 

perustajan eli toteemin).

41. tuonilmaiseen kuljetaan kallionhalkeaman 

eli loven kautta (langeta loveen).

42. obinugrilaiset kutsuvat tuonilmaista 

sanoilla xamal ja xamal-ma (kuolleiden maa, 

vrt. kamala, hama). 

43. obinugrilaisten mukaan tuonilmaisessa 

eletään "valoisan maan tavoin".

44. hantien mukaan tuonilmaisessa eletään 

sukukylittäin.

45. obinugrilaiset kutsuvat tuonilmaista sanoin 

it-turem (tuo ilma), kali-torem (kuolleen ilma), 

it-sänke (alhainen valkeus) ja ala-maailman

-miehen-järvi (vrt. saivojärvet).

46. hantien mukaan tuonilmainen sijaitsee

"kaukana pohjoisessa, ob-joen suun takana".

47. hantien mukaan tuonilmaisessa kasvaa 

leppiä ja siperianmäntyjä.

48. mansien mukaan tuonilmaisessa tulee 

niukasti kalaa (kali-kul, kuolleiden kaloja, 

ruutanoita ja muita välteltyjä kaloja). 

49. mansit uskovat tekevänsä tuonilmaisessa 

samoja askareita kuin eläessäänkin ("verottajia 

ei tuonilmaisessa ole").

50. kuolleiden hengillä kerrotaan olevan 

tuonilmaisessa omat puunsa (joiden vastineet 

maan päällä, vrt. komien as pu, oma puu). 

51. tuonilmaista kuvaillaan "mustavetiseksi, 

synkkämetsäiseksi, liskoja ja lohia kuhisevaksi 

paikaksi".

52. marit kutsuvat tuonilmaista sanoilla wes tuna 

(toinen maailma, vrt. vesi, pesi, tunari).

53. marien mukaan henget elävät

tuonilmaisessa maanpäällisen kaltaista 

elämää (asuvat yhessä, tulevat vastaan 

sukulaisiaan).

54. hukkuneiden henkien uskotaan elävän 

tuonilmaisessa (muista erillään).

55. hantien mukaan tuonilmainen sijaitsee 

"kaukana, jäätyneessä maassa".

56. hantien mukaan henget elävät 

tuonilmaisessa saman ajan kuin maan 

päälläkin (nuortuen vanhoista lapsiksi).

57. hantien mukaan kuolleet syntyvät 

tuonilmaisesta sukulaislapsiin, muuttuvat 
karhuiksi, kuolevat lopullisesti tai kohoavat 

haltijoiksi (jolloin siirtyvät puisiin akkoihin 

ja ukkoihin).

58. "tuonen mustassa jovessa, pohjolan igi-purossa" 

(tuonelaan johtava joki).

59. selkupit kutsuvat tuonilmaista sanoilla

ton nop (maan alainen taivas).

60. "sinne on viisi vitsikkoo, ja on kuusi 

kuusikkoo, seitsemä petäjikköö, kaheksa 
katajikkoo, yheksä ylös mäkkee, kymmene 

kylmää lähettä" (tuonilmaisen sijainnista).

61. muuttolintujen uskotaan tuovan viestejä 

tuonilmaisesta (saapuvat etelästä, vrt. kaksi 

heimoa=kaksi tuonilmaista).

62. saamelaisten mukaan Jabme-akka elää 

"iloisten henkien maassa" (vrt. sukulaisten

henkien).

63. selkuppien mukaan sielut uivat kuolleiden 

mereen jokea pitkin (vrt. pohjoiseen ja etelään 

laskevat joet).

64. hantien mukaan tuonilmainen sijaitsee 

alavirrassa tai pohjoisessa.

65. "ildavundaized ollah ihalis syndyizih nygöi, 

ildoi igäizil eletäh" (iltavuntaiset eli vanhukset, 

elävät ihalissa syntysissä, vrt. il-sielu).

66. "tuoll ilmalla" (tuo ilma).

67. "täll ilmalla meil on hyvä eleä" (tämä ilma).

68. "tuol ilmal lähti" (kuoli).

69. "kolm on tytärdä täl ilmal, kaks on nurmes" 

(kolme elää, kaksi kuollut).

70. "meilä sanottih kum päivä paistau ta vettä 

vihmuu, pokonniekat heätä pitäy" (pitää häitä,

pokonniekat eli kuolleet).

71. "tämänilmani elaiga" (tämänilmainen 

elinaika, vrt. el-sielu).

72. "jo kikistih kuoli, peäz eäre kävelemäh" 

(pääsi ääreen kävelemään, tuonilmaiseen).

73. "tuonelassa ollah kuoliet" (tuonelassa,

vrt. tone, tonne, toinen).

74. "meilä pantih kuoliella kaikki voattiet mitä 

kuulu" (mitä uskottiin tarvitsevan matkalle 

tuonilmaiseen).

75. "sid e uliz menemisty toizel ilmal" 

(toinen ilma).

76. saamelaisten kannusten kalvoilla kuvataan 

kahta tuonilmaista (lähellä maanpintaa sijaitseva 

saivo-aimo ja syvällä maan alla sijaitseva 

jabme-aimo).

77. saamelaiset uskovat pääsevänsä kuollessaan 

suojelushenkensä saivoon (sijaitsee järven tai 

vaaran alla, jokaisella perheellä saivonsa 

/ oma alueensa saivossa).

78. saamelaisten mukaan kuolleet muuttuvat 

henkiolennoiksi ja alkavat auttaa jälkeläisiään 

("kuten heitäkin oli autettu").

79. saamelaisten mukaan saivojen maa sijaitsee 

lähellä maanpintaa (vrt. maan päälle tai lähelle 

maanpintaa hautaaminen).

80. nganasanien mukaan elämä jatkuu 

tuonilmaisessa samanlaisena kuin maan 
päälläkin (omista tavoista kumpuavan 

onnen toivotaan jatkuvan).

81. nenetsien mukaan kuolleet asuvat alisessa 

(maan alla) usean polven ajan jonka jälkeen 

siirtyvät yliseen (maan ylle) joen tai puun kautta 

(alisen ja ylisen alkuperää, vrt. karhuihin

liittyvät uskomukset).

82. nganasanit pitävät tuonilmaista keskisen 

kaltaisena (sijaitsee maan alla).

83. nganasanien mukaan reki kuljettaa kuolleen 

päivänlaskun suuntaan (matka kestää kolme 

vuotta jonka jälkeen ei pysty enää palaamaan, 

vrt. rekihaudat).

84. nganasanien mukaan tuonilmaiseen 

johtavasta polusta haarautuu sivupolku 

suurelle-neljän-perheen-majalle (turuketi ma) 

missä sairaiden sielut pysähtyvät (majalla 

päätetään jatkavatko pidemmälle vai 

kääntyvätkö takaisin, vrt. noitien matkat).

85. selkupit yhistävät lukua viisi (sombilä) 

tuonilmaiseen ja äänen avulla saatuun 

yhteyteen tuonilmaisen kanssa. 

86. nenetsien mukaan tuonilmainen sijaitsee 

veden toisella puolella (vrt. järven, joen).

87. nenetsien mukaan tuonilmaisessa eletään 

samanlaista elämää kuin veden tällä puolellakin 

(nuortuen ja syntyen lopulta takaisin).

88. nenetsinoidat kulkevat tuonilmaiseen 

"kolmen suuren joen yli" (joet täynnä 
kaatuneita puita, haltijarekiä, kannuksen osia 

ja matkalle menehtyneiden noitien
varusteita).  

89. nenetsinoidat saattavat kuolleita 

tuonilmaiseen Jorra-lintujen avustuksella

(vrt. jorahtaa, lintujen äänet).

90. nenetsien mukaan tuonilmainen sijaitsee 

"suuren veden äärellä" (vrt. meriin laskevat

joet).

91. nenetsien mukaan tuonilmaisessa eletään 

suvuittain (kuten maan päälläkin).

92. nenetsinoita kutsuu tuonilmaiseen 

saapuessaan kuolleen sukulaisia, tönäisee 

tämän (sielun) ruuhesta ja meloo pois nopeasti 

("etteivät kutsuisi noitaa").

93. nenetsinoita palaa tuonilmaisesta hauen 

hahmossa (suolle päästessään jatkaa metsona 

tai porona).

94. mansien mukaan kuolleiden maa 

sijaitsee "obin suulla, kaukana pohjoisessa" 

(alisen henkien eläessä "kaukana etelässä", 

vrt. kaksi sielua, eri suuntiin matkaavat

sielut).

95. hantien mukaan kuolemaa lähestyvän 

henki vierailee heimon suojelushengen 

(karhun) luona ennen kuolleiden maahan 

siirtymistä (kykenee estämään kuoleman).

96. udmurtit kutsuvat tuonilmaista sanoilla 

sopal-doonnae (sukulaisten maa).

97. komien mukaan kuolleiden maa sijaitsee 

"vaarojen, jokien ja metsien tuolla puolen"
(eläväisistä pohjoiseen).

98. komien taruissa kuolleiden maahan 

matkaavat ylittävät pihkaisen joen (syr yu) 

kapeaa puuta tai hämähäkin verkkoa pitkin.

99. moksalaisten taruissa urhojen sielut 

matkaavat usiya-nimiselle vihreälle saarelle 

missä syövät ja juovat mesijuomaa pitkän 

pöydän ääressä (vrt. pöytien myöhäinen 

alkuperä, vrt. alkuhenkien asuttamat saaret).

100. mordvalaisten mukaan tuonilmainen 

sijaitsee taivaassa, maan alla tai kaukaisessa 

maassa (vrt. kolme sielua).

101. mordvalaisten mukaan kuolleet elävät 

tuonilmaisessa samaa elämää kuin maan päälläkin 

(tarvitsemansa astiat ja työkalut haudoille).

102. moksalaisten mukaan tuonilmaisessa 

kasvaa metsiä ja virtaa jokia (kuolleiden kylät 

jokien varsilla).

103. moksalaisten mukaan tuonilmaisessa 

kalastetaan, metsästetään ja mennään naimisiin 

(vrt. häävaatteiden laittaminen nuorena 

kuolleiden hautoihin).

104. moksalaisten mukaan tuonilmaisessa 

sijaitsee tarunomainen elämän vesi 

(neri ved).

105. ersalaiset kutsuvat tuonilmaista sanoilla

toona chi (vrt. tsi, si=päivä).

106. komit kuvailevat tuonilmaista "paikaksi 

jota korvat eivät ole kuulleet, paikaksi jota silmät 

eivät ole nähneet".

107. komien mukaan tämänilmaisen äänet 

eivät kuulu tuonilmaiseen.

108. komit kuvailevat tämänilmaista sanoin valo, 

valkeus, vapaus ja lämpö.

109. udmurttien mukaan koirat näkevät 

tuonilmaiseen (ilmeistään päätellään henkien 

tunnetilaa).

110. saamelaiset kutsuvat maan alla 

sijaitsevaa tuonilmaista sanoilla saivo-aimo 

(vrt. saivo=aivo=avo, vrt. saivo=savo, 

vrt. sai-maa=ai-maa).

111. saamelaisten mukaan saivossa 

"ihmiset, eläimet, linnut ja porot elävät 

kuin maan päälläkin".

112. saamelaiset kutsuvat sukulaisten henkiä 

saivoiksi (saivo-neida, saivo-olmai). 

113. saamelaisten mukaan saivo-henget elävät 

vuorilla ja maan alla (vrt. vuorien rinteillä

puoliksi maanalaisissa majoissa eläneet 

kantauralilaiset).

114. saamelaisten mukaan saivossa eletään 

samaa elämää kuin maan päälläkin (omien 

tapojen jatkuminen).

115. saamelaisten mukaan saivo sijaitsee 

"kaksipohjaisen järven alla" (järviä kuvataan

kannusten kalvoilla, vrt. uskomukset

peilikuvamaailmasta).

116. saamen kielen sanalla saiva tarkoitetaan 

etelää (vrt. etelään matkaavien sielujen

maa, vrt. saivarrella).

117. saamelaisten mukaan saivoissa elää 

"ihmisten ja eläinten henkiä".

118. saamelaisten mukaan saiva-henget 

valitsevat ja opettavat noitia (noitina
toimineiden sukulaisten henkiä).

119. saamelaisten mukaan saiva-henget 

neuvovat ja suojelevat kaikkia saamelaisia 

(läsnä kaikkialla).

120. saamelaisten mukaan saiva-henget 

auttavat kalastuksessa, metsästyksessä, 

tietojen ja taitojen saamisessa, eksyneiden 

pelastumisessa ja vääryyksien kostamisessa

(miesten elämää).

121. saamelaisten saivo-henget ja niihin liittyvät 

maat periytyvät perheissä (voidaan jakaa lapsille, 

voidaan antaa myötäjäisiksi).

122. saamelaiset yhistävät saivo-henkiä onneen 

(monta henkeä perinyt elää onnellisen elämän,

vrt. kaddz-henget, kaitsijat).

123. saamelaiset jakavat saivo-henkensä lapsille 

ennen kuolemaa (jos ei ehditä joutuvat ottamaan 

yhteyttä saivoihin omin voimin).

124. saamelaiset pitävät saivoissa eläviä eläimiä 

noitien apuhenkinä (voidaan kutsua apuun).

125. saamelaiset välttelevät saivojärvien ja 

vaarojen lähellä metelöimistä (henkien kotoja).

126. saamelaisten mukaan saivoissa kaikki 

tapahtuu nurinkurisesti (vrt. kuvajaiset,

veen pinta).

127. saamelaiset asettavat saivolle uhratun 

taimen juuret ylöspäin (uskotaan ilmestyvän 

oikein päin saivossa).

128. saamelaisten mukaan uhratut eläimet 

syntyvät uudestaan saivossa (toisen tiedon 

mukaan muuttuvat saivo-eläimiksi).

129. saamelaiset kutsuvat saivojen maata 

saivasaivaksi (vrt. aiva, aava).

130. saamelaisten mukaan ihminen elää saivossa 

niin kauan kun hänestä joiutaan (toisen tiedon 

mukaan voi syntyä sukulaislapseen).

131. saamelaiset kutsuvat saivojärvissä eläviä 

henkiä saivo-neidoiksi ja vesinaisiksi
(vrt. tavalliset veen henget).

132. saamelaiset kutsuvat saivovuorilla 

eläviä henkiä "pieniksi ihmisiksi" 

(vrt. haltijakuvat).

133. saamelaiset pitävät saivo-henkien 

asuttamaa vuoren osaa tuonilmaiseen 

kuuluvana (saivojen luonteesta,

paikallisia, ihmisten ja henkien

maat).

134. saamelaiset kutsuvat tuonilmaista 

saiva-aibmuksi, saivo-aimoksi, saivoksi, 
saivaksi, saivuksi, savjaksi ja savjuksi 

(vrt. kauempana sijaitseva jabmiid

-aibmu).

135. saamelaisten mukaan jokaisella 

perheellä on oma saivonsa (saivojen eli 

perheiden tunnuksia maalattu kannusten 

kalvoille).

136. saamelaiset kutsuvat saivoja pyhiksi järviksi 

ja vaaroiksi (vrt. etelän pyhäjärvet).

137. "mustam minä sinun hot kuoltuu tulled vastah" 

(muistan hyvän tekosi, tuonilmaisessa).

138. "moailmallizez elokses häi huolem pideä, 

toizenilmazez ei pie" (pidä tärkeänä,

toisen ilmaista).

139. "itse vanha Väinämöine läksi tuonelda sanoja, 

manalalda laululoja" (läksi kysymään sanoja,

tuonelasta eli manalasta).

140. "ottajad oldih linnud libo ihmized valgeissa 

voatteissa" (ottajat eli kuollutta vastaan tulevat

henget).

141. "endizet kuolluod, maamat taatad ottamah 

tullah" (ottamaan eli vastaan, sukulaisten 

henget).

142. "jos kuolijalla osoa et anna, kuolija osah 

ottau, tulou vahinko" (anna kuolijan osaa, 

yhteydessä onneen).

143. "nyd miul tuloo elännän loppu, kuulem mie 

luuloi myö omiedani" (kuulen omiani luissa, 

luut=yhteydessä tuonilmaiseen).

144. "jotta kuim pitältä männöy se vyyhem pitäjä, 

ni niim pitältä pitäy siitä tuonilmasesta jovesta 

poikki kulkie rihmoa myöte" (kulkea poikki

tuonilmaisen joesta).

145. "polttoizen naizem poigaized ottakkoa, 

polvisyndyized, omatto armoizih" (sukulaisten 

henkien puhuttelemista).

146. "niin ois kun tullun toattoni tuonelasta 

tahi moamoni moam povesta" (isäni tuonelasta, 

emoni maan povesta, vrt. kaksi heimoa

=kaksi eri suuntiin matkaavaa sielua).

147. "tuomazet työnnetäh tuonilmazil" 

(tuomaset eli haudoille viedyt ruokalahjat, 

uskotaan siirtyvän tuonilmaiseen, 

hauta=rajatila).

148. "paimen kuato kalliolla, kallio kivi littulle, 

kivi littu väkkerälle, väkkere vesi havolle, 

väsi hako lainehelle, laine surella sälelle, 

tuo tie minua maan ala viep, tuonela torkuttapi" 

(tuonelaan johtavat tiet).

149. "tuo tie minua maan ala viep, tuonela 

torkuttapi, jos on put punaiset, lähet lemon 

karvalliset" (puut punaiset, lehet lemmon 

karvalliset).

150. "vesi justo juorotteli, tuone tuonelan tuvillen" 

(tuonelaan johtavat veet, vrt. maan alle).

151. "tunge tuota tuonne tuonelahan, tuonne 

kuolleitten kotihin, vaipuneitten vaattehille, 

ikimenneitten majoihin" (tuonelaan eli

kuolleiden kotiin).

152. "pit kassassa että kuoltuva suap piähä" 

(mummo piti myssyä tallessa, kuolemaa 

varten).

153. "johan nyt toki eihän sitä julukeek 

kuallakkaa, rumihinakaan olla" (julkea 

kuollakaan, ilman akkaa, vrt. tuonelassa

elävät perheet, jälleensyntyminen). 

154. "ja sama juomu vaim pitäs kulukia" 

(elää uudestaan, sama elämä, oudolta tuntuva 

ajatus, vrt. hengen jälleensyntyminen,

piirteiden, hyveiden).

155. "siellä ei syyvväj leippee, lihalla ja munilla 

ne ellää" (lintukotolassa, omilta kuulostavat 

tuonelat).

156. nganasanien mukaan rekeen asetetun 

kuolleen henki lähtee matkaamaan kohti laskevaa 

päivää (vrt. päivän säteissä palaavat sielut).

157. nganasanien mukaan kolme vuotta kulkenut

henki ei pysty enää palaamaan maan päälle 

(vrt. syntymään uudestaan).

158. nganasaninoita matkaa luodetta kohti 

halutessaan pelastaa sairaan tai kuolleen hengen
(jokien alajuoksun suunta).

159. nganasanien mukaan kuolleiden maa sijaitsee 

pohjoisessa ("meren toisella puolella, paksun 

jääkerroksen alla, syvällä maan alla").

160. nganasaninoidat eivät voi naida kuolleiden 

henkiä (kuolleiden maahan asti matkanneita,

joita ei myöskään voi herättää eloon, vrt. noitien 

henkipuolisot, keskisen henkiä).

161. nenetsien kuolleiden maa sijaitsee 

"kolmen joen tuolla puolen" (jokien jälkeen 

tulee isompi vesistö jonka ylittämiseen tarvitaan 

linnunhahmoinen apuhenki).

162. nenetsien mukaan kuolleiden henget elävät 

tuonilmaisessa kuten maan päälläkin (nuorentuen 

päivä päivältä, vrt. jälleensyntyminen).

163. nenetsinoita palaa kuolleiden maasta jokea 

ylävirtaan liikkuen (sisäänkäynti tämänilmaiseen 

joen lähteillä).

164. hantien mukaan tuonilmaisessa eletään

kuun paisteessa, joet virtaavat eri suuntaan ja 

ihmiset nuorenevat vanhenemisen sijasta 

(kaikki päinvastaista).

165. hantien mukaan kuolleiden sielut matkaavat
aliseen missä elävät elämänsä takaperin
(nuortuen vanhenemisen sijasta).

166. hantien mukaan sielut matkaavat alisesta
yliseen muuttolintujen matkassa (vrt. tuonen 

kurki).

167. hantien mukaan sielut voivat palata ylisestä 

maan päälle (syntyen uudestaan sukulaislapsiin).

168. nenetsien taruissa isoäiti ja isä leikkivät 

tuonilmaisessa kodan vieressä lapsien hahmossa 

(vrt. taaksepäin menevä aika).

169. nenetsien taruissa tuonilmaista kuvaillaan 

perhekohtaisena (yhden kodan tai leirin 

elämää).

170. nenetsien taruissa kuvailtu tuonilmainen 

muistuttaa näkyvää maailmaa (metsä tavallinen 

metsä, ihmiset tekevät arkipäiväisiä asioita, 

kantavat kalapyydyksiä tai polttopuita, kodat 

tavallisia kotia, ihmiset syövät tavallista 

ruokaa, keittoa, raakaa lihaa, luuydintä).

171. nenetsien tuonilmaista pidetään eri 

paikkana kuin noitien vierailemaa alista 

(noitien vierailemassa paikassa mikään 

ei ole tavallista, kodat raudasta, joet 

tulisia).

172. nenetsien vanhemmissa taruissa
tuonilmaisessa eletään tavallista elämää 

vain öisin (päivällä ihmiset muuttuvat 

näkymättömiksi ja leirinsä muuttuu 

perinteiseksi hautapaikaksi (idem), 

vrt. hautapaikan muuttuminen
tuonilmaiseksi).

173. nenetsien taruissa kuolleen henki 

elää samassa kylässä sukulaistensa kanssa 

(kylään lähettäjänä alkuhenki Num).

174. nenetsit pitävät kuuta tuonpuoleisen
päivänä.

175. nenetsien mukaan hajonnut reki 

muuttuu ehjäksi tuonilmaisessa.

176. nenetsien mukaan tuonilmaisessa
metsästetään, ajetaan reellä, pukeudutaan
karvavaatteisiin, syödään ja juodaan
(eletään tavallista elämää).

177. nenetsien taruissa kuvailtu tuonilmainen
sijaitsee "seitsemän joen takana" (matka
maansuuntainen, vrt. sijaitsee keskisessä,
vrt. edelliset asuinpaikat, heimojen
syntypaikat).

178. nenetsien mukaan elävien ja kuolleiden

tiet kohtaavat kahdesti vuodessa (keväällä 

ja syksyllä, vrt. jutaaminen, vrt. jokien 

ylittäminen, hautapaikkojen ohittaminen).

179. nenetsien mukaan kuolleiden henget
jutaavat vastakkaiseen suuntaan.

180. nenetsit kutsuvat tuolta tulevaa sanalla 

tanjäd (vrt. tanja, täältä tuleva=tionä, tan, tio, 

vrt. tiina).

181. "korvat kun tsillie huutau, nin heimolaiset 
on eksytty tuossilmassa, pyyvetäh apuo" 
(korvien soidessa).

182. "toizenilmane tila, miittune ollou"
(toisen ilmanen, vrt. tuon).

183. "toizenilmaine eloz on tiedämätöi"
(tietämätön eli tuntematon).

184. "teä on toizenilmaizeh nähte ku kaste 
heinäm peäz el aigu mejjän" (kaste heinän päässä, 

lyhyt aika, vrt. yhtä pitkä).

185. "toinilmu tiedäy dielot tämänilmaized, 
midä roavoimmo" (toinilmu=toinen ilma,

dielot=asiat).

186. "net kai mendih toizel ilmal" (kuolivat).

187. "toinepuoli kuhkuttau, ga sih yöksyd"
(yöksyd eli eksyt, vrt. yö=toinen puoli).

188. "toin puoli peitti" (lapsen metsään).

189. "yksi Tiihon on teä vai täl ilmal sidä pezovehtu"
(tällä ilmalla, elossa).

190. "viekkahiz syndyiziz olijoil sanele ylen äjjy 
tervehyizii kaikel suurel sugukunnal, heliel 

heimokunnal" (viekkahissa syntysissä eli 

tuonilmaisessa).

191. "tulou miez meren tagada, a et tule turbehesta"
(turpehesta ja meren takaa, vrt. kaksi tuonelaa).

192. "läksi hiän tuohilmah" (kuoli).

193. "ne sanottih jotta silloin on tuonelassa eksytty 

heimokunta" (korvien soidessa).

194. "tuonelassa ollah kuoliet" (vrt. heimolaiset,

omat kuolleet).

195. "itse vanha Väinämöine läksi tuonelda sanoja, 

manalalda laululoja" (tuonelta eli manalalta,

vrt. maan alta).

196. "tuonilmazeh elokseh niskoi emm elä ni yhty 

päiveä, emmo duummaitse kuolendoa" (emme 

tuumaitse kuolemaa, oma elämä=tässä ilmassa 

elämistä).

197. "jo miun turva tuonelassa, varani varpavoaran alla"
(tuonelassa eli varpavaaran alla, vrt. saivot).

198. hantien mukaan kuolleet melovat 

tuonilmaisessa omalla veneellään (sidottu 

siperianmännyn juurilla, vrt. tuohiveneet).

199. hantien mukaan tuonilmaisessa paistaa 

puolipäivä ja täysikuu.

200. marit hyvästelevät kuolleen sanoin 

"hyvästi, toivon sinulle valoa, onnea, hyvää 

ja lämmintä oloa, älä jätä meitä, vaan tule 

uniimme ja kerro kuinka hyvää elämäsi 

siellä on".

201. marit hyvästelevät kuolleen sanoin 

"älä anna meidän kuolla liian aikaisin, 

älä palaa luoksemme, hanki uusia ystäviä 

toisista kuolleista".

202. marit varustavat naimatta kuolleen 

neidon mukaan kirjailunsa ja naineen naisen 

lakin ("jotta voisi löytää itselleen hyvän miehen 

tuonilmaisessa").

203. marien mukaan kuolleet kuolevat 

tuonilmaisessa toisen kerran (vrt. nuortuvat

lapsiksi).

204. hantien mukaan tuonilmaisessa kaikki 

on nurinkurista tai ylösalaisin (elävien silmillä 

nähtynä, vrt. kuolleiden).

205. saamelaisten mukaan henget kulkevat 

tuonilmaisessa "jalkansa meidän jalkojamme

vasten" (vrt. heti maan kamaran alla, 

ylösalaisin).

206. samojedien mukaan tuonilmaisessa

joet virtaavat vastakkaiseen suuntaan, puiden 

latvat kasvavat alaspäin ja päivä nousee lännestä

(vrt. veen pinnasta kuvastuva maailma).

207. samojedien mukaan kuolleet nuortuvat 

ja pienenevät tuonilmaisessa kunnes katoavat 

ja syntyvät uudestaan (eläen näin toisen elämän, 

vrt. toinen ilma).

208. hantien mukaan kuolleet kutistuvat 

tuonilmaisessa kovakuoriaisiksi.

209. hantien mukaan kuolleet sukulaiset 

eivät ota joukkoonsa huonosti eläneitä

(toisen tiedon mukaan ottavat 

vastahakoisesti).

210. saamelaisten mukaan sukulaisten

henget elävät pyhillä vuorilla "kuten maan 

päälläkin" (perheinä kotakunnissa, 

toistensa luona kyläillen).

211. saamelaiset pitävät vuorilla eläviä 

sukulaisten henkiä suojelushenkinään 

(luonaan käydään tarpeen vaatiessa).

212. saamelaisten mukaan suojelushengen 

voi periä, saada puolisolta tai löytää itse 

(vrt. kadzz-henget, kaitsijat).

213. saamelaiset toivovat pääsevänsä 

kuoltuaan pyhille vuorille (toisten saivojen 

joukkoon, vrt. muuttuen itse nuorempien 

suojelushengiksi).

214. marien mukaan sodissa kuolleiden 

ja ukkosen lyömien henki menee yliseen 

(mikä henki).

215. hantien mukaan metsän petojen 

repimät ja taisteluissa kuolleet menevät 

yliseen (vrt. eri tavalla kuolleet).

216. hantien taruissa taistelussa iskun 

saaneen urhon henki alkaa kiivetä yliseen 

kapeaa käytävää pitkin (vastaan tulee 

kolme oravaa jotka kehottavat palaamaan 

takaisin, urho palaa tajuihinsa).

217. mordvalaisten taruissa kuolleet elävät 

tuonilmaisessa samanlaista elämää kuin 

maan päälläkin (miksi saavat mukaan 

tärkeimmät työkalunsa).

218. mordvalaisten mukaan tuonpuolista

hallitsee alkuhenki Mastorpaz (uskotaan

suojelevan kuolleita, haltijaa pyydetään 

ruokkimaan sukulaisten henkiä).

219. mordvalaisten mukaan tuonpuolisessa 

mennään naimisiin ja perustetaan perheitä 

(eletään tavallista elämää, hyväksi koettua).

220. mordvalaisten tuonpuolisessa kasvaa 

metsiä ja virtaa jokia (vrt. omat asuinpaikat).

221. mordvalaisten tuonpuolisessa sijaitsee 

tärkeänä pidetty eri ved (elämän vesi).

222. udmurtit kutsuvat tuonpuoleista sanoilla 

sopal, muket paj, soiz ja kulomjoslen dunnezy 

(vrt. so-pal, suo, soidin).

223. unkarilaiset kutsuvat tuonpuoleista 

sanoilla tulvilag (vrt. ulvi, tulva).

224. mordvalaiset kutsuvat tuonpuoleista 

sanoilla tonatsi ja tonashi (vrt. tonne, 

ton-ava, ton-asi).

225. nganasanien mukaan kuolleiden maa 

sijaitsee kaukana pohjoisessa ("meren tuolla 

puolen, paksun jään alla, syvällä maan alla").

226. virolaiset kutsuvat henkien maata hiielaksi 

(hiieneitsid=neidot henkien maasta, vrt. hiitolasta, 

hii=ii, vrt. kalm, kalmuneiud).

227. mordvalaiset kutsuvat tuonilmaisessa 

sijaitsevia kuolleiden majoja sanoilla kalmazur 

ja kalma-kuza (pidetään maanpäällisten

kaltaisina).

228. marit kutsuvat tuonilmaisen asumuksia 

sanalla sugarla.

229. mordvalaisten mukaan perhe / suku pitää 

yhtä tuonilmaisessa (kuten maan päälläkin).

saamelaisten tuonpuolisen

sanastoon kuuluu tuombel (toiselle 

puolen), nubepel (toiselle puolen),

nubepeln (toisella puolen), nubekes 

(toiseen päähän), tovt, tovn 

(toinen, tuonpuoleinen), tunalmmsaz 

(tuonilmainen), nuub (toinen), 

nuubbnallsem, nubnallsem (toisenlainen), 

nobstoovvi (toistuva), tunnallsem 

(tuommoinen), tubbos, tubbmos (tuonnempi, 

tuonnilmainen, vrt. tuonnempana), tuuljoz 

(tuonnoinen, vrt. tuuli), tunalmmsaz 

(tuonilmainen), tun almma moonnam 

(tuon ilmaiseen mennyt), nubioori 

(päinvastoin, vrt. päinvastainen maailma), 

tob, toben (siellä), tozz (siihen, 

vrt. tossa), tob tääib (siellä täällä), 

ton potta (siihen suuntaan), tog, tooig 

(sitä kautta, vrt. toikka), tunaalmest 

(tuonilmaisessa), nuubb ornn (toisaalla), 

nuubb beälnn (toisaalta), nubnalla (toisin, 

toisella tavalla), nubbest (toisen kerran,

vrt. toinen elämä),tut (tuo), toben (tuolla, 

tuolta), tunbeälla (tuolle puolen), tunalmma 

(tuonilmaiseen, tuonelaan), tunaalmest 

(tuonelassa), tok, tokaa, tooug, tuug 

(tuonne, vrt. tokka), tunalmma (tuonilmaiseen),

toossas (tyhjään, vrt. toosa), tänaalmest 

(tämänpuoleisessa), tiik (tänne), tunaalmest 

(ylhäällä, vrt. alhaalla, alajuoksu ja 

yläjuoksu), tunbeälla (yli), nubb (seuraava, 

seuraaja, toinen), nobstoovvad (toistua), 

tänalmm, tätalmm (tämänilmainen) ja tunalmm, 

tut almm (tuo ilma).